Muistatteko Urpo-kissan, jolle omistajan pyynnöstä etsin blogini välityksellä uutta kotia?Tässä teille kaikille Urpolta terveisiä Urpon nykyisen omistajan sanoin:
Ensimmäisessä kuvassa ensimmäisiä kohtaamisia Karkuri-kissan kanssa, vähän on jännittynyt tunnelma eikä murinoiltakaan vältytty… Mutta nyt menee jo mukavasti. Karkurin kanssa juoksevat peräkanaa talon päästä päähän, alakerrasta yläkertaan – ja toisinpäin. Karkuri on ollut jo ennen Urpoa se leikkisämpi ja aktiivisempi osapuoli ja Urposta onkin nyt saanut mainion juoksukaverin :)
Mustikka (Maine Coon) on omasta mielestään tyypilliseen rotunsa tapaan hieman parempaa kastia (tämä ollut havaittavissa jo Karkurin kanssa ;)) ja välillä silmäileekin Urpoa hieman nenänvarttaan pitkin, mutta toimeen tullaan hänenkin kanssaan.
Vähän epätarkka on tuo rappuskuva, mutta siinä käy juurikin ilmi tuo Mustikan katse. Se on kanssa niiiin oma persoona, luulee olevansa parempi, vaikka ihan yhtä tyhmeliini on kuin muutkin ;)). Ja entäpä Urpo tuossa kuvassa, niin autuaan tietämätön miten saa pahaa silmää pari rappusta ylempää, aahhahaa!
Urpo oli kyllä alusta saakka meihin ihmisiin varsin luottavainen. Kovin seurallinen ja utelias on Urpo kyllä… Joka paikkaan pitää seurata ja nenä työntää… Välillä joutuu kyllä kovasti ”potkimaan” pois jaloista kun ei meinaa hommista tulla mitään ;).
Aluksi tietysti jännitti kaikki uudet äänet (ja niitähän riitti), ei oikein meinannut malttaa rauhoittua kun aina piti höristellä korvia jos jonkinmoisille äänille. Mutta sekin alkaa olla jo menneen talven lumia, kodiksi on selkeästi käyty.
Ulkoilemassakin yritettiin valjaiden kanssa käydä, mutta siellähän niitä outoja ääniä vasta olikin eikä Urpon hermo sitä kestänyt. Nopeasti piti päästä takaisin sisälle ;).
Lasten kanssa ei myöskään ole ollut mitään ongelmaa, päinvastoin; Urposta tuli heti heillekin kaveri!
Eläinlääkärissäkin jo käytiin. Meidän tytöillä on rokotukset voimassa, joten ajateltiin että Urpokin rokotetaan. Matka lääkärille oli sydäntäsärkevää huutoa tulvillaan, mutta muutoin reissu meni mallikkaasti eikä Urpo kyllä ole pitkävihainen laisinkaan. Heti jo kohta kotiinpaluun jälkeen oli jaloissa pyörimässä ja rapsutuksia vailla. Tähän täytyy nimittäin mainita, että Karkurin kun kopittaa ja vie lääkäriin, niin se on muutaman päivän hyvin varuillaan ennenkuin taas uskoo ettei enää olla lähdössä mihinkään ;).
Tässä vielä niin sydäntälämmittävä kuva meidän tytöistä, kuinka he katsovat yhdessä ulos <3. Niillä kun oli alkujaan aika kivikkoinen alku (Karkuri löytöeläinkodista), mutta nyt mahdutaan jo mainiosti samalle penkille :).
Mutta siis, Urpo on kyllä nimensä mukaisesti urpo, haha :). Mutta ihanasti sellainen, kaikki ovat vallan ihastuneita tähän kiehnääjään. Lempinimiäkin on jo kuultu, lukuisia… mm. Urppis ja Urpoliini.
Tämmöistä siis kuuluu Urpolle nykyään!
Mun mielestä varsinkin nämä kaksi viimeistä kuvaa kertoo kaiken olennaisen: Urpo on otettu avosylin vastaan ihanaan ja rakastavaan kotiin ja hän on onnellinen <3.
Ilon itku pääsi ku kuulumiset eka kertaa luin :D
Näistä iloisista ja hyvistä uutisista on kiva aloittaa viikonlopun vietto!
>Kyllä Urpo on lutunen kissa…hrrrrrrrrrrr….
>Ihanaa että Urpo sai noin hyvän kodin :)
>Ihanaa, että Urpolle löytyi hyvä koti ja leikkikaveri! :)
>Kiva, kun Urpo sai uuden perheen ja perhe uuden lemmikin. Ihania kuvia, etenkin tuo missä kissakaverukset katsovat yhdessä ulos.Taru
>Hei! Sinulla on mukava blogi, tosi raikas ja hyväntuulinen. Tulee luettua päivittäin. Kysyisin, ovatko nuo Flower-tuolit kestäviä? Olen suunnitellut vastaavien ostamista Iskusta. Vai olisiko muita tuolivinkkejä Askon Saaristo-pöydän kaveriksi?Anna
>Outi: eikö ookki :))Hjenn: totta!!!Mia: niinpä :)Taru: joo oli tosi hellyyttäviä kuvia, oi että <3. kisun katseesta oikeen paistaa onnellisuus :D. entinen omistaja teki oikean päätöksen :)Anna: kiitos Anna! ihana tuo raikas, kiva kuulla :)). hetkinen, nyt täytyy kysyä et kummat Flower-tuolit? meiltä löytyy nimittäin kahdet Flower-tuolit: ruokapöydän tuolit Kodin Ykkösestä sekä eteisestä ne koristeellisemmat. molemmat on kyllä ollu kestäviä, en voi moittia ainakaan toistaiseksi :). mut paha sanoa ku en löytäny kuvaa tuosta Saaristö-pöydästä :/. tosin jos tarkoitat noita meidän ruokapöydän Flower-tuoleja, sopii ne lähes minkälaisen pöydän kanssa tahansa! :)
>Ihana suloinen Urpo ja suloiset muutkin kisulit. Ihania kuvia, voi etta. Kissakuume sen kun kasvaa…. :-)
>Voi Urpo!! :) :) Onpa hänellä ihanan näköinen koti ja kivat kissakaverit! Oli tosi ihana lukea nämä hyvät uutiset!
>Kiva kuulla että Urpolle löytyi hyvä koti ja kissakavereita :)
>Mahtava juttu!!! -Pilvi
>Olipa ihana postaus! Ihan tuli kyyneleet silmiin Urpon puolesta, tosin itkustan kaikesta nykyään. Lähden just viemään toista kisuamme maalle vanhempieni luokse kesäksi, saa siellä aina kirmata onnellisena kaloja järvestä jahdaten ja palata talven kylmyyttä karkuun meidän ja kaverinsa luokse. Sinusta S välittyy ihanan sydämmellinen kuva :)
>Voi, kuinka ihanaa, kun Urpon tarina sai onnellisen lopun! Tippa linssissä minäkin näitä kuvia katselen ja Urpon kuulumisia luen <3
>Rags: kuvat on kyllä ihania, suloisia kisuja :))Hanna: älä muuta sano! :)Jenni: eikö, siks halusin jakaa nää teidän kans ku tiesin et moni oli kisun tarinasta kiinnostunut :)Pilvi: niin on!Mammamarian: oi ku kuulostaa ihanalta et teidän kisu pääsee tollaselle kesälomalle! hän varmasti nauttii sydämensä kyllyydestä! ja lämpimät onnitteluni teille <3, kävin lukemassa mistä johtuu itkuherkkyytesi ;).kiitos mitä sanoit musta, tosi kauniisti sanottu!Niina: tosi ihanaa tosiaanki!! mäki aivan liikutuin :D
>Ihana Urpo! mahtavaa että uusi koti löytyi.
>Urpo on todella kaunis kissa! :) Ihanaa, että sai uuden kodin! Nyt se saa paljon rakkautta. Ja uskon, että sekin antaa yhtä paljon rakkautta takaisin :)- Marianne
>Heini: niin on ihana juttu <3Marianne: joo ihanaa että on ihmisiä jotka tarjoaa kodin aikuisellekin kissalle <3. varmasti Urpo antaa iloa ja rakkautta vähintään yhtä paljon kuin itse saa :)
>Ihana kuulla, että toinen sai hyvän kodin! :)
>Ihanat kuvat ja ihana Urpo! Aivan loistavaa, että nämä ihmiset tarjosivat Urpolle kodin ja herra on vieläpä sopeutunut noin hyvin (ei mikään itsestäänselvyys, kun kisuista kyse)!-I-
>Haluaisin siamilaisen kissan, mutta pelkään että se laittaa kodin uusiksi. Kissa olisi siis sisäkissa. Tiedän, että kissalle tulisi hankkia raapimapuita ym, mutta pelkään, että se raapii nojatuolit ja sohvat uusiksi. Sopiiko kissa kotiin missä harrastetaan sisustamista?
>Tippa linssissä täälläkin! Ihana että Urpollekin löytyi uusi rakastava koti. Kyllä S teit hyvän työn! Niin moni kissa kärsii ilman hyvää kotia:(
>Voi ihana Urpo! <3
>Miau. Onnellinen kertomus ja vielä tosi :)
>Oi ihanat Urpo ja tytöt! Ja hieno juttu, kaiken kaikkiaan :)
>Nanna: niin mustakin :)I: totta, tosi sopeutuvaa sorttia on tämä Urpo ja se on varmasti helpotus sekä entiselle että nykyiselle omistajalle :)Sari: ymmärrän että saattaa huolestuttaa, mut jotenki uskaltaisin sanoa et huolesi on turha :). onhan meilläki kaks miuskua, kolmannen ottaisin heti jos saisin :D. meillä ei kumpikaan kissa oo ikinä raapinu mitään huonekaluja, joskus ihan alussa nuorempi yritti, mut tuli niin tiukka komennus et ne loppu siihen :). tosiasiahan on se, et kissa raapii huonekaluja ym. jos ei oo tarpeeks muita virikkeitä tarjolla. raapimispuu on siks tosi hyvä, koska ne haluaa kuitenki raapia niitä kynsiä johonki. siihen voi sitte hieroa kissanminttua tai jotain muuta houkutusta alkuun et kissa kiinnostuu siitä puun raapimisesta. esim. meillä kisut menee aina raapimaan raapimispuuta, siis ihan varta vasten kävelevät sen luo raapimaan :). ja toki sisäkissaa voi myös valjaissa ulkoiluttaa, jolloin pääsee raapimaan ihan oikeita puita :). myöskään mitään koriste-esineitä meillä ei oo menny rikki, ainoastaan yks lasituikku hajos nuoremman kisun käsittelyssä. mut tosiaan vaan se. edellisessä kodissa oli kirjahyllyn tapainen kokonaisuus, jossa paljon särkyviä esineitä päällä. siellä korkealla esineiden joukossa makoili joskus kattimuksetkin ilman mitään vahinkoja :). kisut osaa varoa, nehän pelkääkin usein kovia ääniä mitä esineiden särkymiset aiheuttais!Aikku: voi kiitos Aikku ihanasta kommentista <3. voi ku voiski pelastaa kaikki kodittomat kisut :/Hanna: niin on!Viivi: ihana miau :)minni: todellakin!! :)
>S: Oih onpa kiva kuulla, että teillä on pysynyt koti ehjänä, vaikka on kaksi kissaa. Ehkä mun pitäis alkaa puhumaan miestä ympäri. ;-)
>Urpo vaikuttaa vallan tyytyväiseltä uuteen elämäänsä <3 Kiitti kun laitoit kuulumisia =)
>Sari: aloita ympäripuhuminen jo tänään :DHanna: eikö vaikutakin :) ihana kisuli!
>Miau. Vinkki: Siamilainen kaipaa ihmisen tai toisen kissan kaveriksi, eivät yleensä viihdy yksin. On "vaativa", siksi rotua rakastankin. Niin ja tietysti kaikkia kissoja! Vielä: Mukava blogi sulla.
>Viivi: hyvä tietää rodusta, kiitos! ja kiitos kehusta :). mä suosittelen aina kaikille kahta kisua, oli sit rotua tai maatiaisia. tuntuu kivemmalta et kaikilla on kaveri :D ja ku kodittomia kisuja riittää… :/
>Viivi: Käykö koira kaveriksi edes joksikin aikaa?
>Miau. Sarille: Kyllä käy. Meillä on parhaimmillaan ollut 4 kissaa ja kaksi koiraa. Kaikki tulivat toimeen hyvin. Ovat jo kissojen ja koirien taivaassa, nyyh. Nyt on vain balineesi, itämainen ja siamilainen. Kannattaa lukea rotumääritelmiä vaikka netistä ennen hankintaa. Huom.maatiaisetkin ovat ihania :)
>love love love !x
>Fashion Mom: :) :)
>Viivi: Olen siis ottanut rodusta selvää viimeisen vuoden aikana todella paljon. Haluaisin seurallisen koiramaisen kissan (olen koiraihminen). :-D Olen siis vieraillut kasvattajien sivuilla ja käynyt jopa kissanäyttelyissä. ;-)
>Miau. Kiitos S:lle "palstatilasta" ja Sarille: Hienoa että olet ottanut selvää rodusta. Kannattaa sit heti pennusta opettaa kynnenkärjen leikkaus. Ja kun kissan tai koiran hankkii pitää ymmärtää että jotain vahinkoakin voi syntyä. Maallistahan se vain on ;)
>Viivi: eipä kestä :)ja totta mitä sanoit; kisut tuo elämään niin paljon iloa ja sisältöä ettei tunnu missään jos vähä tavaroita särkyiski…
>Ohhoh tännehän on tullu paljo uusia postauksia :)Voi ihana Urpo! Mahtavaa että kisu löysi uuden kodin ja vielä noin hyvin sopeutunut. Pienet ilon kyyneleet tuli täälläkin :)
>Mäkin täällä luin tätä kirjoitusta ihan tippa linssissä. Tosi hieno juttu että kisuli sai kodin! Ihania kuvia, todella huomaa, että Urpo viihtyy uudessa kodissa, on niin tyytyväisen oloinen kisu :)
>J: joo ihana uutinen :))Marika: niinpä, onnelliset loput on niin parhaita <3. tyytyväisyys kyllä paistaa kisun naamasta :)
>Urpo todellakin on suloinen kissa. Pääsin nimittäin itse viikonloppuna viimein isälleni ja hänen naisystävälleen näkemään Urpon oikeasti.Tämän postauksen luettuani oli ihana nähdä miten uusi kissa sopeutui ja aloin odottamaan kissan näkemistä paljon enemmän.Ja Urpo osoittautui todella hellyyttäväksi. Heti ovesta tuntuani sai antaa rapsutuksia ja silittää toista. Urpo leikkii ja on hauska katsoa sen juoksuja Karkurin kanssa. Illallakin sen sai ihanasti syliin rapsutettavaksi~
>Puolukka: voi ku kiva et kuulut Urpon perheeseen :)). ihana et tulit kertomaan tänne! itekki mieluusti Urpoa silittelisin :D. joten silitähän mun ja varmasti monien lukijoiden puolesta ku seuraavan kerran hänet näät, myöskin Karkurille ja Mustikalle rapsutuksia, ihania kisuja! :)