Moi vaan tännekin pitkästä aikaa! Tuntuu kuin olisin ollut poissa blogista vähintään pari viikkoa, vaikka todellisuudessa postailin viimeksi neljä päivää sitten. Viime viikkoa ei kyllä tule ikävä… Olimme miehen poikkeuksellisten työvuorojen vuoksi pojan kanssa käytännössä koko viikon kaksin: mies kävi kotona vain nukkumassa. Viikonloppuna hänellä oli 16-tuntiset työvuorot, joten aikani kului silloinkin täysin lapsen ja kotitöiden parissa. Omat työt ovat nyt täysin hunningolla, mutta olipas ainakin motivaatiota ryhtyä tänä aamuna tuumasta toimeen! :D
Mietiskelin taas ties kuinka monettako kertaa, että onpa mukavaa, kun perheessä tehdään säännöllistä päivätyötä vapailla viikonlopuilla höystettynä. Itse tein ennen lasta vuosia vuorotyötä ja se menetteli silloin, mutta aina ajattelin, että sitten kun minä saan lapsen, aion olla iltaisin kotona saattelemassa hänet yöunille. Toki vuorotyöhön tottuu ja perheen asiat järjestää sen mukaan, mutta näin yhtäkkisenä muutoksena ei kyllä maistunut kovinkaan hyvältä! Ja kyllä vähän kirpaisi miestäkin tällainen muutos, kun ei nähnytkään lasta läheskään joka päivä hereillä. Hän on nähnyt pojan viimeksi perjantaina aamupäivällä; tänään iltapäivällä näkevät seuraavan kerran. Soitteli viikonloppuna töistä ja halusi aina puhua pojan kanssa. Joka ilta/yö nukkumaan käydessään kävi mutkan pojan sängyn kautta, kurkistamassa nukkuvaa pientä ♥.
Poika nauttii valtavasti isänsä kanssa leikkimisestä. Isi saa aina parhaat naurut ja ne makeimmat kikatukset. Välillä kieltämättä tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi ja sellaiseksi, että kelpaa lähinnä lohduttamaan. Onko siellä muilla äideillä samankaltaisia tuntemuksia?
Yritin tehdä pojan viikonlopusta mahdollisimman kivan, kun leikit isin kanssa jäivät puuttumaan. Lauantai-ilta taisi olla kohokohta! Täytin poreammeen heti alkuillasta ja siellä me poreilimme valtavan vaahtomäärän kanssa lähes tunnin. Vaahtoa oli joka paikassa pojan päälakea myöten. Isälleenkin sanoi puhelimessa, että hänellä oli naama täynnä vaahtoa! Siinä olikin tilanteita, kun vaahtoa joutui ensin pieni nokare ylähuuleen ja sitä kun lähti pyyhkimään täysin vaahtoisella kädellä, niin voitte kuvitella, että itkukaan ei ollut kaukana. Yritin siinä hokea, että älä pyyhi ja pidä suu kiinni, mutta lapsi on lapsi ja tietyt toiminnot tulevat lähes automaattisesti :D. Silti nousi hetken päästä seisomaan, otti kylpyvaahtopurkin ja tokaisi Laitetaanko vähän lisää tästä!
Tämä talvi on ollut vaikea ulkoilemisen suhteen, sillä ulkona on niin valtavan liukasta! Kaikki mäet ovat jäässä, puistot ovat jäässä, tiet ovat jäässä, oma piha on jäässä… Poika oli lauantaina ihan kypsä kaatuilemiseen ja itkeskeli sen seitsemännen kerran kaaduttuaan, että haluaisi leikkiä ulkona. Eilen onneksi satoi lunta, niin pääsimme lumitöihin ja samalla näimme lumiaurankin työssään, mutta liukasta on edelleen!
Tässä muutamia räpsyjä viime viikolta, jolloin ostin kotia ja mieltä piristämään pari vaaleankeltaista tulppaanikimppua. Niin kaunis sävy noissa ja ihanasti motivoi joka ilta siistimään paikat kotona (ennen kuin sohva kutsui)! Eilen saimme ihania ystäviä lapsineen kylään ja se olikin mukava päätös viikolle. Viikonloppu sujui muutenkin hyvin rauhallisesti ja kotipainotteisesti. Tietokonetta en ehtinyt viikonloppuna avata kertaakaan; ihan hyvääkin teki tuollainen pakollinen työtauko! Joka ilta, kun poika oli nukahtanut, lysähdin sohvalle katsomaan Emmerdaleja. Kolmen viikon rästijaksot ovat kutistuneet viime viikon aikana yhteen viikkoon – jee, olihan siinä urakkaa! :D
Hattua nostan taas ja jälleen kerran yksin lapsiperhearkea pyörittäville! Toki siihen tottuisi varmasti kuka tahansa, mutta raskaampaa se olisi kuin kahden aikuisen taloudessa, se on selvä. Mutta nytpäs takaisin töiden pariin ja uudella energialla uuteen viikkoon! Niin ja lauantaina tein muuten erään kirppishankinnan, joka täytyy vilauttaa täälläkin. Uuteen viikkoon kuuluukin tuon hankinnan ansiosta jotain mustaa, johon silmä yrittää tottua…
Meillä alkoi viikonloppu perjantaina siitä kun lähdettiin käymään poitsun kanssa päivystyksessä, isosisko oli tietenkin mukana, kun mies oli töissä. Joku etiäinen käski onneksi pakkaamaan hoitolaukkuun pillimaidon ja banaanin matkaan ja syömään tukevan lounaan. Oltiin puolenpäivän aikaan siellä, päästiin kyllä alle puolen tunnin hoitajalle, siinä sitten odoteltiin lääkäriä pienen kanssa. (täällä on tosi typerä systeemi, hoitajan huoneessa odotellaan että lääkäri tulee…) Lääkäri katsoi korvat, kuunteli keuhkot ja totes että ahtaalla on, että annetaampa ventolineä ja katsotaan auttaako. No ei auttanut, joten kun päivystys oli menossa kiinni niin saatiin lähete lastenpolille ja siellä sitten lisää isommalla annostuksella samaa lääkettä. Siellä meni sitten joku kolmisen tuntia sielläkin. Oltiin illalla seitsemältä kotona. Onneksi mies tuli viiden aikaan hakeen tytön sieltä matkaan ja kävivät kaupassa. Ja me oltiin siis ihan pikaisesti menossa näyttämään korvia vaan, kun on niin räkäinen parka ollut…
Ei tuo oo vieläkään sen parempi, röhii ja pihisee, mutta ei kait auta kuin odotella kun on joku virustauti kyseessä. Syö ja nukkuu kuitenkin kohtuudella.
Lauantaina sitten tytöllekin nousi kuume ja miehellä oli sekä la että su harrastusmenoja. Oltiin sitten kolmestaan täällä melkeen koko viikonloppu. Puuh. Kieltämättä ipad ja lasten areena kasvattivat tuota isompaa vähän normaalia enemmän, kun vauva on luokkaa ”suostun olemaan kätisemättä vain äidin sylissä ja vain kun äiti kävelee kokoajan”
Voi että, niin kurjaa kun pienet sairastaa! :(
Oliko korvissa sitten jotain? Se on hyvä juttu, että syö!
Tsemppiä hurjasti, jaksamisia ja pikaista paranemista kaikille!
Korvat oli terveet (vielä). Eka hammaskin tuli läpi, että ei ihme että herra on ollu vähä tavallista kärttyisämpi ja syönyt yöllä kokoajan.
Ah niin just. Mutta hyvä, että korvat terveet! Itse pelkäsin aina korvatulehduksia, onneksi olemme ainakin tähän asti niiltä välttyneet…
Meillä on tuo esikoinen korvakierteinen ja syksyllä laitettiinkin tuubit korviin ja leikattiin nielurisa poies. Sen jälkeen ei oo ollu korvatulehduksia ja ne flunssat mitä on ollut, on mennyt huomattavasti nopeammin ohi kuin ennen, eli ei oo jääneet ne bakteerit muhimaan tuonne nenä-nieluun. Sen takia herkästi lähden tämänkin jätkän kanssa tsekkaan ne korvat, kun on sukurasitteena moista. Minulta on kans kitarisat leikattu penskana just tuon kierteen takia, samoin mieheltä. Vitsaillaankin usein että jos oltais koiria, niin ei kyllä kannattais käyttää tämänkään takia jalostukseen. :D
Oi että, harmillista! Toivottavasti nyt jatkuu yhtä hyvällä mallilla :).
Voi kuinka kauniita keltaisia tulppaaneja olet kotiisi ostanut! Tulee niin iloinen ja pirtsakka fiilis näitä kuvia katsellessa! Täytyykin katsoa tänään kauppareissulta kotiin samanlaisia :)
Itse taas nautin suunnattomasti vuorotyön tuomasta vapaudesta! Tosin meillä ei ole tuollaisia 16 tunnin mittaisia työvuoroja ja vuorotyöstä huolimatta kerkeän päivittäin viettää aikaa lasteni kanssa :) Mieheni tekee päivätyötä ja on viikonloput vapaalla. Itse teen lyhyempää työaikaa kolmessa vuorossa ja tällä hetkellä tämä tuntuu toimivan meidän arjessa parhaiten! :)
Oikein mukavaa viikkoa! Ja jään innolla odottamaan postausta kirppishankinnasta ;)
Oi ihana kuulla, kiitos Matilda! :)
Totta, vuorotyö tuo kyllä tiettyä vapautta. Itse tykkäsin eniten siitä, että oli niitä arkipäiviäkin, jolloin hoitaa erinäisiä asioita ja etenkin siitä, että aika useinkin vapaita oli enemmän kuin kaksi peräkkäin!
Miehellä oli eräs poikkeusprojekti töissä, normaalisti ei onneksi ole yli 8,5 tunnin työpäiviä. Ja viime viikolla, kun hän oli päivät ja illat töissä, ei ehtinyt nähdä poikaa aamuisin kuin hetken ennen päiväkotiin lähtöä. Illalla poika jo nukkui, kun isänsä tuli töistä kotiin. Että aika ristiin meni aikataulut :).
Kiitos, kivaa viikkoa sinullekin!
Jäin miettimään, että mimmoista vuorotyötä teit ennen kun jäit kotiin lapsen kanssa? Ihan vaan mielenkiinnosta :) Itse olen sairaanhoitaja ja teen 2-vuorotyötä, ja monesti on kyllä tullut kirottua, kun viikonloppuna olisi jotain extrakivaa tiedossa, mutta itse joutuu olemaan töissä.. Arkivapaat toisaalta on ihan parhaita nekin! Puolensa kaikessa :D
Heippa Rebecca! Tein matkailualalla kaksivuorotyötä.
Tiedän niin nuo fiilikset :).