Aurinkoista huomenta! Poika pyöri ja itkeskeli sängyssään niin, että heräsin jo ennen seitsemää. Hän kuitenkin onnellisesti jatkoi uniaan saatuaan minut hereille, mutta oma uneni ei enää jatkunut.
Mainitsinkin eilisessä Oivallusten viikonloppu -postauksessani, että vietimme sunnuntaipäivää rannalla. Lähdimme matkaan heti aamusta (joka tarkoittaa meidän perheessämme klo 9-10): pakkasimme mukaan vilttejä, leluja, aurinkosuojia ja eväitä. Juotavaa, mansikoita, banaaneja ja pojan yksiä tämän hetken herkkuja: Ella’s Kitchenin juuston ja tomaatin makuisia palleroita. Näistä maistuu myös makea versio: vadelma-vanilja.
Pieni käsi eksyi tiuhaan tahtiin mansikkarasialle. Emme kuitenkaan uskalla antaa hänen syödä mansikoita ihan tuosta noin vain: ne täytyy paloitella, sillä pieni ahmattini mun saattaa nielaista vahingossa koko mansikan ja on suuri vaara, että se jää sitten kurkkuun… Katselen aina kaihoisasti vauvoja ja taaperoita, joiden käteen voi antaa esim. kokonaisen leivän ja he sitten napostelevat sitä omatoimisesti pikkuhiljaa. Olemme miehen kanssa testanneet samaa poikaamme, viimeisin kerta alle kuukauden takaa. Pehmeästä leivästä otettiin alkuun varovasti muutamia napostelupaloja, kunnes leivän puolivälissä se tungettiin aika rivakasti kokonaan suuhun eikä suu meinannut mennä enää sen jälkeen kiinni! Niinpä meillä paloitellaan edelleen kaikki turvallisiksi paloiksi ja annetaan niitä tarjolle vain pieni määrä kerrallaan. On ne naperot niin erilaisia!
Rantapaikaksi valikoitui Kokkolan Lohtajan Ohtakari, jonka täkäläiset tunnistavat varmasti viimeistään tästä kuvasta:
Istuskeltiin viltillä, syötiin välipalaa, lämmiteltiin auringossa ja kuunneltiin vaahtopäistä merta (hirmuinen tuuli!), tehtiin hiekkakakkuja, pelleiltiin, kerättiin kiviä, yritettiin joka välissä jääkylmään veteen (tai vain yksi meistä harrasti tätä), katseltiin lentokoneen nousua ja mietittiin, mihinköhän se on matkalla… Ja yksi meistä ajatteli onneksi en ole kyydissä. Niin ja kaivettiin pienellä punaisella lapiolla hiekkakuoppaa niin kauan, että kun muut olivat jo lähtövalmiina, sanoi kuopankaivaja kaivan tätä vielä vähän aikaa. Odottelimme sitten pojan kanssa kiltisti, että isi sai leikit valmiiksi :D.
Oli tosi mukava sunnuntaipäivä! Ihanaa, että saimme tällaisen elokuullekin ja vielä viikonlopulle, jolloin mieskin oli vapaalla. Otimme kivoja perhekuvia, ne täytyy teettää muistoksi talvipäivien varalle. Pojasta sain napattua ihastuttavia kuvamuistoja, aivan liikutuin niitä katsellessani, mutta ne jääköön vain meidän muistoiksemme.
Poitsu nukahti paluumatkalla autoon ja jatkoi uniaan vielä kotonakin, kun kannoin hänet sänkyynsä. Unille tuli pituutta yhteensä kaksi tuntia, joten voiiiipi olla, että käymme tuolla ensi viikonloppunakin! :)
♥
Ihanan näköistä ja varmasti koko perhe nauttinut. Joko poikanne kävelee? Jos niin oletko jo ostanut ”kunnon” kenkiä hänelle? Itse olen katsellut tytöllemme kenkiä ja yksi stockmannin myyjä kerran sanoi suosittelevan ilman kenkiä kävelyä mahdollisimman pitkälle.
Tukea vasten kävelee, on aika arka päästämään irti ja jos tuntuu menettävän tasapainonsa, laskeutuu nopeasti istumaan :).
Tuo minkälaiset kengät olisivat parhaat, riippuu hirmuisesti lapsesta. Kysyin tätä lasten fysioterapeutilta nimittäin. Jos jalka näyttää olevan hieman lerppu, on kengän hyvä olla mahdollisimman tukeva etenkin nilkasta ja pohjasta. Jos taas jalka ei ole tuollainen löysän oloinen, on avojaloin kävely varmasti hyvä. Tuskin siitä kenenkään jalalle haittaakaan on!
Pojalla on parit tennarit, joista toiset sellaiset tosi tukevat. Meillä vain on ongelmana se, että niitä ei meinaa saada pojan jalkaan eli hän ei mielellään pidä kenkiä eikä tee yhteistyötä, jotta ne saataisiin hänen jalkaansa.
Ihania maisemia, kauniita kuvia ja unohtumattomia hetkiä! Mistä tuo pojan lippis? Hakusessa olisi 2v pikkumiehelle joku kiva lippalakki, mutta ei ole löytynyt mieleistä. Tuo kelpaisi myös tälle äidille
:)
Lippis on H&M:lta. Hieman reilunkokoinen ollut tänä kesänä, mutta oikein tehokas isohkon lipan ansiosta!