Ei kai se nyt jo tapahdu! Sanokaa, että tämä on väliaikaista ja pian palaamme taas normaaliin päivärytmiimme! Poika on nimittäin nyt näyttänyt vähän merkkejä siitä, että päivällä ei enää nukuta ja päiväunet tuntuvat olevan mennyttä aikaa. Ei vaikka mitä tekisi koko aamun ja aamupäivän, uni ei vain tule. Paitsi autossa… Eli tuntuu kyllä olevan väsynyt (tosin hän ei kitise, ei ole koskaan ollut sellainen), sillä haukottelee ja silmät näyttävät väsyneiltä, mutta kotona ei enää päiväunia suostu nukkumaan. Lähtee kyllä makuuhuonetta kohti eikä kapinoi vastaan ja haalii kaikki unikaverinsa mukaan, mutta päiväunitunti on pelkkää pyörimistä, laulamista ja höpöttelemistä; välillä sängyssä pomppimistakin. Parin viikon ajan on satunnaisesti käynyt näin, eilen oli sama juttu ja tänään taas. Pidämme hänet kuitenkin makuuhuoneessa sen tunnin ajan, jotta saa edes jollain tavalla levättyä eikä hän sitä vastaankaan kapinoi. Tänäänkin 50 minuutin kuluttua alkoi hokemaan Mennäänkö olohuoneeseen, äiti? Aika tarkka sisäinen kello!
Eilen hänen lepohetkensä jälkeen suunnistimme mummuni luokse ja poikahan nukahti autoon heti. Viime viikollakin nukkui päiväunet niinä päivinä, jolloin nukahtaminen tapahtui autossa kotimatkalla. Mutta omaan sänkyynsä ei nukahda, ei millään! Liittyyköhän tämä jotenkin uhmaikään? Sillä kaiken järjen mukaan ei nukahtaisi edes autoon, jos ei kerran sitä unta päivisin tarvitsisi. Ääh, ei näistä varmaan koskaan täysin perille pääse – samaa arvuuttelua vuodesta toiseen :D.
Olkoonkin sitten niin, että olen itsekäs tai muuta vastaavaa, mutta en millään olisi valmis luopumaan tuosta päivän ainoasta omasta hetkestäni! Se on sellainen akkujenlataushetki ja rauhoittumisen hetki (vaikkakin lähes aina töitä tehden) enkä osaa sopeutua sellaisiin päiviin, jolloin sitä ei ole. Ei ole sama asia istuttaa lasta lastenohjelmien ääreen ja nauttia se kahvikupponen siten, ei lähimainkaan! Se hetki vaatii hiljaisen talon ja hyvän omatunnon, että olen tämän hetkeni ansainnut. Miksi näistä ei tule mitään ennakkovaroituksia tyyliin Puolen vuoden kuluttua päiväunet loppuvat, nautithan siihen asti! Olin aivan varma, että M tulisi nukkumaan lähes kouluikään asti päiväunet, kuten kuulemma isänsäkin aikoinaan :D.
Ajattelin, että tässä voivat kissat näyttää hyvää esimerkkiä, mutta ei; ei tehoa sekään! Ja varsinkin tuo nuorempi kattimatti nyt nukkuisi, vaikka talo sortuisi, mutta vanhempi kisuneitinen näyttää häiriintyvän uudesta päivärytmistä ihan niin kuin minäkin… Eikä meitä kyllä innosta ajatus siitäkään, että poika kävisi yöunille jo seitsemän maissa, sillä sehän tietäisi melkoisen aikaista herätystä ja se nyt ei ole meidän kenenkään makuun se! Hänellä on jo pitkään ollut sellainen rytmi, että nukahtaa yöunille klo 20.30 – 21.00 ja herää klo 7 – 7.30.
Tehdäänpäs pientä galluppia: missä iässä teidän lapsenne on luopunut päiväunista – mitä niiden tilalle tuli vai tuliko mitään?
P.S. Huomasithan eiliset blogiuutiseni!
Meidän A nukkui päikkäreitä 3-4h aika tarkkaan tasan kolmivuotiaaksi saakka. Yönunet ovat olleet aina (edelleenkin 4-vuotiaana) 21-8/9.
Kyllä se kirpaisi aluksi, kun oli tottunut päivisin siihen omaan aikaan, jolloin katseli lötkötellen tallennuksia tai luki lehtiä. Mutta aikansa kutakin; kyllä siihen sitten vaan tottui aika pian.
Voi varmasti kirpaisi, kun tuollaisia maratonpäikkäreitä veteli :D. Mulla kun on ollut se tasan tunti aikaa päivisin, niin siitä ei huvittaisi luopua…
Tiedän niiiiiin tunteen!
Aloitin työt kesällä 2 vuoden ”loman” jälkeen. Ja herra R aloitti päiväkodissa elokuun alusta ja sinne jäivät päiväunet, 2 vuoden ja 2 kuukauden iässä. Päiväkodin aloitukseen saakka nukkui joka päivä päikkärit, kestoltaan 1.5-2h, nyt nukkuu vain, jos satutaan ajamaan autolla pidemmästi päivän aikana.
Ja sama täällä, pojasta näkee että väsyttäisi kyllä, mutta ei vaan suostu nukkumaan. Ja kyllä, Uhma on löytänyt tiensä meillekin, huhhuh. Että samassa veneessä ollaan ja unia olisi kyllä kaivattu täälläkin ;)
Ihanaa, kohtalotoverini! En tiedä mikä ihme tuon saa aikaan, että kotona ei nukuta. Huomenna M on päivän vanhempieni luona; saapa nähdä saako äitini pojan nukkumaan :D.
Esikoinen oli tasan 2,5v kun jätti päikkärit pois. Siihen asti oli kyllä hoidossa ja kotona nukkunut, mutta kun jäi kokonaan kotihoitoon(kun odotin kuopusta) juuri silloin 2 ja puolen vuoden iässä, niin päikkärit jäivät sitä myöten pois. Tietenkin juuri silloin, kun viimeisillään raskaana olisi todellakin niitä päikkäreitä kaivannut. :-D Sen jälkeen esikoinen ei ole nukahtanut kuin autoon(nyt 5.v). Toki näin vanhempana on jo tosi väsynyt, jos autoonkaan nukahtaa. Kuopus on nyt 2v5kk ja vielä ei ole merkkejä päikkäreiden poisjäännistä. Nyt tosin odotan malttamattomana sitä aikaa, kun kuopuskaan ei enää päivisin nuku. Esikoinen kun nyt kuitenkin on päikkärien aikaan hereillä, joten ei sitä omaa aikaa ole ja muutenkin pitää yrittää keksiä mahdollisimman ”hiljaista leikkiä” heräämisherkän kuopuksen vuoksi. :-P Mutta samaistun TÄYSIN siihen tuskaan, kun esikoisen päikkärit jäävät pois ”liian aikaisin”. Tosin hyvällä tuurilla teillä on vain joku vaihe meneillään. :)
Hauska kuulla miten teillä! On ne päikkärit ollu kyllä luksusta, katkaisee kivasti päivän sekä äidillä että lapsella. Toivotaan tosiaan tuota hyvää tuuria! :D
Kuulostaa kovinkin tutulta. Meillä täytetään parin viikon päästä kolme, eikä päikkäreitä ole nukuttu enää huhtikuun jälkeen. Päivähoidossa kyllä nukkuu, mutta ei kotona. Niin ihanaa kun se etäpäivinäkin oli saada hetki tehdä töitä ihan rauhassa, isompi poikanen (6 v) kun touhuaa omiaan. Meillä ei nukahdeta tällä hetkellä edes autoon päikkäriaikaan, haemme esikoista silloin eskarista, mutta neljän-viiden aikaan se uni sit tulee jos lähtee liikkeelle ja siitä unesta herättäminen on todella tuskallista molemmille osapuolille. Meillä kuitenkin mummi saa hänet nukkumaan eli vielä teillä on toivoa.
Nauratti niin tuo viimeinen lauseesi :D. Mummu juurikin tänään laittaa pojan päikkäreille, että saapas nähdä miten käy!
Voi, mä kans muistan mitä taistelua se oli. Poika oli Vähän reilu 2v kun päikkärit jäi pois. Nuorempi oli silloin 3-4 kk ja se aika kun vauva nukkui sen tunnin, meni se koko aika isompaa nukuttaessa joten luovutin ja sain sen oman ajan sillä että poika katsoo sen tunnin ohjelmia kun pienempi nukkuu päikkäreitä. Näin on menty nyt vuosi ja musta on alkanu tuntumaan että ei kai tuo nuorempi (1.5v) kans vaan ala luopumaan jo unista kun nukuttamiseen alkaa mennä uhkaavan kauan aikaa ja liian myöhään ku päikkärit menee se tietää sitten sitä että illasta nukkumaan meno venyy. Meillä mennään 9-10 nukkumaan ja herätään 9-10 aikaa. Toiv. Vielä ainakin sinne ens kevääseen asti nuorempi nukkuis päikkärit nii sit oon valmis luopumaan :) mutta jotenki tuntuu että 12h yöunia ja siihen vielä 1-2h päikkäreitä niin tuntuu ettei lapsi kerkeä paljon hereillä olemaankaan :D niin ja vaikka meillä toi reilu 3v ei nukukkaa päikkäreitä, lähestulkoon aina hän nukahtaa autoon jos lähdemme johonki vähän pidemmälle matkalle :) että näin täälä, zemppiä sinne :)
Kiitti Elisabet! Meillä vielä se, että poika ei jaksa kiinnostua lastenohjelmista mitään kovin pitkää pätkää kerrallaan, vaan mieluummin haluaa tuohuta kanssani :D.
Meillä esikoinen lopetti minulle päiväunet noin 1,5 vuotiaana, isälleen nukahti vähän pitempään. Kuopus on juuri täyttänyt kaksi ja kesällä oli useimmiten ilman päikkäreitä,nyt nukkuu satunnaisesti.. yöunia kumpikin nukkunut vauva-aikoja lukuunottamatta 19-7(-8.30). Tämä rytmi on tullut luonnostaan, mutta mieluummin otan joka ilta sen 3h omaa aikaa ja kunnon yöunet kuin päikkärit :)
Minä taas valitsisin sen miten oli vielä kuukausi sitten: tunnin päikkärit ja kunnon yöunet :D. Se katkaisu päivään on itselleni niin tärkeä!
2,5v ikäisenä jäi päiväunet molemmilla pääsääntöisesti pois kotipäivinä eli silloin kun ei mennä minnekään vaan ollaan pääasiassa kotosalla eikä päivä ihmeemmin rasita. Silti päiväunia nukuttiin vielä tuonkin jälkeen pitkään satunnaisesti ja etenkin jos autossa oltiin päiväuniaikaan. Päiväkodissa päivähoitopäivinä molemmat sen sijaan nukkuivat päiväunet noin 4-vuotiaaksi. Onhan 8h päiväkotipäivä selkeästi rasittavampi kuin rauhallinen kotipäivä. Luultavasti poikanne on nyt siirtymävaiheessa eli voi olla että unet tulee tai sitten ei. Tärkeintä on tarjota ”patjahetki” eli mahdollisuus uniin ja tulee jos tulee :) Jos taas unen tarve on selkeä mutta ei raivoltaan suostu nukahtamaan niin kyllä se pieni autoajelu on ollut toimivin ratkaisu ja taas jaksaa ;-)
”Silti päiväunia nukuttiin vielä tuonkin jälkeen pitkään satunnaisesti ja etenkin jos autossa oltiin päiväuniaikaan.” Meille taitaa käydä just näin!
Huomaan, että kotipäivä ei väsytä tarpeeksi, mutta jos koko aamupäivä ollaan menossa, uni tulee kotimatkalla autossa ja jatkuu, kun kannan hänet sänkyynsä.
Meillä oli sama juttu 2 vuoden iässä, päiväunet jäi pariksi viikoksi pois. Sen jälkeen on taas nukkunut unet, mutta nukuttamiseen meni yleensä ainakin tunti! Nyt poika on 2,5 v ja olen onneksi keksinyt keinon millä hänet saa nukahtamaan noin vartissa. Unta riittäisi vaikka kuinka pitkään, mutta ollaan herätetty 1,5 – 2 h jälkeen. Muuten yöunet lyhenee vielä nykyisestäkin, yleensä hän nukkuu yössä n. 9,5 h.
Mutta muistan elävästi tuon vaiheen 2v iässä, olin myös aivan kauhuissani ajatuksesta, että unet jäisivät pois jo siinä vaiheessa! Sitä omaa aikaakin kaipaa ja tarvitsee… Toivottavasti teilläkin on vain joku vaihe menossa!
Toivotaan niin! Ja kerro ihmeessä, millä olet saanut hänet nukahtamaan nopeasti :D.
Meidän 2v 5kk tyttö kyllä nukkuu päikkärit sen 1.20-2h . Meillä on kunnon pimennysverho mikä on aivan ehdoton. Hieman on viime aikoina ollut levottomampaa tytön unet,mutta luulen imetyksen lopettelun olevan yhtenä syynä.. Vieläkö sinä imetät? Uskon myös siihen, että unta tai ei, niin päivän lepohetki on tämän ikäiselle tarpeen. Ja äiti paussinsa ansaitsee
Meilläkin on pimennysverho, mutta ei auta. Tosin hoksasin eilen, että vaikuttavatkohan viimeiset poskihampaat tähän asiaan… Ikenet pullottavat kovasti eli kohta taitavat puhjeta!
Meillä imetystaival loppui alkukesästä eli yhteensä sitä kesti kaksi vuotta ja yksi kuukausi. Ihan pojan omasta tahdosta päättyi, ei vaan enää aamuisin pyytänyt mammaa ja sitten kun taas muutaman päivän tauon jälkeen pyysi, sanoin mamman olevan loppu ja hyväksyi sen kerrasta. Tosin vieläkin asiaa muistelee ja välillä hokee, että tissimamma on loppu ;D.
Olen täysin samaa mieltä, että tämänikäinen tarvitsee vielä sen päivän lepohetkensä!
Meillä hoitolapset nukkuneet eskari-ikään saakka tosi hyvin,2-3 tuntia.Aamupäivä leikkiä ja toimintaa ulkona tai sisällä säiden mukaan.Säännöllinen rytmi päivässä.Pimennysverho makkarissa,hiljainen talo.Satuhetki ennen nukahtamista,halit ja hyvät päikkäritoivotukset.Kaikki nukkuvat että saa oikein herätellä kahden aikoihin.Iloisia ja virkeitä lapsia.tv hoitotäti
Juuri noilla tavoilla toimin minäkin, mutta uni ei vaan tule. Muiden lasten seura on kuitenkin lapselle sen verran uuvuttavampaa, että uni tulee sen vuoksi helpommin hoidossa olevilla.
Meidän pojat nukkui n. nelivuotiaiksi ulkona vaunuissa. Ei ikinä sisällä päivällä. Jos lapsesi nukahtaa autoon, eikö hän helposti nukahda rattaisiin? Meidän lapset nukahtaa vielä lähes yläkouluikäisinä aina autoon :) Mä en jaksaisi olla lapsen kanssa tuntia makuuhuoneessa ”nukkumassa” vaan lähtisin mieluummin ulos ”rattailla kävelemään”, jos vaikka nukahtaisi sattumalta rattaisiin..
Tsemppiä päiviin!
Ihan nauratti tämä :D. Auto ja rattaat ei ole M:lle todellakaan toisiinsa verrattavissa oleva asia. Hän ei ole vaunuissa/rattaissa nukkunut edes vauvana :D. Silloin saattoi joskus vartiksi vaunuihin torkahtaa ja kerran elämässään on nukkunut ulkona vaunuissa jopa kaksi tuntia! Minä kävin silloin noin viiden minuutin välein ikkunan takana, että onko se kunnossa, mikä sitä vaivaa :D. Hän on nykyäänkin rattaissa täysin virkkuna, tarkkailee ympäristöä ja puhuu kuin papupata, että ei siinä kyllä unesta voi puhuakaan.
Minä teen kuten lapselleni on parhaaksi ja joudun vain olemaan siellä makkarissa sen tunnin. Joskus hän on siellä sen ajan yksinkin, lepäilemässä. Se on ainoa keino, jolla hän saa unen sijaan ainakin levättyä, kun ei rattaissa sitä tekisi, joten näillä mennään. Enkä itsekään tuota tunnin lepoa suorastaan huonona pidä, minä kun työskentelen kotona ja lopetan työt joinain iltoina vasta klo 23. Että ihan tarpeeseen tulee itsellenikin, jos en töitä pysty sinä aikana tekemään :).
Aa, yritin vain ehdottaa arkea helpottamaan. Ajattelin, että tärinä auttaa lasta nukahtamaan, meillä sama efekti: auto, rattaat, juna, lentokone..
Uskon, että meidän tapauksessamme se on se hurina :D.
Oma vauva on vielä niin pieni (eilen 7 viikkoa <3), joten nukkuu päiväunia vielä pitkään, muuta pakko oli silti tulla kommentoimaan. Nimittäin itse lakkasin nukkumasta päiväunia jo joskus n. 1,5 vuoden ikäisenä! Äiti odotti silloin pikkusiskoani ja äidin nukkuessa päiväunia minä touhusi kaikenlaista kivaa omineni, yhtenä päivänä olin mm. "leiponut", eli levittänyt vehnäjauhoa keittiönmatolle. Olin muutenkin aika vilkas ja touhukas taapero... eli vois olla huonomminkin! ;)
Valtavasti onnea pienen tytön syntymän johdosta, Noora ♥.
Hauska tarina :D.
Kiitos <3 tämä on ihanaa!
Eikö olekin! :)
Todellakin odotuksen arvoista! Meillä on vielä superhelppo vauva <3
Usein nuo ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat helpoimpia, mutta älä järkyty, jos tilanne kolmen-neljän kuukauden iässä muuttuu ja yöhulinat alkavat ;). Se kuuluu normaaliin kehitykseen! Ihania vauvahetkiä teille ♥.
Meillä nyt 3,5v poika joka on ollut kotihoidossa aina (tosin nyt syksyllä aloittanut kerhon 2x vk) ja on nukkunut päiväunet aina. Suurimmat taistelut päiväunien suhteen koettiin 2v iässä ja etenkin pikkusisaren syntymän jälkeen pojan ollessa reilu 2v.
Meillä yöunet ovat aina noin 10h. Ja silloin noin 1h-1,5h päiväunet ovat sopivat. Jos nukkuu esim 11h-12h yöunia tiedän että on hankala saada nukkumaan ja silloin päikkärit saattavat jäädä pois.
Tuttavapiirissäni on lapsia jotka nukkuvat pitkiä yöunia ja juuri nämä lapset ovat jättäneet myös päiväunet aikaisin pois.
Luulen että tässä vaikuttaa paljon siis päivän kokonais unimäärä
Joo uskon, että tuo vaikuttaa meilläkin, kun nukkuu jo suht pitkiä yöunia. Kotipäivinä ei sitten enää unta riitä, mutta muunlaisina päivinä (kun rasittuu enemmän) unta riittää päiväunillekin. Tänäänkin nukahti autoon ja on nyt porskuttanut tunnin :D.
Meillä poika 2 v 2kk ja ollaan pari viikkoa sitten siirrytty nukkumaan rattaista sisälle päiväunet, koska rattaat alkoi käymään liian lyhyiksi. On aina nukkunut hyvin päiväunet, vauvana veteli joskus 5,5 h päiväunetkin. Kerran tämän kahden viikon aikana olen joutunut antamaan periksi, kun poika oli touhunnut sängyssään 2,5 h ja alkoi olla jo ruoka-aika. Mutta koska meillä on myös uhmaa havaittavissa, olen toistaiseksi halunnut pitää kiinni siitä, että sängystä ei tulla pois ennen kuin päiväunet on nukuttu. Välillä nukahtaa 10 minuutissa, välillä kestää puolitoista tuntia. Päiväunet ovat yleensä 45 min -1 h 30 min riippuen, mihin aikaan nukahtaa. Olen huomannut, että jos hän malttaa vain olla sängyssä hiljaa paikallaan niin uni tulee yleensä aika nopeasti. Olenkin päätynyt siihen, että sängyssä touhuaminen on hänen tapansa vältellä unen tuloa, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Olenkin yrittänyt häntä aina muistuttaa, että sängyssä ollaan hiljaa ja rauhallisesti makuulla, niin unikin tulee nopeammin ja pääsee sitten taas muualle leikkimään. Mutta eipä se tunnu noin pienelle vielä järkipuhe menevän oikein perille. :) Olisin valmis luopumaan päiväunista, jos hän malttaisi olla vaikka tunnin hiljaa sängyssään rauhallisesti ja silti uni ei tulisi. Silloin uskoisin, että hän ei oikeasti tarvitse päiväunia. Sen lisäksi, että haluan pitää kiinni vielä omasta päivän lepohetkestäni ja olen sitä mieltä, että poika tarvitsee vielä päiväunet, en halua illalla taistella hänen kanssaan. Meillä tuota uhmaa on sen verran, että varsinkin väsyneenä esim. iltapala ja iltatoimet saattavat päätyä aikamoiseen huutoon, jos asiat ei suju kuten poika haluaisi.
Eli ymmärrän haluttomuutesi luopua päiväunista. :)
Sinäpä sen sanoit! Juurikin tuo, kun siellä sängyssä täytyy touhuta, niin eihän se uni tule. Tänäänkin sippas autoon niin nätisti että! Tosin turvaistuimessakin täytyi vielä silmät kiinni päätä pyöritellen laulaa lastenlauluja, ihan viimeiseen asti :D.
Tsemppiä meille! :)