Leppoisa sunnuntaipäivä

 

Ai elämä mua nauratti, kun otin kisusta kuvan ja toinen ei liikkunut senttiäkään – vain silmiä hieman raotti, vaikka yleensä tulee uteliaana kameraa kohti! Mikäs olikaan tuon ihanan unen takana?

No takan lämpö tietysti! Siinä edessä oli niiin lämmin – aivan täydellinen päikkäripaikka ♥. Voisiko leppoisa sunnuntaipäivä paremmin sujuakaan!

Kävimme eilen illalla nopeasti kaupassa ja bongasin sieltä ihanan leikkokukkakimpun! Juuri kun eilen Kotonamme viime jouluna -postauksessani kirjoitin, että ostan amaryllikset ruukkuversioina, tein heti toisin :D. Oli niin kiva kimppu! Siinä oli valkoisen amarylliksen lisäksi havuja, jokin jättimäinen vihreä lehti, eukalyptuksen oksa sekä viime joululta tuttu orjanlaakerin oksa:

Sanoin miehelle, että oi, ostatko mulle tämän kimpun (minulla kun ei ollut rahoja mukana ja meillä kun on tämä ns. erilliset rahat -talous :D). Hän siihen heti Onko nyt joku juhla? Voi noita miehiä joskus, aivan kuin kukkia ei voisi muulloin ostaa…

Poika on ollut tämän päivän fammun ja faffan luona serkkupoikien kanssa pipareita leipomassa. Kissat nauttivat hiljaisesta talosta ja ottivatkin siitä kaiken ilon irti. Miehen oikaistessa sohvalle oli vanhempi kisuneitinen heti vakiopaikassaan rapsutettavana. Tuo jo aavistuksen unelias ilme kertoo paljon ♥.

Ainokainen hyasinttini on avautunut tosi kauniisti ja onneksi tuoksu on erittäin mieto, kuten näissä valkoisissa versioissa aina. Hyasintissa on juuri sellainen pistävä haju tuoksu, josta saan päänsäryn. Pari kertaa on kuitenkin täytynyt käydä nuuhkimassa ja jotenkin tuosta tuoksusta tulee heti mieleeni oma mummolani. Mummulla on aina hyasintteja.

Tässä vielä ensimmäinen amaryllikseni tälle joululle, avautumista odotellessa. Kyllä nyt on joulukukkia! Täytyy pitää huoli, että näitä on nyt uuteen vuoteen asti. Joulu(kukka)sesonki on niin turhan lyhyt.

Täällä siis meneillään ihanan leppoisa sunnuntaipäivä – toivottavasti sielläkin!