Kuinka kaunis pieni lapsi onkaan nukkuessaan… Ajattelin, kun silitin pienen (äkäpussini) poskea hänen vihdoin nukahdettua päiväunille. Nämä on niitä päiviä… One of those days -lausahdus on kuulunut mielessäni tänään kymmeniä kertoja. On se kun äiti ei anna syödä olohuoneessa! Tai ei anna ruokkia kissoja vartin välein! Tai ei anna läiskyttää maitomukia ympäri kotia! Sitten kun vihdoin ollaan valmiita ulkoilemaan, äiti menee ja pukee valkoisen takin sijaan mustan takin päällensä! Voin kertoa, että siinä kohtaa repes (pojalla lähinnä) :). Mutta onneksi näitä päiviä on selvästi vähemmän kuin hyviä! Ja pojan antama tiukka halaus haihduttaa kireän mielen, molemmilta ♥
Tämän päivän postausaiheeni liittyy pojan kuulumisiin. Välillä näille oman blogin aihepiireille sokeutuu siten, ettei muista mistä on viimeksi kirjoittanut tai milloin viimeksi kirjoitti tästä ja tästä aiheesta, joten hyvä kun välillä laitatte viestiä, niin saan viitteitä kiinnostuksenne kohteista! Olen viime viikkoina saanut paljon kysymyksiä poikaan liittyen ja ajattelin kerätä ne kysymykset ihan postauksen muotoon ja vastailla niihin tällä tapaa hieman pitemmästi. Itseänikin kiinnostaa usein monet lapsiarkeen liittyvät postaukset, vaikka en kyllä oikeastaan mitään äitiysblogeja luekaan, mutta sillä tavalla mausteena; blogin muiden aihepiirien rinnalla! On mielenkiintoista kuulla, miten muilla ja saada omaan arkeen ehkä jotain vinkkejäkin.
Minkäpituisia yöunia teillä poika nukkuu?
Hän nukkuu tätä nykyä 11-12 tuntia yössä siten, että menee yöunille 20.30-21.00 ja herää aamulla 7.30-8.30 paikkeilla. Suht aamu-uninen äiti on kiitollinen siitä, että päivämme ei ala viideltä tai kuudelta, kuten joissain lapsiperheissä :P. Tällä viikolla hän on nukkunut 12 tunnin yöunia – olen ollut aika ihmeissäni :)
Millaisia talvivaatteita/-kenkiä olet ostanut pojalle?
Näitä en ole hirmuisesti hamstrannut. Yksi talvihaalari on ollut käytössä, se valkoinen Reiman. Sen lisäksi Pomp de Luxin kevyt untuvatakki kauppa- ja kyläilyreissuja varten. Kengistä eniten käytössä ovat olleet Kuomat. Lisäksi löytyy Kavatit ja yhdet Vikingit. Oikeastaan vasta nyt havahduin siihen, että olemme tosiaan pärjänneet koko talven yhdellä (ja vieläpä valkoisella) haalarilla! :D
Miten muuten omaa tahtoa/kieltoja tottelee ja onko mitä oppeja mennyt perille?
Oma tahto on kehittynyt ihan kivasti… Ei välttämättä tarvita enempää, vaan pärjäämme mainiosti tällä nykyiselläkin tahdolla! Yhdessä vaiheessa viime syksyä (olikohan lokakuuta) ajattelin, että HUH mitä touhua, kun poika teki aamusta iltaan vain kiellettyjä asioita. Se oli rankkaa aikaa, mutta ei kestänyt loppujen lopuksi montaa viikkoa. Välillä olin ihan epätoivoinen ja mietin, miten ikinä saan hänet tottelemaan mitään. Jankkasin eitä päivästä toiseen kuin papukaija, sillä hän oli jatkuvasti joko telkkarin, kaukosäätimien tai minkä milloinkin kimpussa. Lelut eivät kiinnostaneet pätkän vertaa. Sitten yhtäkkiä huomasin, että nuo asiat eivät enää niin hirmuisesti kiinnostakaan poikaa! Häntä ei tarvinnut koko ajan olla kieltämässä ja huomasimme miehen kanssa, että kiellot olivat tuottaneet tulosta ja poika hoki jo itsekin eeiiii, eeiiii koskiessaan johonkin kiellettyyn. Että vaikka se kuinka tuntuu siltä, että lyö vain päätään seinään, niin lopussa kiitos seisoo! Kunhan vain muistaa pysyä johdonmukaisena, jotta lapsi ei ole aivan hämillään. Eli jos on päättänyt, että jokin asia on kielletty, se on sitä aina. Ei lipsuta, vaikka joskus tekisikin mieli antaa tehdä mitä vain ja retkahtaa itse perässä sohvalle :D.
Tällä hetkellä on sellainen vaihe, on ollut jo muutaman kuukauden, että hän tottelee tosi hyvin ja hokee itsekin ei saa, jos meinaa ottaa jotain kiellettyä. Hän tulee aina mukaan, kun menen vessaan meikkaamaan ja vessan laatikothan ovatkin melkoisia aarrearkkuja! Siellä on jos minkämoista värikästä purkkia ja purnukkaa, joilla leikkiä. Hän saa vapaasti leikkiä meikeilläni, mutta muutamia lasipurkkeja ei saa ottaa. Hänellä onkin tapana käydä aina ensimmäisenä ne kielletyt purkit läpi koskien niitä ja sanoen, ei saa. Ja sitten ottaa ne, joilla saa leikkiä. Yksi lempipuuha tällä hetkellä on laittaa huulirasvaa (ja huulipunaa, mutta tästä emme ole kertoneet isille). Ei niistä puteleista mitään tule, kunhan reunalla sipaisee huuliaan ja laittaa äitillekin vähän samalla. On niin tyytyväinen sitten, kun on itsekin hieman meikannut, heh!
Onko teillä mitään turvallisuusjuttuja (lukkoja, kulmien suojia) käytössä? Onko vahinkoja ollut?
Mitään tällaisia meillä ei ole ollut käytössä missään vaiheessa eikä ole edelleenkään. Poikaa ei ole pistorasiat juurikaan kiinnostaneet. Välillä joihinkin laatikoihin olisin ehkä lukkoja kaivannut, mutta koska näen lähes aina mitä poika puuhastelee, voin keskeyttää hänen puuhansa tarpeen tullen. Kodinhoitohuoneen pesuainekaapissa ei ole mitään lukkoa, siihen täytyisi sellainen kyllä varmastikin hankkia. Sillä vaikka poika totteleekin tosi hyvin ja tietää jo hyvin pitkälle, mihin saa koskea ja mihin ei, voi uteliaisuus joskus viedä voiton…
Onko mitään vahinkoja/tippumisia esim. sohvalta käynyt?
Mitään suurempia vahinkoja ei ole koskaan vielä sattunut *koputtaa puuta*. Poika on luonteeltaan hyvin varovainen ja on aina omannut aika vahvan itsesuojeluvaiston, joten luulen sen olevan suurin syy, miksi olemme suuremmat vahingot välttäneet. Toki välillähän on hyväkin hieman sattua (tosin ei pahasti), jotta huomaa miten voi käydä.
Miten ruokailut teillä? Mainitsit jossain, että pientä nirsoilua ollut?
Tosiaan nirsoilu ilmestyi kuvioihin joskus syksyllä, ehkä noin 3-4 kuukautta sitten. Siihen asti hän söi todella hyvin ja monipuolisesti eri ruokia. Ei välttämättä syönyt jokaista ruokaa ihan koko annosta, mutta ainakin maisteli kaikkia innokkaasti. Sitten tuli täysi stoppi eikä aina suostu edes maistamaan jotain ruokaa. Ja jos on jostain ruuasta sitä mieltä, että ei tykkää, niin ei sitä sitten myöskään syö, ei millään. Olen kuullut, että tuo nirsoilu kuuluisi tähän ikään, joten sen ohimenemistä odotellessa…
Takapakkia (jos sitä nyt siksi voi kutsua) tapahtui omatoimisen syömisen kanssa pari viikkoa sitten. Poika söi jo hyvin itse, mutta yhtäkkiä se loppui ja hän vain pyörittelee ruokaa lautasellaan. Pari kertaa/ruokailu saattaa lusikka mennä suuhun, mutta ei muuta. Eiköhän tämäkin tästä ohi mene, kun vain jatkaa vieressä kannustamista..? Aina hän silti innokkaasti sen oman lusikkansa aterialle tahtoo eli jonkinmoista mielenkiintoa omatoimiseen syömiseen kuitenkin löytyy.
Onko mitä lempiruokia tällä hetkellä?
Makaronilaatikko koskenlaskijajuustolla on niiiin herkkua pojan mielestä. Se on niin herkkua, että hän haluaa laittaa ketsuppiakin joka ruokaan (mitä emme kyllä tee…). Aina kun käymme pöydän ääreen, hän hokee eppua, eppua. Onpa se tullut jo uniinkin eli öisinkin kuuluu joskus eppua :D.
Makaronilaatikon lisäksi useat keitot ja kiusaukset maistuvat. Samoin joku perussetti: keitetty peruna/perunamuusi & lihakastike. Kasviksia syö tosi huonosti, mutta porkkana on herkkua sekä raakana että keitettynä. Syksyllä leivänpäällisetkin kokivat karun kohtalon ja ne jätettiin sivuun: leivällä saa tätä nykyä olla vain Oivariinia :/
Tällaista siis meillä! Poikahan on nyt vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen. Kuulostaako muiden samanikäisten äitien korviin yhtään tutulta? :)
Kiva lukea pienen miehen kuulumisia, täällä asustelee pikkuisen isompi poika 2vuotta ja 4kk :)uhmaa ollaan saatu kokea, muta kovinkin vaihtelevasti. Onneksi välillä koetellaan hermoja viikko kaksi ja nyt on taas rauhallisempi jakso :)miten olet viihtynyt pojan kanssa kotona? Oletteko miettineetjo tulevia hoitokuvioita?
Joo toivottavasti meillekin tulisi pieninä pätkinä tuota. Ehtii hieman palautua välissä… :D
Olen viihtynyt kotona oikein hyvin! Välillä toki takkuisempia hetkiä, mutta kuitenkin. Välillä tuntuu, saako hän tarpeeksi ikäistänsä seuraa, mutta sitten taas mietin, että hieman turhia pohdintoja nuo. Tapaamme kyllä viikottain (joskus useamman kerran viikossa) muita lapsia, joten sosiaaliset taidot kehittyvät sitäkin kautta. Mielestäni hänen on tärkeintä saada olla vielä kotihoidossa.
En ole siis yhtään valmis viemään poikaa hoitoon, tuntuu niin pieneltä vielä. Haluan, että hän saa nukkua omassa sängyssään aamuisin niin pitkään kuin uni maistuu ja hoitaa aamutouhuja kiireettömästi :) ♥ Emme siis ole oikein hoitokuvioita vielä miettineet, mutta toiveissa olisi aloittaa ne vasta sitten reilun vuoden päästä. Ja silloinkin siten, että hän olisi alkuun esim. pari päivää/vko hoidossa. Mutta sen näkee sitten, en osaa vielä suunnitella eikä koskaan tiedä, miten elämä heittelee. Onko teillä poika vielä kotihoidossa? :)
Meillä poika 2v ja 4kk. Ihanan tutuilta kuulostaa nuo vaiheet ja onnekseni voin joidenkin kohdalla huokaista, huh ohi meni Meillä tuo itse syöminen takkusi jossain kohden tosi pahasti sekä kotona että päivähoidossa. Poika kertoili hoidossa vaan, että äiti auttaa. Niinhän mä tein eli ei ollut luontoa istuttaa pientä kylmän ruoan edessä vaan autoin aina jossain vaiheessa. Nyt meillä syödään taas itse lähes aina. Meillä helpotti kun minä siirryin toiselle puolen pöytää ja mies istui pojan vieressä. Isiltä kun ei apuja samalla lailla pyydetä. Välillä ollaan myös laskettu lusikallisia tai syöty vuorotellen. Kannustusta se vaatii, mutta palkitsee kyllä.
Uhma oli meillä syksyllä tosi kova, mutta sekin on rauhoittunut. Ihanaa kun minäkin voin laittaa lapset nukkumaan nykyään, ennen se onnistui vain mieheltä ja mun kanssa meni ihan leikiksi.
Niin nopeasti ne kasvaa ja oppii. Itse pystyn tekemään päivän viikossa etänä ja hyvin sekin onnistuu kahden pojan (isompi 5) kanssa. Ihania kotipäiviä!
Voi kiitos, Kirsi! Tosi kiva lukea, miten teillä. Täälläkin kuuluu välillä ”äiti auta” :D Ja kuten teillä: äitihän auttaa… Meidän M:lla hidastaa omatoimista syömistä se, että häntä inhottaa, jos kädet likaantuvat… Vauvana sormiruokaili, mutta tuossa yhden vuoden kieppeillä kiinnostus siihen alkoi hiipumaan. Tykkää, että hihat kääritään ettei ne likaannu :D. Suhteellisen tarkka poitsu, tiedä kehen on tullut ;P
Niin eikä hän tykkää, jos ruokaa tippuu lattialle! Kerhossakin osoittelee heti muita, joilla syödessä tippuu lattialle ruokaa :D
Meillä ollaan myöskin kotona, olen viihtynyt yllättävän hyvin! Oikeastaan pojan kasvaessa kokoajan vain paremmin, yhdessä tekeminen ja touhuaminen rupeaa olemaan jo niin monipuolista :) meillä olisi ollut hoitoon lähtö ensi syksynä edessä, mutta nyt kävikin niin että perheeseemme syntyy huhtikuussa prinsessa :) jäämme siis kaikki yhdessä kotiin, haaveissa olisi olla vielä kotona ainakin kaksi vuotta. Itsekin on tullut mietittyä tuota sosiaalista puolta, mutta samalla tavalla kuin teillä ollaan järjestetty leikkitreffejä ja käyty avoimessa päiväkodissa leikkimässä :) ajatuksissa on ensi syksynä kun poika täyttää kolme aloittaa kerho, kerran viikossa 9-12 katsotaan miten se lähtee sujumaan :) nautitaan tästä kotoilusta, vaikka se tosiaan joskus tökkiikin! : D
Kuulostaa ihanalta, voi että! Ja sylin täydeltä onnea tulevasta vauvasta!
Syksyllä oli kyllä sellainen kausi, kun itselläkin kävi mielessä, että HUOH pari vuotta vielä tätä, mutta sitten se helpottui, kun poika pääsi siitä vaiheesta yli. Aina tulee erinäisiä kausia… Täytyy vain muistaa, että ne haasteellisemmatkin ajat menevät lopulta ohi :). Odotan juuri tuota, kun voimme yhdessä tehdä enemmän: askarrella eri tavalla jne. Nyt hän jo nauttii kotitöissä auttamisesta. Tämä aika menee niin hurjan nopeasti, että täytyy arvostaa jokaista hetkeä, kun lapsi on vielä näin pieni eikä häntä tarvitse laittaa päiväkotiin.
Kerrohan aina välillä teidän kuulumisianne, jos ehdit/jaksat :)
Mukavia kotipäiviä ja onnea loppuodotukseen!
Onpas teidän pojalla todella kauniin väriset hiukset!
Kiitos, niin minustakin! Näyttävät välillä aivan raidoitetuilta ja totta puhuakseni toivoisin itselleni samanlaiset :D. Kuudennella ne olivat vielä tuollaiset, mutta sitten aloitin värjäysrumban…
Olipa kiva lukea pikkumiehen kuulumisia. :) Täällä myös syötiin makaronilaatikkoa koskenlaskijalla, on myös pojan suurta herkkua. Lisäksi itsetehty smoothie ja kasvikset saa aikaan tyytyväisen myhäilyn. :) On nämä lapset niin ihania rakkauspakkauksia.
Ehkä M:llekin kohta kasvikset maistuvat :D
Nämä mussukat on parasta maailmassa ♥
Hei,
En muista olenko aiemmin kommentoinut, mutta täällä on poika 1 v ja 7 kk ja jo kuukauden päivät ainakin on omatoiminen syöminen takunnut ja pahasti. Hän kyllä osaa sen ja monesti aloittaa kyllä, mutta lopettaa sitten ja minä kiltisti syötän. Saa nähä koska tilanne muuttuu. Harmittaa vaan, kun tiedän, että hän osaa homman varsin hyvin. Ja hän ei muuten kestä kans yhtään sotkuisia käsiä. Aina kun käsiin menee jotain niin ojentaa niitä, että pitää heti putsata!
Ihana kuulla, että muilla samansuuntaista! Uskon, että meidän poika on tuossa syömishommassa samanlainen kuin kävelemään lähtiessään: haluaa olla ihan varma, että onnistuu eikä ruokaa koko ajan tipu, ennen kuin haluaa taas itse syödä…