Tänään ajatukset ovat elämän perusasioissa. Omassa perheessä, lapsessa, turvallisuudessa. Turvallisuutta on ehkä joskus saattanut pitää Suomessa itsestäänselvänä, mutta ei se sitä taida enää täälläkään nykypäivänä olla. Aamun uutiset saivat minut palaamaan vuoden 2004 maaliskuiseen Espanjaan. Olin muuttanut Espanjaan vapaaehtoistyötä tekemään; olin ehtinyt olla maassa vasta vajaat kaksi viikkoa, kun Madridin pommi-iskut tapahtuivat. Televisiouutisissa ei ollut mitään muuta aihetta päiväkausiin. Ruutu täyttyi pommi-iskuista, Madridin näkymistä ja erityisesti Atochan rautatieaseman kuvista. Uutisissa näytettiin todella järkyttäviä kuvia. Niin raakoja kuvia, joita ei ole meidän uutisissamme totuttu näkemään. En unohda niitä koskaan.
Tuosta tapahtumasta kului reilu viikko, kun matkustin yhden kämppikseni kanssa Madridiin junalla. Matkalle oli aikomus lähteä jo viikkoa aiemmin, mutta tervetulovalmennuskurssi oli siirtynyt. Kämppikseni eli matkakumppanini oli minua pari vuotta nuorempi ranskalaistunisialainen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia enkä minä osannut ranskaa muutamia kohteliaisuussanoja enempää (enkä osaa edelleenkään). Espanjaa emme osanneet tuossa vaiheessa juurikaan, sillä olimme vasta menossa minikielikurssille Madridin lähelle. Oli aika mielenkiintoinen junamatka kaksin… Pelotti hirmuisesti muutenkin se junamatka eikä ketään, kenelle purkaa tunteitaan. Mutta ei ollut kyllä vaikea arvata, mitä toisen päässä liikkui. Ja se hetki, kun matkalaukkuinemme saavuimme Atochan rautatieasemalle. Se kynttilämeri aseman ulkopuolella ja etenkin rakennuksen sisällä; punaisia kynttilöitä silmänkantamattomiin. Muistan vieläkin asemarakennuksen vallanneen tuoksun: siellä tuoksui palava kynttilä. Ne lukuisat kirjeet ja valokuvat ja isot lakanat, joissa luki Basta ya bastardos!. En voinut olla itkemättä, kun taas kämppikseni oli ihan tyyni ja ilmeetön. Mietin siinä, että mekin kaksi tulemme keskenään niin erilaisista maailmoista… Kirjoitin tuosta ajasta päiväkirjaa; myös näistä hirvittävistä terrori-iskuista tuli kirjoitettua. Nyt Eurooppaa on jälleen kohdannut valtava murhenäytelmä. Vetää todella hiljaiseksi.
