En muista ihan hetkeen samanmoista iltaa kuin eilen: olin niiiiin väsynyt! Yleensä pojan käytyä yöunille vietän vielä hetken koneella blogiasioiden parissa, mutta eilen en jaksanut edes avata konetta. Tunsin jo hieman ennen yhdeksää, että taidan käydä kohta yöunille… Olin koko päivän menossa pojan kanssa, vietimme useamman tunnin mm. mummuni luona. Sieltä vielä puistoilemaan ja sitten mansikka- ja mustikkaämpärillisiä pakastelemaan… Pääsin istumaan vasta puoli yhdeksän aikoihin saunan lauteilla. Sauna veikin sitten loputkin mehut ja yöunille kävin hieman kymmenen jälkeen. Aivan kuin poika olisi ymmärtänyt, että äiti on nyt toooodella väsynyt, sillä hän nukkui 11 tuntia inahtamattakaan. Kaksi kertaa nousin toki tarkistelemaan, onko hän kunnossa… Mutta vaikka en itse vieläkään kykene öitä heräämättä nukkumaan, tulivat nuo reilun yhdeksän tunnin unet itselleni niiin tarpeeseen että! Olen koko päivän muistellut viime yön makoisia unia, kotiäidin pieniä iloja :D.
Käsillä on päiväuniaika. Tämä on niin tärkeää aikaa kotona lasta hoitavalle vanhemmalle. Tämä puolittaa päivän kivasti ja saa sen ansaitun lepohetken, kuten missä tahansa palkkatyössäkin. Saa tehdä omia juttuja tai vain olla. Tällä hetkellä kuitenkin ne selässäkin sijaitsevat silmät saavat levätä, sillä sohvalla ei pompi yksikään pörröpää eikä syöttötuolista yritetä omin avuin pois eikä kissojen päälle kasata leluvuoria. Sanonkin aina, että tämä hetki on mun pyhä kahvihetkeni ja tänä aikana puhelimenikin on äänettömällä :D. Sitä vain tarvitsee sen pienen hiljaisen hetken kaikenlaisen puuhastelun lomaan. Vai miten te muut koette tämän – useamman lapsen vanhemmalla tämä on kai vain haaveena?
Tämän kahvihetkeni kruunaa usein kynttilä. Nyt kynttilän lisäksi tuo äitienpäiväruukkuruusustani katkennut oksa. Rentouttavia kahvihetkiä teillekin!
Todellakin haaveena! Esikoinen jätti päiväunet pois ennen vauvan syntymää noin kaksivuotiaana. Nyt täytyy valjastaa esinoinen tekemään jotain kivaa, että saisi edes vauvan nukutettua rauhassa. Joskus se onnistuu hyvin ja joskus ei, mutta ennen pitkää jotenkin. Vauvan päiväunien aikaan sitten esikoinen saakin oman aikansa olla vanhemman kanssa kahdestaan. Viikonloppuna pyrimme rauhoittamaan toisen päivän kotipäiväksi, jotta molemmat vanhemmat saisivat vuorotellen lepohetkensä toisen ollessa lasten kanssa. Kahvihetkistä en ole kuitenkaan luopunut, mutta ne katkeavat monta kertaa päivässä ja lopputuloksena on puoliksi juotuja kuppeja siellä täällä keittiötä :) Onhan tämä aika väsyttävää, mutta silti ihaninta aikaa ikinä!
Oi oi, varmasti väsyttävää aika ajoin! Mutta tosiaan, ohimenevää kun lapset kasvavat ihan silmissä… Meilläkin on viikonloppuisin tuolla tavoin järjestetty, että sekä minä että mies saamme oman rauhallisen hetkemme. Se on kiva järjestely, vaikka lapsia onkin vain yksi :)
Mukavia arjen hetkiä teille!
Päiväunet on kyllä henkireikä! Pistän aina suoraan sohvalle maate kun saan lapset nukkumaan, oikein tunnen miten kireys ja kiire katoaa ja saa keräillä voimia ja olla hiljaisuudessa, sitten jaksaa taas loppupäivän :) Meillä on 2v3kk ja 10 kk lapset ja onneksi ovat aina nukkuneet samaan aikaan päikkärit ja yöunet (tai opetettu tähän). Voi kun malttais itsekin mennä joku ilta nukkumaan vähän aikaisemmin, tarve kyllä olis, mutta kun on niin kiva kukkua ja valvoa muiden unta :)
Voi miten ihana kuulla, että äiti-ihminen laittaa sohvalle maate kun lapset nukkuvat eikä siivoa tms.! Iso peukutus tälle! :)
Ajattele niin, että yhtenä iltana menet aikaisin nukkumaan ja seuraavana voit sitten taas valvoa. Minä kun menin aikaisin toissailtana nukkumaan niin eilen uni tulikin vasta puoliltaöin, vaikka yritin kyllä aiemmin… Eli jostain ihmeestä sitä energiaa vain tulee!
Kolmen lapsen äitinä yksinäinen hetki on vain haave :) Lapset kuitenkin jo 7, 6 ja 3 vuotta, joten touhuavat jo itsekseen/keskenään. Niinpä saan juoda kahvini joskus jopa rauhassa. Yhden kanssa mietin, että miten jaksan kahden kanssa, mutta samalla menee useampi kuin yksi. Varsinkin muutos kahdesta kolmeen lapseen ei tuntunut oikeastaan missään, paitsi yhdet ihanat posket lisää paijattaviksi <3
Mukava kuulla mietteitäsi, Tiina! Yhden lapsen vanhempana olen muutamaan otteeseen miettinyt, että miten pärjäisin vauvan ja taaperon kanssa… Olen kuullut useilta, että muutos kahdesta lapsesta kolmeen on suurin, sillä siitä tulee jo aika kaaos ja oma aika häviää täysin. Kiva kuulla, että koet asian eri tavalla. Ihanat nuo viimeiset sanasi ♥