Nyt olemme pikkuhiljaa tulleet tilanteeseen, jossa olemme alkaneet kaipaamaan erilaisia tapoja sekä pojan päiväunille että yöunille käydessä. Taapero nukahtamaan yksin – siinä seuraava tavoite! Tällä hetkellä se tuntuu erittäin kaukaiselta asialta… Normaalisti minä vien hänet päiväunille ja nykyään myös yöunille. Aiemmin pojan yöunille viemisen hoiti mies, mutta jokunen kuukausi takaperin tähän tuli pojan vaatimuksesta muutos, kuten Kun vain äiti kelpaa -postauksessani kerroin. Kaiken kukkuraksi juhannuslomamme jälkeen hän on alkanut kaipaamaan iltanukuttajikseen molempia vanhempiaan, sillä reissussa hän nukahti aina meidän väliimme. Eikä viikonloppuloma Uumajassa myöskään auttanut asiaa… Tähän emme ole kuitenkaan suostuneet ja tuo ”vaatimuskin” on oikeastaan nyt vähitellen unohtunut.
Kun on pojan nukkumaanmenoaika, laitan hänet sänkyynsä halin ja pusun kera, jonka jälkeen hän nappaa unikaverinsa kainaloon. Tämän jälkeen laulan hänelle unilaulun ja jään sitten omaan sänkyyni makoilemaan ja odottamaan, että hän nukahtaa. Tämä ihan siitä syystä, että lapsen ei tarvitsisi itkeä itseään uneen, sillä hän vaatii jomman kumman vanhempansa lähelleen, kun nukahtaa. Minulla ei ole sydäntä kuunnella sitä hysteeristä huutoitkua, joka seuraa, jos/kun hän jää huoneeseen ja sänkyynsä yksin nukahtamaan. Hän nukkuu siis edelleen Stokken sängyssään laidat paikoillaan eikä ole mitenkään protestoinut sitä vastaan. Sänky on myös sen verran reilun kokoinen, että tämä ratkaisu on edelleen hyvinkin mahdollista.
Mutta nämä nykyiset nukkumaanmenorituaalit… Miten olemme tulleet tähän nykyiseen tapaamme? Se on oikeastaan ollut sekoitus monta eri asiaa: mukavuudenhalua, ehkä jopa laiskuuttakin sekä ennen kaikkea pojan itkettämisen välttämistä. Eikä tässä mitään vikaa ole, mutta ei tätä voi loputtomiin jatkaakaan. Useimmiten hän nukahtaa suht nopeasti, 10-20 minuutissa, mutta tällä hetkellä on taas meneillään kausi, kun nukahtamiseen kuluu syystä tai toisesta tunti. Noina hetkinä ajattelen aina, että tämä systeemi ei enää toimi, sillä tuon tunnin olisin voinut tehdä vaikka töitä sängyllä makoilemisen sijaan… Kun laskee mukaan myös päiväunet, menee minulta tätä nykyä nukuttamiseen kaksi tuntia päivässä.
Miksi tästä kirjoitan, on lähinnä se vertaistuki ja vinkit -näkökulma. Muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Miten tästä eteenpäin? Meillä ei ole mikään kiire siirtää poikaa omaan huoneeseensa nukkumaan, sillä nukumme kaikki ihan mainiosti samassa huoneessa. Poika porskuttaa yöunia 10,5-11 tuntia eikä päästä ääntäkään (olikohan viisasta mainita tämä…), joten meidän vanhempien uni on katkeamatonta myös. Joskus hän näkee unia ja itkeskelee unissaan, tuolloin ääneni rauhoittaa hänet ja hän nukahtaa uudestaan. En tiedä miten nuo tilanteet menisivät, jos hän nukkuisi omassa huoneessaan. En kuulisi itkuja, sillä nukun korvatulpat korvissa ja tuntuisi muutenkin liian rankalta pyörähdellä öisin toisessa huoneessa, se kun ei ihan makuuhuoneemme viereinen huone ole.
Puolen vuoden takaisessa Pari sanaa äitiydestä -postauksessani tätä aihetta jo hieman sivusinkin ja nyt tämä aihe on sitten ajankohtainen. Olisi melkoisen mahtavaa olla jonain päivänä tilanteessa, jossa poika jätetään omaan sänkyynsä halien & pusujen kera ja hän nukahtaa hetken päästä sinne, omia aikojaan. Itkemättä ja hyvillä mielin! Tuo olisi tavoitteena. Tiedän, että olemme itse tämän tavan pojallemme opettaneet, mutta tämä oli mielestäni ainoa lempeä askel siitä tissille nukahtamisen vaiheesta irti pääsemiseen. Tosin olihan tuossa välivaihekin: syliin nukahtamisen vaihe :D. Tämä, jossa vanhempi on pojan nukahtaessa samassa huoneessa, on sitten ikään kuin kolmas vaihe ja nyt olisikin pikkuhiljaa neljännen vaiheen vuoro, heh! Takaraivossa jyskyttää Supernanny Jo:n ohjeet, jossa vanhempi vain istuu paikoillaan huoneessa ja siirtyy ilta illalta lähemmäksi ovea istumaan, kunnes ei enää jää samaan huoneeseen lapsen kanssa. Onkohan tämä meilläkin edessä… Help!
Täällä on muuten viimeisen parin kuukauden aikana kehittynyt eräänlainen unikaverikausi. Nukkumaan mennessä täytyy haalia puolet oman huoneen tavaroista mukaan! Nämä mukaan, kaikki mukaan on hyvin usein kuultu lausahdus tuolloin. Olemme toistaiseksi saaneet rajattua tuon niin, että nukkumaan tulevat vakiounikamu Väpän lisäksi Bobi-koira (kuvassa) sekä Tessu-koira (puuttuu kuvasta, on nimittäin kohta entinen…). Tessu-koira pomppaa aina yön aikana lattialle, sillä tuo kyseinen pattereilla toimiva koiruus ei varmaan tunnu kovin kivalta selän alla. Aamulla sitä kyllä kaivataan heti, voi pojat mikä muisti! Tuo Bobi-koira on minun vanha (sai vastikään nimen sen varastosta löydettyäni). Sain sen vanhemmiltani potiessani järkyttävää Berninpaimenkoirakuumetta! Olin silloin 20-vuotias :D, mutta Berninpaimenkoiran sijaan sainkin jotain vielä ihanampaa, jonka kuulumisia kertoilen teille jonain toisena päivänä! Nyt jään kuumeisesti odottelemaan teidän kokemuksianne tuohon nukutusrumbaan liittyen…
Eipä oo oikein vinkkejä asiaan, meillä 2v7kk nukahtaa pääsääntöisesti hyvin itse kun luetaan iltasatu ja lauletaan iltalaulu. Koittaa kyllä pomottaa kovasti että ei sitä tai tätä laulua tai laula vielä se ja se, mutta sanon että höpsistä pussiin ja hyvää yötä. Monesti myös vetäydyn huoneesta pois jollakin tekosyyllä kuten ”äiti menee käymään vessassa” tai ”äitin pitää mennä ruokkimaan kissat”. YLEENSÄ siis, yleensä tyytyy tähän ja nukahtaa itsekseen, harvoin itkuraivareita järjestää mutta joskus saattaa huudella pissahädästä tai pyytää vettä tai peitto on muka huonosti tai jotain. Nämä vain ignoorataan aika täydellisesti, eli kun on nukkumaanmennessä käyty pissalla ja juotu hörpyt vettä, niin sitten ne hommat on hoidettu ja sillä siisti, palvelu ei pelaa sen jälkeen kun ovi on kiinni. Ja meillä vaihtuu nukutusvuoro ihan miten sattuu, eli mitään vain isi tai vain äiti kelpaa juttuja ei vaan hyväksytä, eli sanotaan että tänään nukuttaa äiti ja piste.
Neuvolan täti myös sanoi että tämän ikäisille voi jo vähän tätä asiaa selittääkin että ”äiti istuu tässä sinun vieressä, mutta ei juttele eikä laula enää mitään vaan odottaa että sinä rauhoitut ja pääset uneen”, jos siis kyseessä on tämmöinen tapaus joka haluaisi vielä jutella ja tai laulaa tai satua pitäisi lukea loputtomiin.
Kiva että kirjoitit, miten teillä! Näitä on niin mielenkiintoista lukea :).
Meillä on siten, että minä pysyn helposti jämptinä, jos poika vaatiikin isiä minun ”vuorollani” eli siitä huolimatta teen siten, kuten olen aikonutkin eikä poika minulle kovasti protestoikaan, koska tietää sen olevan turhaa/tietää etten anna periksi, vaan olen vieressä ihan viilipyttynä. Mies taas… HUOH :D. En tiedä miksi, mutta hän antaa joskus nopeasti periksi ja sysää homman minulle. Näin poika on oppinut pompottamaan isäänsä aika taidokkaasti. Tämä tuottaa sitten aika paljon ongelmia, kun pitäisi opetella näitä uusia toimintatapoja.
Täällä on muuten alkanut tuo tapa, että poika vaatisi unilauluja vaikka kuinka monta. Laulan yhden, kuten ennenkin, ja siitäkös se riemu repeää :D.
Se on kyllä ihan tosi turhauttavaa jos siihen nukuttamiseen menee se tunti ja ylikin. Näin käy toisinaan meilläkin ja nyt kesällä varsinkin kun tytön nukkumaanmeno on siirtynyt sinne yhdeksän korville, niin jos se uni ei tulekaan heti niin hups, kello onkin jo kymmenen ja kaikki hommat tekemättä ja elpymisaika sohvalla ottamatta. :D
Meillä vähän auttoi tähän asiaan se, kun keväällä päiväkodissa pyydettiin vähän lyhentämään päikkäreitä, että nukkuu korkeintaan puoltoista tuntia kun ennen sai torsottaa sen reilu pari tuntia ja herätä omia aikojaan, silloin alkoi illalla unikin maistumaan paremmin. En tiedä oisko nyt taas aika nipistää vaikka tuntiin. Tosin nyt kotona ollessa ja tässä raskausväsymyksessä ne parin tunnin päikkärit on tullut itsellekin tarpeeseen… :D
Kyllä, todella! Oma aikani alkaa juurikin kymmeneltä iltaisin ja silloin pitäisi vielä tehdä töitä. Huh! Tänään taitaa mies hoitaa nukutushommat :).
Sulla taitaakin olla raskaus ihan loppusuoralla. Jaksamista viimeisiin hetkiin!
Tänään kävin yliaikaistarkastuksessa ja ballongilla koitetaan käynnistellä, huomenna takas sairaalaan… Että ihan loppusuoralla ollaan. Jänskättää! (tyttö oli tänään ihan pettynyt kun menin hakemaan hoidosta eikä pikkuveli ollutkaan mukana vielä) :D
Oi voi, H-hetki siis tosi lähellä. Täällä ollaan hengessä mukana! :D
Mitään yleispätevää ohjetta ei varmasti ole, lapset ovat erilaisia – ja erilaisia nukahtajia :) Jo kouluikäinen poikamme on aina ollut helppo nukahtaja ja jäänyt yksin huoneeseen ongelmitta ja ollut unessa noin 5 minuutissa hyvin pienestä pitäen. Tyttö taas on erilainen luonteeltaan, kovin läheisyyden kipeä ja nyt 5-vuotiaanakin, vaikka kykeneekin nukahtamaan yksin, sanoo usein tuntevansa olonsa illalla vuoteessa niin yksinäiseksi <3 Niinpä istun huoneessa joskus sen 10min kun tiedän että se tekee tytön tyytyväiseksi ja itse asiassa auttaa nukahtamaan nopeammin, ei se ole minulta pois.
Tunnin verran käyttäminen nukuttamiseen on kuitenkin minusta pitkä aika jos mikään ei ole hassusti muuten, esim. uhma iästä johtuen, kivut, sairaudet, tai hampaat syynä. Voiko olla iltaisin kun nukahtaminen kestää tunnin pojallanne syynä ettei vain nukuta? Olisiko unen tarve jo vähenemässä? Tuolimenetelmää kannattaa kuitenkin kokeilla, etenkin jos on olo että vanhemman läsnäolo ikään kuin häiritsee nukahtamista, tai jos tavoitteena on että lapsi oppisi nukahtamaan yksin. Oman läheisyyden kipeän tyttöni kanssa, joka osaa nukahtaa yksin, olen kuitenkin tiedostanut ja hyväksynyt sen että läsnäolo pikemminkin edesauttaa nukahtamista :) Tsemppiä teille!
Näinpä. Voi että miten osaakin sanoa, että tuntee olonsa yksinäiseksi ♥.
Olen tässä viime päivinä kyllä laittanut merkille, että ihana uhma on saapunut meillekin – sellaisia kierroksia otetaan tämän tästä… :D Toinen mitä olen epäillyt, niin ehkä hampaat, mutta en tiedä…
Joskus on syynä se, että ei nukuta tarpeeksi ja joskus se, että nukuttaa liikaa. Tämä on niin tätä :D. Yöunille käyminen venähtää myöhäiseksi, koska ei jostain syystä nukahda, mutta aamulla nukkuu sitten pitempään eli selvästi unta kyllä tarvitsee. Huomasin tänään kyllä sen, että nukkui päikkäreitä taas reilut 1,5 tuntia normitunnin sijaan eli niistä täytyy varmastikin nipistää, jotta uni tulisi illalla tarpeeksi ajoissa. Mutta taitaa tuo uhma olla nyt päällimmäinen syy, sellainen muutos on käytöksessä havaittavissa.
Kiitos Mintsu!
Kylläpä se on niin lapsesta kiinni. Ensimmäisen kanssa joka täyttää huomenna kuusi, me makoilimme pinnasängyn vieressä lattialla kun ei millään nukahtanut ja heti alkoi itku jos lähti. Tähän auttoi siirtyminen isojen poikien sänkyyn jo 1v 4kk iässä kun silloin oli mahdollisuus päästä itse pois sängystä. Ei kyllä tullut kuin muutaman kerran eikä vieläkään tule pois sängystä yöllä jos näkee pahoja unia vaan huutelee äidin käymään.
Toinen taas nukkui pidempään pinnasängyssä, on nyt kohta kolmen. Hän taas alkuun ramppasi sängystä sen 50 kertaa pois ja koitin silloin miettiä noita samoja oppeja, että tänään 100 palautusta js huomenna enää 70 :) eipä siis auttanut. Meillä vaihdettiin sitten isä nukuttajaksi kokonaan, kun sitä ennen nukutettiin vähän vuorotellen. Näin mentiin muutama kuukausi kun iskää uskottiin ja pysyttiin sängyssä niin uni tuli 15 minuutissa. Edelleen koittaa äitiä välillä pompottaa ja asiaa olisi. Pysyn kuitenkin tiukkana ja kerron, että jutellaan sitten aamulla ja keskeytän puhetulvan kysymällä ”Sanotko äidille hyvää yötä?” Jossain kohtaa lopettaa ja sanoo hyvää yötä ja pysyy sängyssä mihin nukahtaa itse.
Välillä kuulee kun kumpikin touhuilee sängyssä ja voi sieltä hiipiäkin, mutta kun ei kiinnitä siihen juurikaan huomiota niin palaa takaisin sänkyyn.
Meitä on siis moneksi ja tapoja on monia. Jutelkaa asiasta ja sopikaa miten haluatte toimia. Kyllä lapset yleensä muutamassa viikossa tottuu uusiin tapoihin. Ja kyllä meilläkin vaihdettiin osapuolta kesken nukutuksen jos toinen meinasi jo luovuttaa niin helpotti kun kävi pyytämässä toista jatkamaan.
Täällä mies lähti nukuttamaan ja minä kävin peittelemässä ja toivottamassa hyvät yöt. Äiti tulee tänne -itkut kesti normaalia lyhyemmän aikaa, ei ehkä viittäkään minuuttia! Nyt ollut jo hyvän aikaa ihan hiljaista, en meinaa uskoa.
Juu on toki eri asia vaihtaa nukuttajaa, jos toinen väsähtää, mutta vaihto lapsen mielen mukaan ei mielestäni ole hyväksi ja tätä itse tarkoitin. Sillä tavoin lapsi vain oppii, että hän vetelee naruista eikä vanhempi.
Meillä on aina tyttö 4v nukutettu viereen tai niin, että samassa huoneessa ollaan. Nukkui perhepedissä siihen asti, kun pikkuveli syntyi ja siirtyi sitten itse omaan sänkyyn. Nukuttaminen on aina käynyt nopeasti mutta sellaisiakin kausia oli, että siihen meni melkein se tunti. Silloin kyllä itseä harmitti, mutta otettiin miehen kanssa sitten vuoroillat nukutukseen ja se toimi. Muutamia kertoja tehtiin niinkin, kuten tuossa edelläkin joku kertoi, että sanoin että käyn vielä laittamassa pyykit tms ja sillä aikaa tyttö oli nukahtanut. Meni myös muutamia kertoja itse nukkumaan yläkertaan kun oli tarpeeksi väsynyt! Ja tämä toimii edelleen! Avainsana venyneisiin nukutuksiin oli päiväunien poisjäänti – oli sitten iltaisin jo niin väsynyt, että meni nukkumaan joko itse, nukahti hetkessä jos vaati jonkun viereen, tai nukahti pyykkienlaiton tms aikana. Edelleen nukutaan siis samassa huoneessa, tyttö sängyssään ja pikkuveli meidän vieeessä, mutta viime aikoina tyttö on alkanut puhua omaan huoneeseen siirtymisestä! Saisi kuulemma nukkua rauhassa aamuisin kun vauva herää niin aikaisin! Kannatetaan!! Saapa nähdä. Tsemppiä teille! Auttaisiko uni-cd tai satu-cd jota voisi jäädä kuuntelemaan? Entä tarrasysteemi? Aina kun jää sänkyyn itse, saa tarran, ja esim viidestä tarrasta jotain kivaa pojan valitsemaa tekemistä?
Minä kun lähden kesken nukuttamisen käymään vaikka vessassa, kajahtaa ilmoille sellaista itkuhuutoa tai huutoitkua ettei tosikaan! :D Sitten se rauhoittuminen vie taas oman aikansa ja nukahtaminen on entistä kauempana…
Ihana tuo tytön puhe omassa huoneessa nukkumisesta :D ♥.
Tuota musiikkia voisi miettiä kyllä! Sen täytyisi olla kyllä tosi rauhallista musiikkia eikä juurikaan sanoja, muuten hän jää kuuntelemaan niitä ja laulamaan mukana, heh! Tuota tarrahommaakin olen miettinyt, mutta uskon, että se ei ole tarpeeksi tehokas porkkana pojalle ainakaan vielä.
Tulipa aiheeseen sopiva postaus sinulta nyt. Meillä poika normaalisti nukahtaa aina itse MUTTA kun mummi on täällä hoitamassa minun töiden takia viikottain tuota 1v8kk poikaa, niin tämä meidän loistavasti toiminut taktiikka unohtuu pojalta. Mummia poika vaatii olemaan huoneessa ja saa kauheat raivarit, jos mummi lähtee pois ja poika ei ole nukahtanut. Eli nyt tänäänkin poika olisi vaatinut, että jään huoneeseen silittämään pojan uneen. Nyt on vain pakko kuunnella pojan itkua ja käydä välillä huoneessa kun menee isoksi itkuksi. Nukahtaa kyllä sitten mutta aikaa menee noin 30min. Eli homma toimii muuten mutta mummi sotkee kuviot. :D Ohjeena siis vain, että pakko antaa itkeä..kyllä meillä tosiaan nukahtaa mutta ajan kanssa nyt kun mummi oli meillä taas pari päivää sitten..
Voihan mummi :D. Ja kun ne lapset osaa niin vetää oikeista naruista ja mummelithan menee lankaan :P.
Kaksi tuntia päivässä kuulostaa kyllä aika paljolta (ja tutulta :)). Toisaalta, kuten kommenteissa on jo todettu, jokainen lapsi on omanlaisensa nukahtaja. Meidän kahden isomman kanssa noudatettiin nukutusasiassa samaa linjaa kuin tutista vieroittamisessa: aloitimme päiväunista. Päiväunet olivat ainakin meidän lapsille helpompi kestää ilman nukuttajaa, ja lapset saivat ikään kuin harjoitella nukahtamista yksin. Kun nukahtaminen itsekseen päiväunille sujui ongelmitta jonkin aikaa, siirryimme ”tositoimiin” eli aloimme toteuttaa samaa myös yöunille käydessä. Tämä systeemi on toiminut ainakin meillä. Takapakkejakin on koettu, mutta mielenilmaisukaudet sisältyvät tähän touhuun :)
Toivottavasti löydätte pian teille sopivan ratkaisun!
Hei olipa hyvä, että toit tämän esiin, Sini! Olin jo unohtanut. Juuri tuolla taktiikalla jätin rinnalle nukuttamisenkin pois: ensin päiväunille sylin kautta ja myöhemmin yöunillekin sylin kautta, tissittelyt pois. Siitä sitten seuraavana askeleena siirsimme hereillä sänkyyn unta etsimään. Nyt täytyy siis ottaa se uusi kuvio ensin päikkäreille käyttöön!
Mielenkiinnolla kuuntelen vinkkejä/kokemuksia, sillä meidän esikoinen alkoi vasta pitkästi yli 4.v:nä (miltei 5.v)nukahtamaan säännöllisesti yksin yöunille. Tosin ei edes kovin aikaisin yritetty itsestään nukahtamista, vaan se tuli iän myötä vähän kuin ilmaiseksi. Laiska kun olin. :D Nyt olen miettinyt, että antaako kuopuksen oppia samalla tavalla itsestään nukahtamaan iän myötä vai kokeilisiko jos oppisi nukahtamaan ihan opettamalla. Joten seuraanpa keskustelua. :)
Nukahtiko hän suht nopeasti vai menikö siihen nukahtamiseen pitkään? Minun mielestäni tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos poika nukahtaisi kohtuuajassa, mutta tuo tunti/nukutus on vain liikaa. Ainahan niitä kausia tulee, mutta en tiedä onko tämä enää mikään kausikaan :D.
Puolesta tunnista puoleentoista tuntiin normaalisti. Toki niitä katastrofaalisen ennätyspitkiä tai ennätyslyhyitä nukutuksia mahtuu mukaan. :)
Niin just :). Kaiholla muistelen niitä kymmenen minuutin nukahtamisia – olipa erilaista! :D
Meillä vauvasta asti laitettiin illalla itkuhälyn musiikki soimaan (joka kesti ~10min), joka sammui itsellään. Siinä ajassa ja siihen tuttuun musiikkiin nukahti aina.
3v itkuhäläri hajosi ja pelkäsin pahinta, mutta hyvin nukahti siltikin.
Meillä nukkui muuten Stokkessa 3v8kk ikään saakka ja etulaita poistettiin vasta n.3v tienoilla. Silloin oli nukkumaanmenorituaalit niin rutinoituneet, ettei edes alkanut ramppaamaan sängystä pois ja n.vuoden aikana on tullut sängystä pois ehkä 5-10 kertaa (jano, pissahätä). Joten mä en ainakaan kannata kiirehtimistä oman kokemukseni perusteella laidan poisottamiseen.
Tsemppiä oman hyvän tavan löytämiseen ♡
Minä kun annoin ensimmäiset 11 kuukautta nukahtaa tissille aamuin, illoin, päivin ja öin niin tässä nyt ollaan :D. Mutta silti tekisin tuon valinnan uudestaankin vaikka sata kertaa, sillä se näytti olevan hänelle niin kovin tärkeää ♥.
Kiva kuulla teidän kokemuksia tuosta sängystä! On kyllä niin hintansa väärti, sillä sänky on todella pitkäikäinen!
Kiitos Riitta ♥.
Haluan jakaa oman kokemukseni, jos joku saisi siita apuja.
Poikamme on tällä hetkellä 1 v ja 6 kk. Omassa huoneessa hän on nukkunut 6 kk ikäisestä asti (huoneemme ovat ihan vierekkäin ja ovelta näkee pojan + kuulee kaiken). Tämä siksi, että poikamme oli todella huono nukkuja ja alkoi nukkumaan tällöin hetken aikaa paremmin. Noin kuukausi meni hyvin, kunnes alkoi oudot parin tunnin huutamiset öisin ja päiväunia ei nukuttu. Kokeilin päiväunien vähentämistä, toisenlaisia ruokia, maitoa jne. Mikään ei tehonnut. Lopulta rintamaidosta luopuminen rauhoitti yöt ja poikamme alkoi nukkumaan hyvin, kunnes tuli ongelmia nukahtamisen kanssa.
Meillä on aina ollut säännöllinen päivärytmi ruokailujen ja unien suhteen. Lopulta iltaisin aloimme nukuttaa lasta ilman nukutusta. Toivotettiin hyvät yöt, luettiin iltasatu tai laulettiin unilaulu, jonka jälkeen lähdin hetkeksi pois. Annoin pojan huutaa hetken, menin rauhoittelemaan ja poistuin taas. Muutaman kerran jälkeen poika jäi hiljaisena nukkumaan. Huutamista kesti noin 5 iltaa, kunnes poika jäi hyvän yön toivotusten jälkeen nukkumaan ilman huutoa. Sama keino auttoi meillä myös tutin vieroituksen aikaan. Nyt meillä mennään tyytyväisenä nukkumaan ja nukutaan lähes joka yö heräämättä 10 – 12 tuntia.
Lapset ovat erilaisia ja jokainen lapsi tarvitsee oman aikansa tottua uusiin asioihin. Lujaa tahtoa ja tsemppiä.
Kiitos, että jaoit kokemuksesi. Minua tämä ainakin tsemppasi :).
Meillä nukutettiin poikaa vieressä istumalla vielä muutama viikko sitten. Nukahtamiseen kului tästä huolimatta tunti tai ylikin ja tuntui tulleen se hetki kun meidän vieressä olo aiheutti vain häiriötä vaikka vanhempiaan viereen kaipasikin. Mieheni aloitettua reissutyöt tuli minun mittani täyteen. Pojan nukahtaessa pahimmillaan vasta kymmeneltä vieressä olemisesta huolimatta, ei minulle jäänyt iltaisin lainkaan aikaa tehdä niitä omia juttuja. Niinpä vain päätin eräänä iltana että nyt on aika nukahtaa yksin. Laulan tuutulaulun ja toivotan hyvät yöt ja jätän pojan sänkyyn. Ensimmäisenä yönä alkoi luonnollisesti itku, mutta käväisin aina huoneessa sanomassa ettei mitään hätää ole ja käy vaan nukkumaan. Poika nukahti noin tunnissa. Toisena iltana poika tuli muutaman kerran sängystä pois mutta lopulta nukahti noin vartissa. Nyt nukahtamiseen menee noin 5-15min ja hän saattaa kerran tulla sängystä pois, mutta palaa sinne pyydettäessä.
Itsekin olin pelkkää laiskuuttani viivyttänyt tätä harjoittelua, kun kuvittelin että pääsen helpommalla kun istun vieressä nukuttamassa poikaa. Me pääsimme siis todella helpolla, käytännössä pari iltaa se vaati että poika tottui uuteen järjestelyyn.
Suosittelisin siis vaan kokeilemaan. Tuohon huudattamiseen sen verran, että itse koen että lapsen luo on mentävä jos lapsella on hätä. Vanhemmat kyllä tunnistavat milloin itku on lapsen aitoa hätää ja milloin yritys jallittaa vanhempia. Nukahtaminen yksin on lapselle uusi juttu ja siksi hänen tarvitsee oppia siihen että vanhemmat ovat hädän tullen saatavilla vaikkeivät olisikaan koko ajan vieressä :) itse tekisin tosiaan niin että kävisin itkevälle lapselle aina sanomassa ettei mitään hätää ole ja äiti on lähellä vaikkei olekaan samassa huoneessa. Muuta juttelua en kävisi, vaan itkun jäädessä pois toivottaisin vain hyvää yötä ja lähtisin huoneesta. Kyllä ne lapset oppivat uusiin toimintatapoihin, toiset nopeammin toiset hieman hitaammin :)
Jäi tuosta kommentista pois, eli poikamme on juuri täyttänyt 2 :)
Olipa kiva lukea tämä teidän kokemuksenne! Hirmuisen samankaltaisia ajatuksia sinulla kuin minullakin. Itsekin haluan toimia juuri tuolla tavoin, että käyn pistäytymässä, jos poika itkee. Näin hänelle ei tule turvaton olo eikä sellainen fiilis, että hänen itkuunsa ei vastata. On tärkeää käydä vakuuttelemassa, että kaikki on hyvin ja äiti/isi on ihan lähellä ja tulee paikalle, jos tarvetta on. Mutta tosiaan lyhyesti ja ytimekkäästi eikä mitään ylimääräisiä juttutuokioita :).
Itse olen täällä aivan ihmeissäni, sillä sain pojan tänään nukkumaan päiväuniaan noin vartissa! Kerkesin itsekin nukahtaa pariksi minuutiksi ja kun heräsin, oli poika jo unessa :D.
Suosittelen lukemaan Unihiekkaa etsimässä-teoksen (jos et ole jo lukenut) , siinä on useita vaihtoehtoja unikoulun toteuttamiseen ja jokainen voi itse valita omalle lapselleen sopivimman. Haluan rohkaista kokeilemaan unikoulua, vaikka mielestäni sanassa on aina lähes poikkeuksetta negatiivinen kaiku. Kysehän on ainoastaan uuden nukkumisassosiaation opettamisesta, vähän niinkuin opettaisit lastasi syömään itse tai pukemaan. Nyt poikanne vaatii aina aikuisen lähelleen, koska aikuisen/aikuisten läsnäolo on osa hänen nukkumisassosiaatiota. Hän todennäköisesti tulee alkuun protestoimaan muutosta, mutta koska kirjoitit aiheesta kaipaatte eri syistä muutosta poikanne nukahtamistapoihin.
Itse toteutimme 7kk esikoisvauvallemme lempeän tassutus-menetelmällä olevan unikoulun, se onnistui yhdessä yössä, ilman huudattamista. Yökouluun päädyttiin, koska meidän yöt olivat rikkonaisia ja nukahtamiseen tarvittiin aina tissi, syli tai heijaaminen. Lapsemme on aina nukkunut omassa sängyssään meidän huoneessa ja nukkuu edelleen. Kuukausiakin myöhemmin unikoulun jälkeen lapsemme on sekä nukahtanut aina itsekseen unikaveri kainalossa, että nukkunut kokonaisia öitä. Iltatoimien jälkeen minä tai mies laitamme lapsen sänkyyn unikaveri kainalossa ja poistumme huoneesta, lapsi kieriskelee jonkin aikaa sängyssä ja nukahtaa itsekseen poikkeuksetta alle 10minuutissa. Käymme vain peittelemässä, kun on nukahtanut. Päiväunet lapsemme nukkuu lähes poikkeuksetta aina ulkona vaunuissa terassilla ja siinäkin nukahtaminen onnistuu itsestään. Omat kokemukseni unikoulusta ovat niin hyvät, siksi uskallan suositella kokeiltavaksi sitä muillekin. Siinä ei kuitenkaan menetä mitään. Jos unikoulu ei onnistu, sen aika on siis vähän myöhemmin.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen helpommin nukahtaminen on opetettavissa. Haluan rohkaista lukemaan tuon teoksen ja suhtautumaan siihen avoimin mielin, sillä se ottaa nimenomaan huomioon erilaiset perheet ja lapset. Kaikista tärkeintä lapselle kuitenkin on, että vanhemmat ovat johdonmukaisia. Jos perhepeti sallitaan silloin tällöin vaikuttaa se todennäköisesti omaan sänkyyn nukahtamiseen jatkossakin. Lapset ovat älykkäitä ja kun tietävät ”paremmasta” osaavat myös sitä vaatia. Paras vinkki, jonka olen saanut unikoulun toteuttamisessa on se, että kun lapsi huutaa ja protestoi muutosta, häntä ei satu tai hän ajattelee, että äiti olisi hänet hylännyt, vaan ajattelet sen näin, että kun lapsi on saanut paljon äidin ja isän läheisyyttä; syliä, halia ja pusuja pitkin päivää, voit hyvillä mielin luottaa siihen, että lapsi haluaa vain kertoa huudollaan, että ”häntä ketuttaa”. Tsemppiä! :)
Olen aiemminkin kuullut tuosta kirjasta ja onkohan jopa niin, että olen tilannut sen..? En vain muista, mihin olen sen laittanut :D. En ole mitenkään unikouluvastainen, mutta mitään huudatusmenetelmiä en kannata. Tokihan on muitakin keinoja toteuttaa unikoulu, kuten kirjoititkin.
Huh, tämä ei kyllä lohduta mutta tunti-pari vuorokaudessa meni nukutuksiin joskus meilläkin ja se OLI turhauttavaa.
Lähettämäsi kirjekuori saapui perille, kiitokset! :D
Erittäin ajankohtainen postaus myös meille. Minulla on 1, 3 ja 5-vuotiaat lapset. Viisivuotias on aina ollut hyvä nukkumaan mutta nämä pienemmät. Hohhoijaa. Varsinin kolmevuotias on haastava nukutettava, ja laiskuuttamme olemme päästäneet hänet tähän päivään asti meidän sänkyyn iltaisin nukkumaan, jonne hän nukahtaakin itsekseen. Omaan sänkyyn hän ei tahdo millään nukahtaa vaikka isosisko nukkuu vieressä. Hän saattaa sataviisikymmentä kertaa nousta pois sängystä vaikka aina viemme hänet takaisin. Pahimmillaan hän on kukkunut ylhäällä puoli yhteen yöllä jos ei olla päästetty meidän sänkyyn… :( Tuo pian yksivuotias tyttömme on myös haastava nukuttaa yöunille, paitsi jos hänet nukuttaa tissille valmiiksi rättiväsyneenä. Omaan pinnikseen jos hänet jättää, itkusta ei tahdo tula loppua ja hän vain seisoo pinnasänkyn laitaa vasten ja haluaa syliin. …on se haastavaa tämä vanhempien elämä! Oma aika jää iltaisin toooosi vähiin. Mulla ei kauheasti ole mitään vinkkejä antaa koska itsellänikin tilanne on aika haastava. Mut kyllä nää asiat ajan mittaan korjaanutu varmasti. Tsemppiä sinnekin!
Ps. kirijoitin vasta blogiini syvällisiä ajatuksia kotiäitiydestä ja ristiriitaisista tunteista, joita äitiys minussa herättää. Käyhän lukemassa ja kommentoimassa :)
http://www.pellavaajapastellia.fi
Kyllähän näihin toki aika auttaa, mutta joskus sitä ei vain halua odotella :D. Tsempit sinne suuntaan! Täytyypäs kurkkia blogiisi, kunhan ehdin :).
Minulla ei ole vinkkejä tähän kysymykseesi, mutta vertaistukena sen verran, että meillä lapset ”nukutetaan” myös vielä :) Pojat on 1,5 ja 3,5 vuotta ja iltaisin pojat viedään omaan huoneeseen ja odotellaan, että nukahtavat. Oikeastaan tämä on omaa laiskuutta ja mukavuudenhalua, ja toisaalta vauva syntyi kun esikoinen oli 2 vuotta ja sitten ei enää jaksanut alkaa tähän opettelurumbaan, kun juuri oli opeteltu tuossa iässä isojen poikien sänkyyn. En ole kokenut ongelmaksi tätä nukutuskuviota, mutta joskus toki ärsyttää kun siihen menee silloin tällöin paljon aikaa. Onneksi sinne kelpaa sekä isä että äiti, joten sillä ei väliä. Nuorempi poika osaa nukahtaa päikkäreille kyllä ihan vain, kun viedään sänkyyn eikä tarvitse jäädä viereen istumaan. Joten periaatteessa osaa homman, mutta iltaisin kun molemmat menee samaan huoneeseen nukkumaan niin jotenkin helpompaa istua siellä hetki. Toivottavasti löydätte tähän jonkin keinon, me vielä odotellaan sopivaa hetkeä kun jaksetaan alkaa sitä opettelemaan :)
Ihana kuulla, että muilla samanlaisia käytäntöjä – sekin usein helpottaa! :)
Meillä on nyt sellainen vaihe, että pikkuhiljaa alkaa isikin kelvata nukuttajaksi, jei! Sekin on iso askel!
Hei! Kiva lukea muidenkin nukutus tavoista! :) meillä pojat reilu 3 ja 1,5 vuotiaat nukkuu molemmat meidän vanhempien huoneessa ja meillä kyllä nukahdetaan joka ilta erilailla:D yleensä Vanhempi nukahtaa omaan sänkyyn, kun istun hänen sängyn reunalla (tässä on edistytty ihan lapsen omasta tahdosta! Ennen piti maata vieressä, nyt riittää kun istuu jalkopäässä tai makaa omassa sängyssä ihan siinä reunalla hänen lähellä:)) ja mies nukuttaa nuorempaa joko omaan sänkyyn hänen vieressään tai meidän sänkyyn. joskus myös minä käyn nukuttamassa nuoremman omaan sänkyyn jos vanhempi ei ole vielä väsynyt ja sitten jompikumpi käy nukuttamassa vanhemman. Molemmat lapset saa tulla halutessaan meidän sänkyyn yöllä ja sitten joko nostetaan omaan sänkyyn tai ei. Joskus myös vanhempi haluaa illalla meidän sänkyyn nukkumaan mutta ennen nukahtamista haluaa kyllä omaan sänkyyn. Ja jos kotona ei ole kuin toinen vanhemmista, vanhempi poika nukahtaa omaan tai meidän sänkyyn sillä aikaa kun pikkuveliä nukutetaan ja jatketaan sitten hänen nukuttamista jos ei ole ehtiny nukkumaan. Eli niin miten sattuu meillä nukutaan ja nukahtamiset kestää 10-30min mutta joskus myös on vaiheita että kestää sen tunnin. Nuorempi nukutettiin syliin vielä kuukausi sitten, hän kun oli tottunut siihen, kunkorvatulehduksien takia se oli paras asento olla vähän pystyssä joten nyt kun molemmat nukahtaa sänkyyn niin mulle ei oo mitään väliä kuka niitä nukuttaa tai kauan kunha lapset on tyytyväisiä ja nukahtaa. En jaksa sen enempää siitä ressata. Kyllä ne toivottavasti sitten kouluiässä nukahtavat itsekseen :D monet sanoo sitä laiskuudeksi Jos ei opeta lasta nukahtamaan itse!? Mä ihan mielellään haluan olla heidän lähellään kun he nukahtaa. Sama nuoremman päikkäreillä. Se räpeltää mun hiuksia ja nukahtaa siihen. Se on helppoa enkä nää siinä mitään ongelmaa! :) toivottavasti te saatte teillä unihommat sujumaan teille sopivalla tavalla zemppiä ❤️
Huh, on tosiaan vaihtelevia nukahtamistapoja, heh!
Niin, jokainenhan kokee nämä asiat eri tavalla. Ongelmaksihan asiat yleensä muodostuvat sitten, kun ne itsestä siltä alkavat tuntumaan. Kiva kuulla, että sinä olet tyytyväinen teidän nykykäytäntöön – se on tärkeintä! :)
Olen lueskellut aika ajoin blogiasi (ihana blogi <3) ja nyt törmäsin kirjoitukseen joka todella osui ja upposi. Meillä nimittäin on samanikäinen lapsi ja meillä on ollut samanlaisia ongelmia päiväunien kanssa. En tiedä miksi iltauniin ei ole tulut vastaavaa viivitystä. Meillä on tavattu lukea kirjaa sängyssä ja laulaa pieni laulu. Yhtäkkiä ennen hyvin sukkelaan mennyt nukutus alkoi meilläkin kestää tunnin. Nyt kun meille syntyi toinen lapsi, oli pakko tehdä asialle jotain.
Nyt olen saanut tehtyä nukutuksen 5-10 minuutissa. Sovittiin taaperon kanssa, että hän menee päiväunilla lukemaan kirjoja sänkyyn sillä välin kun minä imetän vauvan ja siivoan. Olen vienyt pinon kirjoja hänen sänkyynsä ja laittanut huoneen hämäräksi. Olen yleensä puolisen tuntia häärinyt ja taapero on lukenut kirjojaan. Olemme sopineet, että sitten kun kirjat on luettu ja minä olen siivonnut, tulen laulamaan unilaulun. Välillä hän on aika ajoin huikannut minua makuuhuoneeseen, mutta olen sanonut että siivoaminen on vielä vähän kesken ja kehottanut vielä lukemaan. Näin taapero on ehtinyt jo väsähtämään ja rauhoittumaan ja kun menen laulamaan hän on jo väsynyt ja nukahtaa nopeasti. Laulamme laulun tai pari ja sitten odotan vieressä että uni tulee. Tämä lukuhetki omassa rauhassa on toiminut tosi hyvin unille orientoimiseen. En tiedä, toimisiko teillä, mutta ainakin voitte kokeilla :)
Moi Sohvi! Kiitos kivasta kommentistasi :)
Hauska kuulla, miten teillä! Ja hyvä, että olette löytäneet teille toimivan tavan. En usko, että tuo toimisi meillä, sillä emme ole lukeneet kirjoja ennen unille käymistä, joten uskon, että hän vain virkistyisi siitä ja muutenkin makuuhuone on täysin pilkkopimeä, joten ei siellä edes näkisi mitään, heh!