HUH-HUH! Kun on viimeksi joskus perjantain-lauantain paikkeilla syönyt ruokaa, joka pysyy sisällä, niin olo ei ole häävi. Tänään ensimmäinen päivä, kun saan jotain pysymään sisällä – hitaasti, mutta varmasti. Mies soitti illalla voinnistani päivystykseen, oli sen verran heikko happi. Luulin, että tauti alkoi olla jo ohitse, mutta illalla ämpärin pohja taas peittyi. Kaikista pahinta tässä on se, että kärsin jonkinasteisesta nestehukasta, jonka vuoksi päätä särkee nyt kolmatta päivää. Se särky taas lisää pahoinvoinnin tunnetta… Mutta jos nesteet(kään) eivät pysy sisällä, niin mites korjaat tilannetta? Jos olo ei huomiseen mennessä helpotu, on seuraava etappi osasto. Jokunen yö erossa lapsestani tuntuu jo ajatuksena niin pahalta, että yritän juoda vaikka väkisin! Ihan vain lusikallisia kerrallaan, eipä tässä muukaan auta.
Viimekesäinen kuva sopii tähän päivään: tänäänkin ulkona on pilvisen harmaata ja sataa. Ainoastaan nurmikko on kellertävän ruskea, ei noin kauniin vihreä. Sitä onkin tullut tovi sohvalta tuijoteltua… Huomasin tänään, että poikakin on alkanut hokemaan äiti paapii siinä minua osoittaen :D. Eli aika tuttu näky viime päiviltä? On muuten tosi vieras tunne, kun oma keho ei ole ollenkaan omassa hallinnassa! Ja kun pienikin kävelymatka (sohvalta jääkaapille) huimaa ja siihen saa kerätä voimia vähintään vartin verran. Tällaista tänne tänään; nyt jatkan sohvalla makoilua kauratyynyn ja Vichyn kera!
Kova on tauti. Jotain ORS-liuosta apteekista ja keltaista jaffaa vaikka lusikka kerrallaan, yritä jaksaa.
Kiitos! Hirveä tauti, ei voi muuta sanoa!
Kovasti voimia parantumiseen Satu! Rajun taudin olet saanut, onko lähipiirissäsi ollut samaa tautia? Kuulostaa sydäntäsärkevältä, että joutuisit olemaan erossa pojastasi ensimmäistä kertaa. Varsinkin vielä sairaalassa, viimeinen paikka muutenkin minne haluaa mennä!
Uskon tietäväni, mistä taudin saimme, sillä tätinikin sairastui…
Kiitos ihanasta viestistäsi ♥
Voi ei, ottaapas koville! Paranemista sinne <3
Mä oon kaksi viimeistä kertaa yrjötaudissa kuivunut niin pahasti et oon joutunu sairaalaan. Viimesin niistä tapahtui lomamatkalla Teneriffalla; muu perhe palasi sitten Suomeen ja minä jäin reppuineni yksin sairaalaan Teneriffalla. Voin kertoo et jos yrjötauti on paska tauti, niin yrjötauti yksin Teneriffalla on sitä potenssiin miljoona :/
Kiitos Tiia! Olet tainnut aiemminkin tuosta kertoa, kuulosti niin tutulta. Ei hääviä!
Huh, onpas sinulla kova tauti! Toivottavasti kuntoudut pian eikä osastolle tarviisi mennä. Pikaista paranemista <3
Ja sitten kun alat paranemaan, ota ekat päivät ihan iisisti. Tauti vie aika tehokkaasti voimat.
Ei osastolle ainakaan toistaiseksi, mutta jos tauti vielä toisen kerran iskee, niin sitten se on menoa :D.
Kiitos ♥
Toivottavasti alkaa helpottamaan, että saat olla lasten kanssa kotona. Ja yhdyn edelliseen kirjoittajaan, muista ottaa rauhallisesti, kun alat parantua.
Kyllä saan olla perheeni kanssa kotona, tauti selätetty (ainakin toistaiseksi). Kiitos! :)
Voi surkeus.. Toivon pikaista paranemista! Olin alkuraskauden 3kk tuossa kunnossa. Pitkin päivää pönttöä halailin. Se oli kauheeta ja pahinta mitä oon kokenut.
Kiitos Mini! Voi kuule raskauspahoinvointi oli usein mielessäni ja mietin, että minä en kestäisi… Omassa raskaudessani oli vain kuvotusta ja pari kertaa oksensin eli siinä mielessä pääsin vähällä. Minulla oli kuitenkin muita vastoinkäymisiä raskausaikana ihan riittämiin :/.