Opin viime yönä sen, kuinka uskomaton asia äidinvaisto onkaan. Pojalle maistui eilen ruoka hieman huonommin, mutta hän oli muuten ihan oma itsensä eikä vaikuttanut kipeältä. Silti tuntui, ettei kaikki ole kunnossa ja sanoinkin miehelleni pojan nukahdettua yöunille, että käydään vuorotellen katsomassa, että kaikki on OK. No minun ensimmäisellä käyntivuorollani huomasin heti, että kaikki ei tosiaan ole kunnossa. Jo vaatehuoneessa vastaan tuli pistävä oksennuksen haju ja sitä oli sängyssä ihan valtavasti. Kaikki petivaatteet tyynyä, peittoa, patjaa, pyjamaa ja unikamua myöten sotkussa. Poika niin uninen, ettei päästänyt ääntäkään.
Opin myös sen, kuinka kovasti voikaan toivoa jotain huonoa itselleen toisen sijasta: toivoa, että minä olisin ollut kipeänä lapseni sijaan. Kun hän siinä unenpöpperössä posket punaisina hoki pyjamaansa osoittaen likaista, likaista, äiti pesee, ei haittaa, meinasin pillahtaa itkuun.
Opin myös sen, kuinka nopeasti sitä ihminen toimiikaan, kun on pakko. Sen parin-kolmen minuutin aikana, minkä mies ja poika olivat suihkussa, ehdin tyhjentää sängyn, ottaa pesukoneesta märät pyykit pois, laittaa ne kuivausrumpuun ja osan narulle, täyttää koneen oksupyykillä, käynnistää koneen, etsiä pojalle uuden peiton ja tyynyn ja vaihtaa hänen sänkyynsä myös puhtaat lakanat. Sen jälkeen olin heitä vastassa kodinhoitohuoneessa lämpimän, puhtaan pyjaman kera. Poika ymmärsi, että rakas Väpä-unikaverikin joutui koneeseen ja Väpän hokemisen sijaan hoki unikaveria. Eli siinä hätätilanteessa kelpasi joku muukin. Hädissäni käänsin koko talon ympäri ja sain tulokseksi pehmeän tonttulakin :D ja Pentikin pehmeän pupusen. Ne kelpasivat hypisteltäviksi vallan mainiosti ja niin uni tuli nopeasti uudestaan ♥.
Eilen meillä näytti vielä jotakuinkin samalta kuin sunnuntaina – samalta kuin Kotinäkymiä viikonlopulta -postauksessani. Näistä tänään ottamistani kuvista olen enimmät sotkut rajannut pois :D. Kodinhoitohuoneessa on räjähtänyt pyykkipommi, mutta ei sen väliä! Pääasia on se, että poika näyttää parantuneen: hän ei oksentanut kuin sen yhden kerran ja tänään näyttää jo ruokakin maistuvan ♥. Täältä meidän arjestamme toivottelen teillekin aurinkoista päivää!
Kummallinen tuo äidinvaisto ja niin usein oikeassa, onneksi! Tehokkaasti olet yöllä toiminut ja onneksi tauti vaikuttaisi siis talttuneen! Toivottavasti ette muut sairastu!
Hienoa, että sellainenkin on meille suotu! Saapa nähdä, säästytäänkö miehen kanssa :P
Meillä oli sama kohtalo x 2 to-su aikana. Ensin pienimmäinen päätti oksentaa yöllä. Kuulin ensimmäisen ”oudon” äänen unen läpi ja hyppäsin sängystä. Lapsi istui sängyssä, oksensi ja sanoi vain ”oho”. Mies heräsi auttamaan käskystä. Saatiin siistittyä, mutta lapsi päätti oksentaa joka 20 min välein seuraavat 5 tuntia, eikä häntä nukuttanut yhtään. Siinä sitten pyörin hänen kanssaan hereillä olohuoneessa käärien mattoja ja juosten vessaan joka 20 min välein. Ihmeparantuminen tapahtui päiväunille, sen jälkeen ei enää mitään. Toinen lapsi sai saman taudin la-su yönä. Heräsi janoon, mutta tulikin oksennus. Siinäkin minä olin valppaampi ja heti pienen äännähdyksen kuultua kopautin miestä otsaan, että mene katsomaan (itse olin jo siinä vaihessa kyseisessä taudissa kuumeen kera). Onneksi on hieman isompi tapaus, joten saatiin vähän nukuttuakin ja osasi selvästi ilmoittaa milloin suunnata vessaan sankko kourassa.
Siis hirveästi nyt tuota tautia liikkeellä! Onpa teilläkin ollut koettelemus. Itse olen huolissani, kun pojalle ei maistu ruoka yhtään ja muuten on niin hyvä syömään :D. Ei ole kuitenkaan enää oksentanut, vain sen kerran yöllä, ja vaikuttaa ihan pirteältä omalta itseltään…
Nauratti tuo ”kopautin miestä otsaan” :D. Se on just tommosta: ei ne herää, vaikka talo nousis ilmaan ja itse herään, kun pumpulipuikko tippuu lattialle…
Hei. Mistä olet löytänyt punoskorin?
Heippa Tanja! Olen ostanut sen Ikeasta jokunen vuosi takaperin.
Yöllinen pissavahinko on aiheuttanut joskus samanlaisia toimia. Eli lakanat pyykkiin ja uudet tilalle ja lapsi suihkuun isänsä kanssa. Oonkin ottanut tavaksi laittaa toiseen peittoon jo valmiiksi pussilakanan, yks homma yöllä vähemmän.
Toisaalta, eräs aamu heräsin kauneusuniltani kellon soittoon, ihmettelin että missä mies on vierestä, niin tulivat just suihkusta ja pyykit oli jo koneessa ja kaikki hoidettu. Silloin oli tosiaan kans ilmeisesti yskän takia tullut oksu yöllä sänkyyn.
Oi voi, nuo on niin kurjia yöaikaan! Jännittää, miten menee ensi yö…
Äidin vaistot ovat monesti korvaamattomia, ja jotenkin vain niin uskomattomia. Ihanaa, että kaikki on nyt hyvin, ja korvaava unikaverikin löytyi <3
Kyllä! Jotenkin aina ällistyn, miten toimiva piirre se on :).
Tuo äidinvaisto on kyllä jännä asia, miten se oikein toimii.. Vanhempi poikani on kohta 7-vuotias, ja joka kerta olen tiennyt hänen tulevan kipeäksi päivää ennen kuin oireet on alkaneet. Tsemppiä sinne oksutaudin keskelle!
Onpa jännä! Ja kiitos, mutta ei meillä tainnut oksutautia ollakaan (kerran vain oksensi), mutta flunssa pojalle tuli :/.
Onneksi on äidinvaisto! Itse vain meidän kuusivikkoisen maaliskuussa kahdesti limaisuuden ja vaisuuden takia päivystykseen ja vasta toisella kerralla lääkäri otti minut oikeasti tosissaan. Siitäpä pojan kunto sitten romahtikin urakalla ja kuusi päivää olimme lopulta osastolla rajun rs-viruksen takia.
Myös tuo teidän yöllinen pykkäysoperaatio toistui meillä viikonloppuna, kun esikoinen sai vatsataudin. Kauhea herätys kaikille, mutta lakanoita pyykätessäni kyllä kuitenkin mietin, että tämänkin kriisin keskellä on onni, että on mies, jonka kanssa olemme niin hyvä tiimi näissäkin tilanteissa.
Mutta paranemisia – jokohan nämä taudit alkaisivat näin kevään edetessä vähetä!
Voi mikä kurja tapaus teidän pienellä! Toivottavasti siellä ollaan nyt terveinä!
Kiitos! Poika on vielä flunssassa, raju tauti on…