Täällä kynnet korallinpunaisina huikkaan teille lauantaiset alkuiltamoikat!
Arkinen kevyt ripsarimeikki on saanut astetta tummemman sävyn, jopa rajaukset ja luomivärin kaverikseen! Meikkivoiteesta puhumattakaan… Meikkaan arkisin siis hyvin kevyesti; ripsaria ja sävytettyä huulikiiltoa – se on aika lailla siinä! Nyt oli mukava meikkailla ajan kanssa ja nähdä, miten se peilikuva muuttuu ja muuttuihan se, ainakin hieman.
Tänään on satanut vettä lähes koko päivän ja minä olen nauttinut kotipäivästä. Kokkailin lounasta jazzia kuunnellen (olen täysin koukussa!) ja jazz soi taustalla myös syödessämme. Sanoin miehelle, että aivan kuin ravintolassa! Hän tuumasi että joo, ruoka-annoksetkin sitä luokkaa. Heh, nauratti, sillä söimme aika arkisesti spagettia & jauhelihakastiketta. Poikakin kyllä lusikoi siihen tahtiin ettei päästänyt ääntäkään, yksi hänen herkkuruuistaan!
Lounaan jälkeen lähdin viemään poikaa päiväunille, mutta siinähän kävikin niin, että päädyimme koko perhe makuuhuoneeseen päikkäreille :D. Itse taisin torkahtaa vain minuutiksi, jonka jälkeen lähdin kahvia valmistamaan miesten jäädessä vielä tuhisemaan.
Viikko sitten mies oli kavereidensa kanssa iltaa istumassa, tänään on minun vuoroni ja hehkutan vielä hieman: tällaista iltaa en ole viettänyt kolmeen vuoteen! En koe, että olisin mitenkään erityisesti tällaisen irrottelun tarpeessa, mutta jossain vaiheessa vain tulee se hetki, kun ajattelee, että nyt on minun vuoroni mennä, kun toinen on mennyt koko ajan tasaiseen tahtiin. Joten tänä iltana sitten näin päin! :)
Vietän illan kolmen ystäväni kanssa. Yleensä tapaamme lasten kera, mutta viideltä alle 8-vuotiaalta ei aina saa puheenvuoroa niin usein kuin olisi asiaa, joten mukavaa vaihtelua lähteä vain nelistään! Näistä kolmesta ystävästäni yhden olen tuntenut päiväkotiajoilta saakka ja vietimme lapsuutemme/nuoruutemmekin lähes naapureina, toiseen olen tutustunut tämän samaisen ystäväni kautta yläasteella ja kolmanteen tutustuin ala- ja yläasteen taitteessa. Tästä kolmannesta tuli kaksi vuotta sitten myös poikamme kummitäti. Tällaiset vuosikymmeniä mukana kulkeneet ystävät ovat kultaakin kalliimpia! ♥ Välillä oli vuosia, kun emme nähneet toisiamme kovinkaan usein; jokainen asui missä milloinkin, ulkomaillakin. Lopulta elämä johdatti meidät kaikki takaisin yhteiseen kotikaupunkiimme. On todellinen onni, että elämässä on ystäviä, joiden kanssa juttu aina luistaa ja jatkuu siitä mihin viimeksi jäi, vaikka välissä olisi pitkäkin aika. Itse koen olevani todella onnekas, sillä elämässäni tällaisia ystäviä on useita: jo lapsuudessa, mutta myös aikuisiällä solmittuja ystävyyssuhteita.
Olen tässä päivän mittaan tsempannut itseäni, jotta en ajattelisi illalla jatkuvasti poikaani… Se ei johdu siitä, etten uskoisi miehen pärjäävän pojan kanssa, vaan ainoastaan siitä omasta ikävästäni. Ja jonkin verran myös siitä, jos poika joutuu moneen kertaan kyselemään perääni ja etenkin, jos hän joutuu käymään yöunille äitiään itkien… Silloin kyllä tulee huono omatunto, sillä menoni ei ole mikään pakollinen kuitenkaan. Ehkä ymmärrättekin, mitä ajan takaa… No mutta, nyt jään odottelemaan miehiäni mökiltä kotiin, sitten viimeiset rutistukset :D (mies takuulla taas kuittailee, että lähdenkö koko kesäksi johonkin…), jonka jälkeen kolmea kaunotarta tapaamaan! Mukavaa lauantai-iltaa teillekin! :)
Hauskaa iltaa! Varmasti kiva lähteä pitkästä aikaa ulos. Ikävä on aivan luonnollinen olotila. Se vaan kertoo siitä kuinka paljon välität :)
Ystävät ovat kyllä kultaakin kalliimpia. Mekään ei olla nyt pitkään aikaan nähty, mutta olen aivan varma, että juttu jatkuisi just siitä kohtaa, mihin se viimeksi jäi <3
Kiitos Marika! Ystävien seura oli huippua, mutta ei noi baarit enää taida mua varten olla… Nim. terassilla haukottelija :D
Ja mulla ihan sama fiilis susta, ystäväni ♥