Syyslauantai

Aurinkoinen syyslauantai, joka on samalla lokakuun ensimmäinen päivä! 

Olemme tänään viettäneet aikaa perheen kesken ja sama meininki jatkuu iltaan saakka. Mies oli eilen illanvietossa, jonne meni suoraan töistä, joten poika on tänään ”pariin” otteeseen hokenut isiä. Ja kyllä tuntuu itsestäkin mukavalta viettää tämä ilta miehen kanssa, kun eilen sai hipsutella täällä yksikseen pojan käytyä yöunille. En yhtään nauti olla yksin kotona pimeällä. Ja vaikka mies joskus röhnöttäisi vain sohvalla hiljaa telkkaria tuijotellen, niin se läsnäolo on jo niin paljon ja se ihana tunne, olla kaikki yhdessä kotona ♥.

Veljeni tuli eilen iltasella tyttöystävänsä kanssa M:n seuraksi, jotta sain hetken keskittyä töihini. Eiköhän kuulkaas samalla sekunnilla, kun koneelle pääsin, hajonnut modeemi! Voi elämä! En ole kaikissa asioissa mikään kärsivällisin ihminen ja tuollaiset toimimattomaan tietotekniikkaan liittyvät asiat saavat samantien näkemään punaista. Ja siinähän meni oma aikansa, että sain selvitettyä, mistä laajakaistan toimimattomuus ylipäätään johtuu! Monen mutkan kautta marssimme sitten aamupäivällä uutta modeemia ostamaan ja nyt taas pelittää. HUH. En ymmärrä, miten tuo modeemikin voi olla sellainen, joka joskus vain rikkoontuu – ilman mitään varoituksia! :D

Sain työhommat kuitenkin illalla kännykän nettiyhteyden jakamisen avulla tehtyä, mutta ei mennyt siltikään ihan putkeen! Olin haaveillut Emmerdale-maratonista (lähes kahden viikon jaksot odottivat!), mutta jostain syystä yhteyden jakaminen kännykästä iPadiin ei onnistunutkaan. Siinä vaiheessa teki mieli viedä tabletti ulos, asetella se vain ihan nätisti portaille ja jättää sinne :D. No, minä sitten tihrustelin pari Emmerdalen jaksoa Samsungini näytöltä. Että semmosta. Kyllä nyt taas arvostaa tätä yhteyksien pelittämistä!

Eilen olimme pojan kanssa värikylvyssä ja sen jälkeen perinteiset: mummuani moikkaamaan. Mummun pihalla on yksi pihatienvierusta täynnä puita, joiden nimen juuri unohdin ja ne loistivat aivan upeissa sävyissä! Oli vihreää, keltaista, oranssia ja kirkkaanpunaista. Oli pakko napata pari oksaa mukaan. Mummu katsoi suu auki, kun kerroin laittavani oksat kotona maljakkoon :D. Voi hyväne aika, niistä on lehet tippunu ennen ko ootta ees kotona. Mutta lehdet pysyivät kiinni ja päiväunien jälkeen asettelimme ne yhdessä pojan kanssa maljakkoon. Pieni sanoi Ne on nättejä, äiti. Hän puhuu nykyään niin ihanasti, osoittaen lauseensa aina tietylle henkilölle. On huomannut, että näin saa tehokkaimmin ihmiset kuuntelemaan ;). Kimppu toi ihanaa väriä olohuoneeseemme ja toimii siellä tehokkaana katseenvangitsijana.

Mies kävi pojan kanssa kaupassa, josta palasivat hetki sitten jättäen ostoskassin eteiseen. Meillä on seuraavana ohjelmanumerona pienen nuotion tekeminen takapihalle – nuotiomakkaraa tulille siis! Tiedän ainakin yhden pikkupojan, joka on tästä asiasta vähän enemmänkin kuin innoissaan :). Ihanaa lauantaita teille ja huomiseen (jolloin luvassa niitä blogiuutisia)!