Minua ja miestäni kohtasi muutama päivä sitten suuri suru. Tieto veti lähes sanattomaksi eikä sitä meinaa vieläkään kunnolla sisäistää. Menetimme rakkaan ystäväpariskuntamme toisen jäsenen.
Joskus asioita on vaikea, lähes mahdoton ymmärtää. Miksi joku lähtee täältä niin nuorena? Miksi pieni lapsi joutuu hyvästelemään isänsä; isän, jolle tämä pieni tyttö oli koko maailma. Miksi joku jää leskeksi niin nuorena? Hirmuisesti kysymyksiä vailla vastauksia. Silti ne taitavat olla osa surutyötä, sen alkuvaihetta. Itsensä tuntee niin valtavan avuttomaksi tässä vieressä. Kunpa voisin jotenkin auttaa, muutenkin kuin kuuntelemalla ja tukemalla. Vaikka suru-uutista osaakin ehkä jo odottaa, on se silti lopullisuudessaan hyvin raskas tieto. Ikävä on suuri, mutta onneksi muistot elävät ikuisesti. Ja niitä on paljon! ♥
Halusin tästä kirjoittaa ihan senkin vuoksi, että joskus on paikallaan pysähtyä ja katsella ympärilleen. Ihan siihen lähelle, oman kodin seinien sisäpuolelle. Arvostaa omaa perhettä sekä omaa ja läheisten terveyttä. Nuo asiat eivät ole koskaan itsestäänselvyyksiä eikä niitä saisi sellaisina pitää.
Jos joulupöytään tuleekin aiempia vuosia enemmän läheisiä eikä kaikille sen vuoksi riitä samanlaisia astioita, ei sillä ole mitään väliä. Ei ole mitään väliä silläkään, jos lanttulaatikko ei tänä jouluna onnistukaan yhtä hyvin kuin viime vuonna. Niin kaunis kuin valkoinen joulu olisikin, niin musta joulu on loppujen lopuksi sieltä murheiden pienimmästä päästä. Tärkeintä on, että saamme viettää joulua omien läheistemme kanssa. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä on se viimeinen, joten nautitaan näistä hetkistä, mitkä meille on annettu. Ne on ne ihmiset, oma perhe ja omat läheiset – he ovat kaikkein tärkeimmät.
Osanotto menetyksestännen ja voimia surun keskelle!
Ei näitä tällaisia asioita voi ymmärtää eikä toivoisi tapahtuvan kenellekään
Kiitos Hanna ♥
Osanottoni,todella surullista.
Meidän perheemme on samassa tilanteessa, sisareni kuoli syöpään viikko sitten. Läheisen kuolema pistää aina miettimään elämää enemmän, voi kun sen muistaisi aina muulloinkin kuinka tärkeää olisi nauttia joka hetkestä.
Voi että miten surullista. Lämmin osanottoni sinulle!
Itsekin menetin läheiseni, enoni syksyllä. Sairaus ja sen vakavuus oli tiedossa mutta kyllä se lähdön hetki on silti yhtä yllättävä, raskas ja lopullinen. Paljon kysymyksiä MIKSI toinen huonokuntoinen, vanha, apea ja pois jo haluava jää kärsimään kun elämäniloinen iso persoona otetaan pois. Sellaista se vaan on.
Osanottoni, M. Näin se on; kuolemaan ei vain voi varautua, vaikka se odotettavissa olisikin.
Osanottoni suruun. Sanattomaksi vetää. Myös minun ystävättäreni joutui hyvästelemaan 1,5vuotiaan lapsensa viime kesänä sairauden uuvuttamana. Poika ei varmasti tule muistamaan äitiään :( Niin surullista.
Kiitos. Voi miten järkyttävän surullista tuo ystävättäresi kohtalo. Niin valtavan väärin, tuollaista on todella vaikea hyväksyä. Tiedän vastaavan tapauksen ja olen itkenyt asiaa lukuisia kertoja viimeisen vuoden aikana, vaikka en kyseisiä ihmisiä oikein tuntenutkaan.
Paljon voimia suruun. Lämmin osanotto. ♡ Nuo sinun ajatukset ovat kuin omiani. Me vietämme tämän joulun ensimmäistä kertaa ilman isääni. Menetimme hänet kesällä 11 kk:n sairastamisen jälkeen. Muistan viime vuonna tähän aikaan miettineeni, että käsillä saattaa olla viimeinen yhteinen joulu. Ja niinhän se sitten oli. Vaihtaisin kaikki maailman valkoiset joulut, täydelliset kattaukset ja lanttulaatikot edes vielä yhteen jouluun hänen kanssaan. Tärkeintä maailmassa on todellakin ihan jotkut muut asiat…
Kiitos Heidi. Alkoi niin itkettää tämä kommenttisi. Oikein lämpöinen jouluhalaus sinulle ♥
Paljon voimia ❤️ Vähän varjostettu joulu täälläkin koska, toissapäivänä tuli tieto läheisen vakavasta sairaudesta…
Voi että, voimia ja jaksamista sinnekin, Riikka! ♥
Osanotto suruunne minultakin! Kauniisti kirjoitettu <3 Pysähdyin itse myös miettimään oman elämäni käännekohtia, läheisten poismenoja ja siitä selviytymistä. Tippa linssissä luin tekstisi loppuun. Joulun tarkoitushan on pääasiassa viettää aikaa niiden rakkaiden kanssa ja unohtaa turha materialismi sekä täydellisyyteen pyrkiminen.
Niinku meilläpäin sanotaan että: "Piräis ol onnelline siit mitä on annettu eikä prutkuttaa turhist."
Olen ollut blogisi uskollinen seuraaja jo pitkään. Ja aion olla sitä jatkossakin :) Kiitos ihanista postauksista oli ne sitten surullisia tai iloisia.
Voimia sinne ja Ihanaa Joulunaikaa kaikesta huolimatta!
Kiitos Tuuli! Tosi hyvin sanoit, olet niin oikeassa. Joskus sitä vain itse kukin sortuu turhasta valittamiseen, ei sille mitään mahda, se on inhimillistä. Pääasia, että edes välillä pysähtyy miettimään asioita hieman eri perspektiivistä.
Kiitos sinulle aivan ihanasta ja lämminhenkisestä kommentistasi, tuli tosi hyvä mieli.
Olen tosi pahoillani ja otan osaa suruunne. Todella pysäyttävä postaus näin jouluviikolla.
Se on kamalaa miten omien läheisten ja kaiken sen oman elämän hyvän tajuaa usein parhaiten vasta tällaisten järkyttävien uutisten tai tapahtumien jälkeen, mutta niin se on.
Iloitaan läheisistä, naurusta, musiikista, ruoasta. Näin on hyvä.<3
Kiitos alma ♥ Kiitos kivasta kommentistasi ja näin tehdään!
Osanottoni ❤️
Minä menetin lauantaina siskoni, 21vuotta sitten samana päivänä, 10 v tyttäreni kuoli. Joulut eivät ole meidän suvussa oikein iloista aikaa.
Kiitos Päivi. Osanottoni myös sinun suuntaan. Voi mitä surua olet joutunutkaan kokemaan :(.
Osanotot, ja voimia sekä teille että ystäväperheen suuntaan. <3
Kiitos Irina ♥ Ystäväperhe etenkin sitä voimaa tarvitsee.
Lämmin osanotto suuren surun keskellä <3 osaat kirjoittaa niin koskettavasti että tuntuu kuin itsekin olisi kokemassa näitä tunteita.. Kaikesta huolimatta toivotan teidän perheelle rauhaisaa joulun aikaa <3
Voi kiitos Suvi, kauniisti sanottu ♥
Osanottoni <3
Juuri postauksesi luettuani sain puhelun ukilta, joka menetti parisen vuotta sitten puolisonsa, vielä suru kuuluu hänen sanoistaan ja äänestään :( Ensi vuonna teen aikaa ja käyn hänen luonaan, en muista milloin viimeksi nähty, kun ei olla koskaan oltu läheisiä... Mutta näiden uutisten myötä sitä tajuaa taas olla onnellinen läheisistä.
Kiitos Katja. Käy ihmeessä, ukkisi on vierailustasi varmasti ikionnellinen! Minä olen niin onnellinen, että saamme myös mummuni meille jouluaattoa viettämään ♥
Olen todella pahoillani ja otan osaa suruunne.
Hyvä ystäväni menetti miehensä ja lastensa isän lasten ollessa ihan pieniä. En osaa edes kuvitella, kuinka rankkaa hänellä aikanaan oli (tapasimme jokin aika tämän miehen kuoleman jälkeen), mutta ihmiseltä näyttää löytyvän yllättävästi voimia ja voimavaroja, kun niitä kipeästi tarvitaan. Sinun ja muiden läheisten tuki ovat kultaakin kalliimpia nyt ja pitkään aikaa jatkossakin kultaakin kalliimpia. Uskoisin, että saatavilla ja lähellä oleminen ja kuunteleminen ovat kaikkein parasta tukemista tässä vaiheessa. Ehkä jonkilainen käytännön apukin, jos sureva ystäväsi ei pysty selviytymään arjen askareista.
Kirjoitit hyvin siitä, kuinka kannattaa pysähtyä ja olla kiitollinen siitä, mitä juuri sillä hetkellä on. Muutoinkin olisi hyvä pysähtyä hetkeksi kaiken joulutohinan ja kiireen keskellä.
Minä ja perheeni saamme nauttia tänä jouluna sellaisesta joulusta, jolloin melkein kaikki läheisemme ovat yhdessä. Läheisyys, läsnäolo ja kiitollisuus ovat kaikkein tärkeintä tänä jouluna. Toki omien ja muiden lasten vilpitön ilo lahjoista on sekin mukavaa, mutta aikuisena ja äitinä materia ei ole joulun pääasia. Samaa yritetään vähitellen opettaa myös lapsille heidän kasvaessaan.
Voimia teille omaan suruunne ja myös voimia miehensä ja isänsä menettäneen ystäväperheen tukemiseen! <3
Kiitos Sara ♥. Tuo käytännön avun järjestäminen on hieman hankalaa meidän tapauksessamme, sillä meillä on ystäväni kanssa lähes 200 km välimatkaa. Soittelemme kuitenkin usein, se taitaa tällä hetkellä olla tärkeintä. Hänellä on onneksi omat vanhempansa ihan lähellä.
”… mutta ihmiseltä näyttää löytyvän yllättävästi voimia ja voimavaroja, kun niitä kipeästi tarvitaan.” Olen huomannut tuon saman!
Meilläkin on luvassa niin ihana joulu, sillä saamme kaikki läheisemme meille jouluaattoa viettämään ♥
Kiitos sinulle lohduttavasta viestistäsi!
Osanottoni suruun. Se on käsittämätöntä välillä, millaisia mutkia elämä eteen tuo. Nautitaan siis siitä mitä on ja arvostetaan sitä. Kaikesta huolimatta lämpöistä joulun aikaa <3
Kiitos kovasti, Hanna!
Voi ei mitä uutisia juuri ennen joulua! :( Lämminosanotto sekä teille että ystäväperheelle! <3 Vielä enemmän nämä tarinat koskettavat aina silloin kuin niihin liittyy pieni lapsi...
Lämmin kiitos ♥
Kauniisti kirjoitettu. Itse menetin isäni ihan yllätyksenä kesällä (täytin viime kuussa 14). Miksi, miksi ja miksi.
Voi että miten kurja kuulla! Otan osaa suureen menetykseesi. Tuollainen todellakin herättää miksi-kysymyksiä. Eräs ystäväni on kokenut saman kuin sinä, mutta ei aivan noin nuorena. Häntä lohdutti ajatus siitä, että vaikka isänsä menehtyi yllättäen, hän aivan varmasti sillä hetkellä mietti rakasta perhettään.
Itsekin olen kokenut muutaman järjettömän menetyksen elämäni aikana ja minua on lohduttanut ajatus siitä, että elämä jatkuu vielä toisaalla ja vielä me tapaamme. Uskon vahvasti myös siihen, että jokaiselle on jo syntyessään määrätty tietty/tietynlainen polku kuljettavaksi eikä siihen voi mitenkään tai millään tavoin vaikuttaa. Halaus sinulle, Wiliina!
Voi miten surullista. Osanottoni. Sait minutkin pysähtymään ja ajattelemaan omaa elämääni. Ei pitäisi turhista valittaa.. Ihan piston tunnen rinnassa. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi. Voimia teille ja myös tietenkin ystävällesi pienen tyttären kanssa toivon voimia ja ihmisiä ympärille❤️
Kiitos M. Turhasta valittamiseen sortuu jokainen, se on vain inhimillistä. Hyvä kuitenkin, että edes välillä pysähtyy miettimään asioita toiselta kantilta.
Lämmin kiitos kauniista sanoistasi ♥
Osanotto suruunne Satu ❤️
Niin kaunis ja pysähdyttävä kirjoitus.
Kiitos Anne ♥
Suuret osanottoni ja voimia teille sekä ystäväperheelle !
Kiitos Janina!
Osanotto ja paljon voimia! Itse saimme perheeni kanssa kuull toissapäivänä, että meille kaikille niin rakas, läheinen ja tärkeä sekä vielä nuori täti on sairastunut levinneeseen syöpään. Vasta kun omalle kohdalle asia sattuu, ymmärtää kaiken tärkeän merkityksen. Ei auta muuta kuin toivoa paljon elinpäiviä lisää, jona aikana saamme viettää vielä aikaa hänen kanssaan. Ja nauttia joka hetkestä ja läheisistä ja yhteisestä ajasta. Mielettömästi voimia sinne.
Voi ei, tuollaisia uutisia ei haluaisi kuulla koskaan! Miten tuota syöpää onkin nykypäivänä niin hirmuisesti :(.
Valtavasti voimia teille!
Lämmin osanottoni suruunne <3 Kauniisti kirjoitit ja kauniisti ovat myös lukijasi kommentoineet. Toivon kovasti voimia kaikille ja kaikesta huolimatta hyvää joulua jokaiselle.
Kiitos kauniista ja hyväsydämisestä viestistäsi, Tintsu! Hyvää joulua sinullekin!
Voimia suruunne <3
Tämä kirjoitus pysäytti tosiaan, vaikka näitä asioita näin äitinä tulee nykyään useammin mietittyä kuin ennen. Tämä on niin totta, että ei väliä onko jouluna lunta tai miltä joulukattaus näyttää - kaikki ne tärkeät ihmiset vain merkitsee ❤️
Kiitos Kaisa ♥ Olet niin oikeassa!
Otan osaa koko sydämestäni osaa suruunne <3 Täälläkin joulu menee kaipauksen merkeissä. Pikkuveljeni pois menosta on pian 10v ja edelleen (aina) ikävä on kova.
Hän tykkäsi joulusta kovasti ja nyt tuntuu että joulusta(kin) puuttuu se jokin...
Ja isäni sisko on vakavasti sairas...
Vaalikaamme yhteisiä hetkiä läheistemme kanssa <3
Rauhaisaa Joulua teille <3
Kiitos Niina ♥
Voimia sinulle ja lämmin jouluhalaus! ♥ Kisuillekin silityksiä :)