No juurikin se: spontaani sunnuntai! Aamulla herätessä ei ollut tiedossa kuin kaksi asiaa, jotka tälle päivälle tuli mahduttaa: miehellä oli ohjelmassa parituntinen vanhempiensa apuna ja minulla jonkinmoinen pätkä töitä. Aamu alkoi laiskasti sohvalla makoillen – aamulla seitsemän jälkeen tuntuu niin hassulta, kun ulkona on jo täysin valoisaa! Poikakin on tätä aamuisin hämmästellyt ja silmiään siristellyt! Niin kivaa kuin tämä valoisuus onkin, niin takaraivossa jyskyttää, että eihän tämä nyt vain tiedä meille aiempaa aikaisempia herätyksiä…
Aamupäivä sujui töideni parissa, kun samalla keittiössä porisi jauhelihakeitto. Lounaan jälkeen mies lähti vanhempiensa luokse ja minä sain jonkin ihmeellisen kotityöinspiksen pojan leikkiessä leikkejään. Tuli siivottua keittiö, tehtyä pikaimurointi ja laitettua petivaatteet lasiterassille tuulettumaan. Pyykkiä on pyörinyt kaksi koneellista ja nyt vielä astianpesukoneen kun saa tyhjennettyä, niin se ois siinä! Pojan kanssa ehdimme vielä aurinkoon ulkoilemaankin ja tunteroinen sujui mukavasti nuorempaa kissaa lumipaakkien perään houkutellen ja jääpuikkoja ihmetellen.
Tein tänään mm. sellaista pientä siivousta, jota ensi viikolla (sekä naistenpäivän että sitä seuraavan syntymäpäiväni kunniaksi) saapuva siivooja ei tee. Näin hänen käyntinsä jälkeen koti tuntuu vieläkin puhtaammalta! Eilen varasin naistenpäivän varalle hieman lisääkin hemmottelua; hierojalla käyntiä odotellessa! Niskat ja hartiat on taas sen verran jumissa, että hierontapöydällä olisi ollut järkevää pistäytyä jo kuukausi sitten… Miksiköhän tätä ei koskaan opi!
Siinä nököttää tilaamani valaisin. Se vain ei pääse vielä kattoon, sillä sen mukana ei tullut mitään osia kiinnitykseen – pelkät johdon pätkät! Jotenkin ärsyttävää tuollainen, että valaisimia ei toimiteta valmiina paketteina, vaan erinäisiä osia joutuu lähteä itse kaupoista etsimään. Täytyy ehkä vielä huomenna soittaa ostopaikkaan, että onko tämä tosiaan näin… Onni onnettomuudessa, että mieheltäni hoituu tällaisetkin kodin askareet, mutta kyllähän tuo hommaa viivästyttää. Edellisestä kerrasta, kun hän joutui sähkömiehen hommiin, ei ole kuin kuukausi. Tuolloin joku unenpöpperöinen peruutti autonsa autokatoksesta ja niin tuli söpösti lämmityspiuha mukana. Samalla seinästä irtosi pistorasia ja autosta puskuri (apua, vieläkin naurattaa!). Iso plussa miehelle, kun hän ei noissa tilanteissa ikinä päästä puhelimessa mitään voimasanoja, vaan yleensä vain huokaisee jaahas… Niinpä hän värkkäsi irrallaan roikkuvan pistorasian takaisin seinään ja ruuvasi myöskin autoni puskurin takaisin paikoilleen :D ♥. Kätevää!
Tällainen spontaani sunnuntai täällä! Nyt näistä mietteistä sunnuntai-iltaa viettämään ja viikkoa lopettelemaan!