Kurkataanpas tänään hieman perheemme pikkumiehen huoneeseen! Tämä huone on erittäin harvoin sellaisessa kunnossa, että siellä voi edes kävellä – saati sitten valokuvata. Meidän poikamme ei näytä minkäänmoisia innostumisen merkkejä siivoamista kohtaan. Yleensä kuuluu vain ”Äiti, älä siivoa!”, jos alan keräämään enimpiä tieltä pois… Joskus toki hänkin innostuu keräilemään tavaroita laatikoihin, mutta yleensä tuollaiset keräilytuokiotkin keskeytyvät, kun kerätessä käteen osuukin jokin hyvin mielenkiintoinen lelu, jolla täytyy alkaa leikkimään samantien :D. Mites teidän kolmevuotiaanne? Missä vaiheessa lapselta olisi realistista odottaa omien leikkien poiskeräämistä?
Sain alkukesästä vihdoin koottua jonkinmoisen taulukollaasin huoneen tyhjälle seinälle. Siitä löytyy yksi canvastaulu ihanan tekstin kera, Puisto-juliste kehystettynä, traktorikortti sekä pikkumiehen omaa taidetta: eräs tussityö, ensimmäinen päiväkodissa tehty vesivärityö nimeltään Joki sekä isänpäiväksi 2015 mustikoilla maalattu kortti.
Vaihdoimme alkukesästä huonekalujen paikkoja huoneessa. Sohva oli aiemmin tuossa ikkunan alla lokerikon paikalla, nyt käänsimme sohvan seinää vasten. Siinä on mielestäni ihana lukea yhdessä kirjoja, voi samalla makoilla kainalokkain! Harmittaa vain, että sitten kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, täytyy sohva siirtää pois eikä sille ole muuallakaan kotonamme tilaa… Osaatteko muuten antaa sänkysuosituksia? Jokin valkoinen ja pitkäikäinen olisi etsinnässä. Täytyykin jokin päivä etsiskellä vaihtoehtoja ja tehdä niistä vaikka ihan oma postauksensa!
Olin aikeissa hävittää toisen noista Ikean valkoisista pikkupöydistä, mutta poika tykkäsikin, että sitä on mukava pitää leikkien laskutasona tuossa sohvan edessä. Ajattelin, tuleeko huoneesta nyt liian ahdas, mutta näyttääpä olevan kolmevuotiaalle juuri sopivasti tilaa tälläkin kalustejärjestyksellä. Poika huomasi itsekin huoneensa muuttuneen ja huone innosti ihan uudella tavalla leikkimään, kun se oli kokenut pienen muutoksen!
Viime kesänä kirppikseltä löytämäni ja maalaamani koivujakkara on ollut omiaan pojan huoneessa. Se toimii täällä jakkaran lisäksi myös pienenä pöytätasona. Mulla olisikin tälle kesälle monenlaista maalausprojektia työlistalla… Saapa nähdä, mitä kaikkea ehdin! Jotenkin meidän äitien omat puuhastelut jää aina muiden perheenjäsenten puuhasteluiden ja projektien jalkoihin, olen huomannut.
M on nyt kovin innostunut kaikista ajoneuvoista: erityisesti mönkkärit ja prätkät kiinnostavat! Oma lahjaksi saatu mönkkäri jäi täysin toiseksi, kun sai olla papan ison mönkkärin kyydissä. Hokee tämän tästä, että hän haluaa ison mönkkärin… Myös ruohonleikkurit ovat hitti! Kävimme ostamassa M:lle lahjarahoilla oman Jonsered-merkkisen ruohonleikkurin ja sillä on päristelty ahkerasti. Juhannusaattoaamuna leikkasin nurmikkoa ja toinen tuli perässä oman ruohonleikkurinsa kanssa kuulosuojaimet korvillaan. Välillä otin hänet avuksi työntämään isoakin leikkuria ja kylläpä oli jännää!
Tosiaan seuraava muutos pikkumiehen huoneeseen on luvassa sängyn ilmestymisen myötä. Silloin muutosta tarvitaan myös verho-osastolla, sillä sälekaihtimet eivät mielestäni keväisin/kesäisin pimennä huonetta riittävästi. Aamuaurinko paistaa tänne kirkkaasti, joten pimennysverhot ovat tarpeen! Mistähän löytyisi kivoja..?
Hieman jännittää myös se, miten yöt sitten sujuvat ja heräileekö poika jatkuvasti… Nyt hän nukkuu erittäin sikeästi huoneessamme eikä herää mihinkään. Viime yönäkin porskutti tasan 12 tuntia päästämättä ääntäkään! Pitkäaikaisemmat lukijat varmasti muistavat, miten vähäunisesti pojan ensimmäiset 1,5 vuotta sujuivat, joten näinkin voi käydä! Päiväunethan hän jätti pois jo viime syksynä 2,5-vuotiaana. Päiväkodissa joskus tulee uni, mutta sielläkin sitä kestää vain 15-30 minuuttia. Myös autoon nukahtelee aina silloin tällöin pieniä pätkiä… Ei vain tarvitse unta päivällä, kun nukkuu yöllä niin hyvin.
Mutta nyt töiden pariin – aurinkoista keskiviikkoa!
Kaunis ja raikas huone! Ihanasti tuunattu jakkara!
Kiitos Sanna! :)
On tosiaan kaunis lastenhuone, etenkin pojan omat taiteilut on kauniisti laitettu esille. Meillä on ”aina” osallistettu lapsi mukaan lelujen siivoukseen leikkien jälkeen tai viimeistään illalla, se on tavallaan oma ohjelmanumero ja ollut lapsellekin mieluinen puuha. Ei hänen tarvitse laittaa kuin lelu tai kaksi äidin tai isin seurana paikoilleen, pääasia että vähän edes osallistuu. Kun samaa edellytetään leikkipuistossa niin jotenkin on luontevaa noudattaa samaa kotonakin. Välillä tyttö (nyt 1 v 10 kk) saattaa yllättää ja kerätä kaikki duplot tai junaradan osat oma-aloitteisesti pois ja on tosi mielissään kun saa siitä kehut.
Kiitos Riikka! Mukava kuulla :)
Meilläkin on aina välillä otettu lapsi mukaan, mutta joskus on menty helpoimman kautta ja toinen vanhemmista on kerännyt sotkut… Täällä hoetaan vain, että päiväkodissa tehdään niin ja näin ja kotona toisinpäin :D. Olen ollut lähipiiristä aistivinani, että tytöt ovat innostuneempia näissä asioissa kuin pojat…
Muuramen Jolla on kiva kun sitä voi venyttää lapsen kasvaessa. Pienempänä jää enemmän leikkitilaa lattialle 130 cm sängyn kanssa.
Joo tuo on yksi hyvä vaihtoehto! :)
Linkkaisitko juttujasi liittyen poikasi huonojen unien jaksoon nimittäin vertaistukea kaipaisin 1v2kk jälkikasvulle joka nukkuu ehkä 9 tuntia yössä ja puolen tunnin päikkärit…
Palaan tähän kommenttiisi vielä huomenna paremmalla ajalla, mutta nyt kysyn nopeasti, että vaikuttaako poikasi väsyneeltä päivisin? Kiukutteleeko tai onko huonotuulinen? Vuorokauden unentarve on toki yksilöllistä eli jotkut pärjäävät vähemmällä kuin toiset. Onko teillä ollut kauan näin, että nukkunut tuon verran vuorokaudessa? Oletko imettänyt/syöttänyt öisin miten pitkään? Oletko neuvolassa puhunut asiasta?
Meillä siis tuo huonounisuus kesti vuoden ja 3kk ikään saakka, noin suunnilleen. Alkoi kolmannen-neljännen ikäkuukauden paikkeilla, kuten perinteisesti. Tottui nukahtamaan tissille ja vaati sitä sitten aina yöllä nukahtamiseen. Vauvavuotena koin tuon ihan luonnollisena, mutta kun poika oli vuoden, vieroitin yötissistä ja siitä meni parisen kuukautta ja yöt rauhoittuivat. Hän oppi siis uuden tavan nukahtaa. En tiedä onko tästä mitään apua teidän tapauksessanne, mutta näin tosiaan meillä se ensimmäinen reilu vuosi.