>
Joka puolella näyttää olevan joulumieli valloillaan ja hyvä niin ♥.
Joulu ei mun mielestä sais kuitenkaan olla stressaavaa aikaa, kenellekään ei pitäis muodostua stressiä esim. lahjojen hankinnasta tai joulutarjoiluista. Jos näin käy, on joulun tarkoitus unohtunut.
Joulu ei mun mielestä sais kuitenkaan olla stressaavaa aikaa, kenellekään ei pitäis muodostua stressiä esim. lahjojen hankinnasta tai joulutarjoiluista. Jos näin käy, on joulun tarkoitus unohtunut.
Toissajouluna satuin näkemään lehdessä haastattelun, joka jäi mieleeni.
Otin haastattelun talteen, sillä se kosketti syvästi ♥.
Siitä syystä jaan tarinan täällä teidän kanssa.
”Pahimman pula-ajan keskeltä löytyy lapsuuden ihanin joulumuisto”
kuuluu otsikko ja kuvassa suloistakin suloisempi mummo. Käytän mummosta nimeä Anni.
”30-luvun alussa elettiin pulavuosia. Anni oli tuolloin 7-vuotias pikkutyttö ja hänen lapsuudenkodissaan tämä joulu oli kaikkein vaikein.
– Koko syystalvi oli hyvin ankeaa aikaa. Äiti ja isä olivat iloisia ihmisiä, mutta vielä tänä päivänä muistan, miten vakava olemus ja katse vanhemmillani oli. He miettivät, miten selvitään talvesta, tulevasta joulusta ja kaikista maksuista.
Metsätöiden pysähdyttyä perheen isä oli töissä isossa talossa, josta hän sai perheelleen jouluksi sianlihaa. Äiti lähti aatonaattoiltana kauppaan, kun kolmen lehmän kermasta piti jäädä voita vielä myytäväksi. Hän sai ostettua riisiä ja oli jo aiemmin leiponut kotona joulupullaa.
– Äiti oli ompelija ja oli ommellut minulle ja siskolleni esiliinat ja veljelleni jotain vaatetta joululahjaksi. Mummo oli kutonut sukkia ja käsineitä. Äiti oli kauppaan lähtiessä toivonut, että olisi saanut edes yhden ostoisen lahjan lapsilleen, mutta rahat eivät lahjoihin riittäneet.
Annin äiti oli mennyt pyörällä kauppaan ja takaisin tullessaan talutti pyörää ylös isoa mäkeä.
– Yhtäkkiä äiti huomasi lumihangessa tien vieressä kaksi pakettia. Hän otti ne mukaansa, kun ei tiennyt, kenen lahjoja ne olivat. Toisessa pikkukäärössä oli kaksi nenäliinaa ja toisessa iso lakritsipiippu. Nenäliinoissa luki värssy: ”Satu meni saunaan, pani laukun naulaan”.
Annin äiti kiitti Jumalan johdatusta paketit löytäessään. Anni sai siskonsa kanssa nenäliinat joululahjaksi ja velipoika sai lakritsipiipun.
– Jouluaattoiltapäivällä saunottiin äitin tullessa navetasta. Sitten äiti keitteli hellalla riisipuuroa ja paistoi sianlihaa. Muistan elävästi, kun istuimme pöydän ympärillä. Äiti oli leiponut hyvää leipää ja sianlihat olivat paistinpannulla pöydässä. Leipää kastettiin sianlihasta irronneeseen rasvaan. Muistan, kuinka otin nenäliinan taskusta pyyhkiäkseni sormiin tarttuneen rasvan. Siinä ruokapöydässä istuessani ajattelin, että minä olen maailman onnellisin pikkutyttö, kun sain niin ihanan nenäliinan lahjaksi.
– Tämä on lapsuuteni ihanin joulumuisto, vaikka silloin elettiin vaikeinta pula-aikaa, Anni muistelee.
Ennen talvisodan syttymistä ajat ehtivät tämän joulun jälkeen jo parantua.
Tänä vuonna Annilla on edessään uudenlainen joulu, koska se on ensimmäinen joulu ilman keväällä kuollutta aviomiestä. Anni kehuu silmät kyynelissä ja lämpöä äänessään edesmennyttä aviomiestään.
Tänä vuonna Annilla on edessään uudenlainen joulu, koska se on ensimmäinen joulu ilman keväällä kuollutta aviomiestä. Anni kehuu silmät kyynelissä ja lämpöä äänessään edesmennyttä aviomiestään.
– Kyllä minun lapseni kuskaavat minua jouluna paikasta toiseen, mutta joulu ei siltikään ole sama ilman Marttia. Ehdimme kuitenkin olla yhdessä lähes 60 vuotta, Anni huokaisee.”
Tämän artikkelin muistan aina joulun lähestyessä ja pian joulustressinpoikanen tuntuu niin turhanpäiväiseltä.
Unohdetaan stressi, nautitaan joulun tunnelmasta ja rakkaimpiemme seurasta ♥.
Joskus se pienin ja vaatimattomin lahja voi tosiaan olla se tärkein ja ikimuistoisin.
****
Jos ne joulusiivot on stressinaiheuttajana, ei niitäkään tarvi kauan murehtia:
Unohdetaan stressi, nautitaan joulun tunnelmasta ja rakkaimpiemme seurasta ♥.
Joskus se pienin ja vaatimattomin lahja voi tosiaan olla se tärkein ja ikimuistoisin.
****
Loppuun pieni kevennys:
Jos ne joulusiivot on stressinaiheuttajana, ei niitäkään tarvi kauan murehtia:
1. Tee uusi kansio tietokoneeseen.
2. Anna kansiolle nimi ”Sekainen huoneisto”.
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansion.
4. Silloin tietokone tulee kysymään:
”Haluatko poistaa sekaisen huoneiston kokonaan?”
5. Paina kyllä-nappia.
6. Nosta jalat pöydälle, ota drinkki ja nautiskele ;)
>Kiitos kun jaoit tämän meille, todella kaunis ja koskettava tarina <3 Kyyneleet silmissä sitä luin. Jokaisen tulisi tosiaan muistaa se joulun perimmäinen tarkoitus.. Mitä sitten jos joku kaappi jää siivoamatta tai lahja ostamatta? Minulle tärkeintä joulussa on ehdottomasti oman perheen kanssa vietetty aika. Niin harvoin nykyään ollaan koko perhe koolla, kun kaikki on jakautunut ympäri Suomea. Meillä taitaa olla asiat nyt liiankin hyvin, kun jaksetaan kitistä ja stressata ihan tyhmistä pikku asioista. Nautitaan siitä mitä on ja ollaan onnellisia, että ylipäätään saadaan joulua viettää täällä :)
>Olipa koskettava lehtileike. Niinhän se on, että ei pitäisi stressata joulua ja sen valmisteluja. Aikaisempina vuosina teimme kaiken itse, nyt olemme huomanneet, että kyllä ne esim. kaupan sillit on ihan yhtä hyviä kuin itse tehdyt. Lahjat meinaa muodostua välillä stressinaiheuttajaksi, kun on lellinyt lapset piloille jo, niin tuntuu, ettei vähempikään voi antaa kuin aiemmin :STänään vapaapäivä ja pääsee lahjaostoksille :)Mukavat päivän jatkot Ässälle!
>Muistan itsekin lukeeneeni tuon tarinan. Kuuntelin just Kari Tapion "kuin taivaisiin" ja sit luin ton, niin kyllä piti taas kyyneleet tirauttaa :( Tuo tarina on todellakin koskettava ja laittaa ajattelemaan nykyajan elämää.. Kiva että olit laittanut sen tänne. Mukavaa joulunodotusta! :)
>On kyllä koskettava tarina ja niin paljon samaa mitä mummoni on kertonut minulle omasta lapsuudestaan <3
>Paula: ei kestä kiittää, itekki itken aina pikkasen ku tuon luen..sun kommentti on aivan ku mun suusta. oon täysin samaa mieltä. me ollaan onnekkaita että eletään tätä aikaa, mut siitä pitäis tajuta myös olla kiitollinen eikä kitistä… monesti se vaan pääsee itse kultakin unohtumaan :(.Päm: joo tosi koskettava :(.kiitos! nautihan vapaapäivästäsi <3Heidi: voi että <3. enpä illalla tienny tuota kirjoittaessani et juuri silloin, samaan aikaan suuri taiteilija oli poistunut keskuudestamme :(. paljon surua samaan päivään…ollaan tosiaan onnekkaita ku eletään nykypäivänä, mut siitä pitäis muistaa olla kiitollinen. sehän on näiden mummojen ja pappojen ansiota et tänä päivänä asiat on paljo paremmin <3mukavaa joulunodotusta teidänkin perheelle!! :)-J-: aivan, itekki muistan tarinoita isovanhempieni lapsuudesta <3
>Kaunis tuo tarina! :)Tämä nykyajan joulu tahtoo keskittyä liikaa materiaan ja kiireeseen, mikä ei kyllä ole ollenkaan mukava asia… :/
>Aivan ihana tarina! :)Minua ärsyttää, että joululahjoista murehditaan niin paljon. Tärkeintä on muistaminen – ei lahjojen määrä tai hinta.
>Niisk :´( Ihana tarina, muistuu mieleen taas joulun perimmäinen tarkoitus. Kaiken näiden lelulehtien keskellä sitä ei aina tule muistettua.Ihanaa keskiviikkoa <3!
>Hanna*: niin on. ja niinpä…suvi m: älä muuta sano! ajatus ja muistaminen on tärkeintä <3Maria: joo joskus on hyvä miettiä tätä joulua vähä syvällisemminkin :).kiitos samoin <3
>Kiitos, että muistutit tästä tärkeästä asiasta! Itse juuri pari päivää sitten ajattelin kaiken kiireen keskellä, että nyt nautin tästä hyörinästä ja pyörinästä :) Joulu on kerran vuodessa ja tämähän on loppujen lopuksi ihanaa aikaa! Täytyy myös muistaa olla vaatimatta itseltään liikoja <3
>Niina: eipä kuule kestä :)aivan noin kuten kirjoitit :)!
>Koskettava tarina, sopiva muistutus itse kullekin siitä mikä sen joulun oikeasti tekee. Kyllähän ne vaan on ne omat rakkaat, vaikka syötäis sitten kaurapuuroa yhdessä :)
>Minna-Enttirinteen Elämää: niinpä juuri! omat rakkaat on kaikkein tärkeimmät, jos yksikin joukosta puuttuu, on ainakin mun joulumieli tiessään ja ammottava aukko sydämessä.