Ihana syksyinen kotilauantai

Täällä on ihana kotilauantai meneillään; toivottavasti tekin olette nauttineet tästä päivästä!

Mahdoton miten aika rientää – lokakuun puolivälissä mennään ja itse olen vasta tällä viikolla kunnolla oivaltanut, että lokakuuta elellään! Upeat ruskan sävyt ovat vallanneet puut ja samaan aikaan lehdet tippuvat puista, päivä lyhenee, kaupoissa joulujutut lisääntyvät… Minua ei yhtään haittaa niiden ilmestyminen kauppoihin jo lokakuussa; miksi ihmeessä nyt tuollaista harmittelemaan! Eihän niitä ole pakko ostaa, vaikka ne siellä hyllyillä tarjolla ovatkin. Oikeastaan tänään Prismassa ollessamme ehkä aavistuksen verran jopa odotin, pärähtävätkö joululaulut soimaan… Mutta niitä varmasti joudun vielä tovin odottelemaan!

Toivon, että saisimme pysyvän lumen maahan jo marraskuun puolella. Marraskuu on lumettomana niin mahdottoman synkkä. Mutta jos tämä toive ei toteudu, täytyy sitten vain tunnelmoida kotona enemmän… Vaikka mieluusti tuon ruskataulun kohta valkoiseen maisematauluun vaihtaisin:

Lähdin pojan kanssa päivällä kyläilyreissulle ja jätimme miehen autotallipuuhastelemaan useaksi tunniksi. Autossa kotimatkalla hoilottelimme duona Känkkäränkkää. Itse muistin sanat ulkoa, poika huudahti lauseista aina viimeiset sanat ja hihkui innoissaan. Laulussa kerrotaan noidasta ja ne ovat nyt hänen mielestään hyvin mielenkiintoisia (ja pelottavia). Mies tuli autotallin ovelle katsomaan, oli kuulemma niin ankaraa basson jumputusta, hahah!

Kotiuduimme vasta myöhään iltapäivällä ja suunnitelma oli selvä: lämmintä keittoa ja takkatulta, kiitos! Ulkona on nimittäin satanut lähes koko päivän, kuten näistä takkapuukassiinkin osuneista sadepisaroista näkee:

Ensimmäisenä kotiin tultuamme sytyttelin kuitenkin kynttilät ja sen jälkeen vaihdoin kotivaatteisiin. Intoilin siinä miehelle, että yksi hetki, jolloin olen elämässä hyvin onnellinen on se, kun vaihdan jostain tultuani kotivaatteet päälle ja vedän villasukat jalkaan. Ja se tunne siinä samalla kun tiedän, että tänään en enää lähde ulos, vaan olemme kotona koko perhe! Tuo pieni hetki on aina niin ihana ja onnea täynnä! Tunnistatteko saman? Tosin äkkiä purskahdin siinä nauramaan, sillä miehen ilme oli melkoisen huvittunut :D. Aivan kuin miehet eivät muka nauttisi samoista jutuista…

Kohta täällä lämmitetään sauna ja vain ollaan ja nautitaan. Voi olla, että hae(tuta)n uuden takkapuukassillisen… Joskus on hieman hankalaa sovittaa lämpötilojen suhteen yhteen tämä villasukkaeläjä ja bokserieläjä, mutta onneksi meillä on lasitettu terassi, jonne voi mennä bokserit päällä vilvoittelemaan :D.

Ihanan tunnelmallista iltaa – oli se sitten kotilauantai tai työlauantai! :)