Olipas otsikko, mutta tuo nyt vain sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, heh! Olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa muiden ihmisten ihan ne arkisimmatkin asiat, ehkäpä eniten juuri ne. Yksi näistä asioista on raha ja siitä ajattelin tänään hieman kirjoitella! (Musta tuntui, että tähän on kysyttävä miehen ”lupa”, mutta sain vain hämmästynyttä silmien pyöritystä, että miksi muka tästä ei voisi kirjoittaa, joten täältä pesee!)
Minä olen aina ollut sitä tyyppiä, joka mieluummin säästää rahaa kuin tuhlaa sitä. Ihmisiä taitaa olla kolmea tyyppiä rahan suhteen, jos karkeasti jaetaan. On niitä, jotka palkkapäivän koittaessa tuhlaavat sen kummemmin asiaa ajattelematta, kunnes sitten viikon kuluttua pysähtyvät miettimään, mistä rahaa seuraavaksi kolmeksi viikoksi… Sitten on niitä, jotka käyttävät rahaa säästeliäästi lähes seuraavaan palkkapäivään asti. Hieman ennen seuraavaa palkkapäivää huomaavat, että rahaahan onkin noin kivasti, tässähän voisi tehdä/ostaa jotain erityisen kivaa! Sitten on kolmas ryhmä, jotka elävät tasaiseen tahtiin kuukauden kaikki viikot – oli palkkapäivä sitten vasta ollut tai vasta tulossa. Elävät siten, että eivät tuhlaile, mutta eivät myöskään pihistele. Itse taidan lokeroitua tuohon kolmanteen ryhmään, tosin opiskeluvuosinani olin vahvasti tuon toisen ryhmän jäsen! Koskaan en ole toiminut tuon ensimmäisen ryhmän tapaisesti enkä sitä kenellekään suosittelisikaan. En ole koskaan osannut ostaa mitään velaksi (asuntolainaa ei lasketa), vaan jos minulla ei heti ole rahaa ostaa jotain, en osta. Joskus on täytynyt käyttää luottokortin credit-puolta (esim. ulkomailta tilattaessa) ja silloinkin pidän aina huolen siitä, että maksan laskun yhdessä erässä heti kerralla kokonaan pois. Ahdistaa ajatus siitä, että luottokorttivelan päälle tulisi vielä korkoja ja loppusumma vain kasvaisi ja kasvaisi ja siitä tulisi jatkuvasti pieniä osamaksuja muistuttamaan itsestään… Ei, ei sopisi minulle.
Mieheni on tässä tismalleen samanlainen ja käytämme muutenkin rahaa hyvin samalla tyylillä – säästeliäästi, mutta ei missään nimessä pihisti. Noiden välissä on mielestäni selvä ero ja pihiyttä en taas voi itse sietää :D. Säästeliäästi toimimme myöskin asuntolainaa ottaessamme ja teimme vertailuja useiden pankkien välillä – nyt tähän laina-asiaan voi saada vinkkiä myöskin Sortter-nimiseltä yritykseltä*. Yritys vertailee lainoja puolestasi ja tarjoaa edullisinta vaihtoehtoa!
Arkipäivän merkittäviin säästöihin kuuluu toki muitakin tapoja säästää kuin lainojen vertailu ja kilpailuttaminen. Kaikki kotiin ja omaan arkeen liittyvät liittymät ja sopimukset voi ja kannattaa kilpailuttaa! Esimerkkinä sähkösopimukset, joissa saattaa olla eri yritysten välillä aika merkittäviäkin hintaeroja. Oikeastaan halvin sähkösopimus löytyy vain ja ainoastaan kilpailuttamalla*.
En tiedä onko tämä kuinka yleistä, jos on yhteinen koti/lapsi/asuntolaina, mutta minulla ja miehelläni on aina ollut erilliset rahat, omat rahat. Omat pankkitilit ja omat pankkikortit emmekä edes näe toistemme tilejä :D. Yksi yhteinen tilikin kyllä löytyy, nimeltään lainanhoitotili. Tuolta tililtä katoaa kuukausittain asuntolainan lyhennys ja sinne molemmat siirrämme kuukausittain tietyn/tarvittavan summan rahaa. Tuolta tililtämme maksamme myös kaikki kotimme ja elämämme yhteiset laskut. Esim. sähkö-, vesi-, jätehuolto- sekä autoihin liittyvät huoltokustannukset (tosin harrasteauto ja moottoripyörät ovat ainoastaan miehen menoeriä). Tuo tili on myös pojallemme tehtäviä hankintoja varten. Ruuat ja bensat jaamme aika lailla fifty-fifty, omiin menoihin liittyvät jutut maksamme omilta tileiltämme.
Tämä systeemi meillä oli käytössämme jo edellisessä vuokrakodissamme ja kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme asuntolainan kera, tuntui jotenkin tosi tyhmältä pitää raha-asiat erillään. No äkkiä siihenkin taas tottui; olemmehan toimineet näin lähes vuosikymmenen ajan :D. Olen huomannut itsestäni, että en osaisi elää toisen tilin kautta. Minulla täytyy olla oma tili, josta voin käyttää rahaa silloin kun tarvitsen/haluan ilman, että minun täytyisi selitellä hankintojani kenellekään. Tai pitää jollekin kirjaa, paljonko olen tuhlannut rahaa/kuukausi, mihin rahat käytin jne…
Miksi oikeastaan halusin tästä kirjoittaa? Siksi, että naiset saattavat helpommin jäädä rahan säästämisessä miesten jalkoihin. Nimittäin varmaan suurimmaksi osaksi se on nainen, joka jää työelämästä kotiin lapsia hoitamaan. Tällöin hän saattaa olla vuosikausia kotona, ilman säännöllistä palkkatuloa, sillä tästä maailman arvokkaimmasta työstä palkaksi saa jotain muuta kuin rahaa. Jotain hyvin arvokasta, mutta sillä ei elä. Täten naistenkin kannattaisi aktivoitua tällä rintamalla ja tutustua erilaisiin säästömahdollisuuksiin. Tässä asiassa kysyisinkin erittäin mielelläni teidän vinkkejänne! Säästätkö sinä rahaa? Miten ja kuinka aktiivisesti? Oletko sijoittanut tai oletko ajatellut sijoittavasi? Itse olen tässä vasta tutustumassa Nordnetiin, joten siitä ja vastaavista kuulisin mielelläni muiden kokemuksia!
Meillä on miehen kanssa ajatuksissa aloittaa aktiivinen säästäminen myös pojallemme, ihan sijoitusmielessä siis. Hänellä on ollut oma pankkitili siitä saakka, kun hän sai nimen ja sen jälkeen pankkitilin avaamiseen tarvittavan Kela-kortin. Lapsilisä kilahtaa automaattisesti pojan tilille kuukausittain, joten siinä on jo yksi hyvä pesämuna kertymässä. Muistan, miten hirvittävän suuri apu lapsilisistä oli itselleni siinä vaiheessa, kun lukion jälkeen muutin pois kotoa. Vanhempieni säästämien lapsilisien ansiosta en joutunut koskaan ottamaan opintolainaa, vaan pärjäsin kesälomatienestien turvin kaikki opiskeluvuoteni. Tuon saman mahdollisuuden haluamme tarjota myös omalle lapsellemme.
Jos ajatellaan säästämistä, niin sehän ei ole koskaan turhaa! Jos ajattelee esimerkiksi kuukausittaista säästämistä, niin eihän niiden summien tarvitse mitään valtavia olla. Muutamalla kympilläkin pääsee jo pitkälle! Esim. jos kuukaudessa laittaa sivuun 50 euroa, on se vuodessa jo 600 euroa ja viidessätoista vuodessa 9000 euroa!
Toivottavasti tämä aihe on jollekin muullekin ajankohtainen ja toivottavasti joku osaisi jakaa hyviä vinkkejä/käyttökokemuksia asian tiimoilta. Jään innolla odottelemaan! :)
*mainoslinkkejä.
Meillä yhteinen koti, yhteinen lapsi, yhteinen elämä, yhteiset rahat! Emmekä selittele toisillemme rahamenojamme, molemmat luottaa siihen että käytetään rahat järkevästi :)
Kyllä meilläkin tiedetään molemmin puolin, että rahat käytetään järkevästi (olemme niin samanlaisia rahankäyttäjiä), mutta mutta… :) Jotenkin musta tuntuu, että mitäs jos toinen ostelisi huomattavasti enemmän kuin toinen niin eikö se tuntuisi jotenkin epäreilulta? :D
Meillä myös yhteinen koti, lapset, elämä ja rahat. Mies tienaa yli kaksinkertaisesti minuun nähden töissä, mutta koska tällä osittaisella kotiäitiydelläni annan perheellemme niin paljon rahassa mittaamatonta, en ujostele käyttää ”mieheni rahoja”. Luotamme toisiimme rahankäytön suhteen.
Hieno homma! Eikä missään nimessä pidäkään ujostella! :)
Hyvä juttu! Meillä toimii aika lailla samalla lailla rahajutut, juurikin samoista syistä. En halua puolustella omia ostojani kenellekään, jos rahaa omalla tilillä on. Tosin lasten vaatteet maksan minä ja yhteiseltä tililtä menee ruokarahat. Laskut on jaettu puoliksi. Mua kiinnostaa myös tuo Nordnet, mutta en oikein saanut irti, että mimmoisia tuottoja siellä on odotettavissa, kun en noista oikein ymmärrä :D Mielenkiinnolla jään siis seuramaan jos jollakin olisi kokemuksia!
Kiva kuulla! Minusta on mielenkiintoista, miten nämä jutut muilla menevät. Pääasia, että jokainen löytää omalle elämälleen oikeanlaiset tavat!
Minäkään en ihan ymmärrä tuota Nordnettiä, täytyisi olla kunnolla aikaa tutustua. Ja jotenkin tuntuu, että jos joku ammattilainen tuota selittäisi, en tajuaisi mitään :D. Usein jo niillä harvoilla, pakollisilla pankkiasiointireissuilla huomaan, että ajatukseni karkailevat enkä ole kuullut mitään :D
Toivottavasti saadaan joku tänne kertomaan asiasta!
Moi, eri tilit meilläkin, olleet aina. Mun tililtä menee joka kuukausi toiselle omalle ns. varatilille tietty summa. Näin mm. turvaan sen, että jos esim. pankkikortti varastetaan tai häviää, niin ei mene sitten kaikki. Normitilillä on aina vähäsen käyttövaraa. Ja tililtä toiselle voi siirtää mielin määrin ilmaiseksi. Meidän perheellä jokaisella on sama systeemi :) Mihinkään erityiseen en säästä mutta onhan se kiva, jos rahaa kertyy pahan päivän varalle tai muuhun isompaan hankintaan :)
Mulla samanlaista ”säätöä” eri tilien välillä, mulla on kolme tiliä, joista kahteen pankkikortti. Tärkeä tuo varkausesimerkki, jonka mainitsit! Minut on kerran ryöstetty ja jollain ihmeen tavalla tilikin tyhjennettiin. Kolminumeroinen summa kirpaisi sekin jo ihan riittävästi…
Sitten neljäs tili on miehen kanssa yhteinen. Olen kova säästämään rahaa, vaikka aina ei mitään säästökohdetta olisikaan. Pahan päivän varalle on riittävä syy :). Kunhan säästäminen ei lähde lapasesta ja ala rajoittamaan elämää, siihen vedän rajan! Sitten kun rahaa kertyy, on mukava aina toteuttaa jokin pitkäaikainen haave… Pyrin siihen, että säästössä olisi yhden vuoden bruttotulo (vielä on jonkin verran matkaa :D), sillä se luo tietynlaista turvaa elämälle.
Meillä juuri sama systeemi rahojen kanssa, tietyt maksut menee lainanhoitotililtä ja molemmilla omt henk.koht. tilit. Sopii meille :)
Nordnet on työni puolesta minulle tuttu ja olen sinne itsellenikin avannut tunnukset. Sieltä löytää paljon eri säästömahdollisuuksia, esimerkiksi osakkeita ja rahastoja. Ja vanhemmat voivat myös lapselle avata oman ”salkun” Nordnetiin. Kannattaa tutustua sivuihin sekä erilaisiin säästömahdollisuuksiin ja avata rohkeasti vaan itselleen tunnukset sinne.
Joo olenkin katsonut sieltä sitä lapselle avattavaa salkkua. Täytyy oikein ajan kanssa yrittää ehtiä tutustumaan tuohon puoleen hieman tarkemmin :). Kiva että kommentoit asiaa!
Meillä on ollut sama, yhteinen pankkitili jo koko avioliitomme ajan eli kohta 20v. Jos elämme yhteistä elämää samassa kodissa yhteisiä lapsiamme kasvatten, niin myös rahat ovat yhteisiä. Kummankaan ei tarvitse selitellä tai puolustella ostamisiaan ja mistään laskuista tai kuluista ei tarvitse miettiä kumpi maksaa, koska menevät yhteiseltä tililtä. Helppoa! Eikä rahasta koskaan ole tullut riitaa.. :)
Niin, noinhan se kaiken järjen mukaan kyllä menee ja kuulostaa loogiselta, mutta jotenkin olemme vain ajautuneet tällaiseen ratkaisuun :).
Mainitsit että jaatte ruoka- ja bensakulut miehesi kanssa puoliksi. Onko teillä sitten saman suuruiset tulot? Itse olemme oman mieheni tehneet alusta lähtien niin, että siirrämme tietyn prosentin tuloistammme joka kuukausi yhteiselle tilille, josta maksmme laskut, asuntolainalyhennyksen, ruuat, bensat, matkat yms. Loppupeleissä fifty-fifty on aika epäreilu jako jos tulot ovat kovin eri suuruiset. Sitä en myöskään ikinä ole ymmärtänyt, että jos esim. perheen äiti on kotona lasten kanssa, että silti on ”sun” ja ”mun” rahat. Eikös se, että toinen ”urhaa” omat tulonsa ja työuransa yhteisten lasten hoitoon tarkoita sitten sitä, että toisen tulot on tarkoitettu koko perheen yhteisiksi?
Jos on eritasoiset tulot, niin ilman muuta prosenttiosuus käyttöön eikä euromäärä! Olisi aivan törkeää suorastaan, jos toinen tienaisi tuplasti enemmän kuin toinen, mutta laskuja maksettaisiin tasasummin. Eieieieiei :D. Molemmilla ilman muuta samanlainen oikeus ja mahdollisuus saada rahaa säästöön, se on selvä.
Myös viimeisestä lauseestasi olen 100% samaa mieltä kanssasi :).
Itsekin olen ehdottomasti sitä mieltä että omat tilit molemmille joihin tulee omat palkat. Sitten voi lisäksi olla yhteinen tili jonne molemmat esim. siirtää rahaa kuukausittain.
Jos puoliso olisi yhteisen tilin omistaja ja itse olisi vain tilinkäyttöoikeus ja puoliso sattuisi vaikka kuolemaan (no joo harvinaista mutta ihan mahdollista) niin kaikki tilit jäädytettäisiin pankin toimesta perunkirjoitukseen asti. Tällöin jos käytössä on vain yksi tili niin on ongelmissa. Ja olen näitä tilanteita useamman todistanut pankkivirkailijana ollessani. Lisäksi ainakin itselläni on niin erilaiset säästämismieltymykset kuin puolisollani että meillä omat tilit toimivat kaikista parhaiten.
Tärkeä pointti tuo, en ollut edes ajatellut asiaa! Alempana tosin nimimerkki H kommentoi tätä hieman lisää.
Meillä miehelläni on minua selvästi suuremmat tulot, joten hän omistaa myös yhteisestä asunnostakin suuremman osuuden ja maksaa suurempaa lainanlyhennystä kuin minä. Asuntoon kuuluvat menot jaetaan tämän omistusosuuden mukaisesti. Ruoka ja muut suuremmat hankinnat menee fifty-fifty. Molemmat vastaa omista henkilökohtaisista menoista ja automenoista. Lapsen kulut menee noin fifty-fifty, välillä mies maksaa hieman enemmän. Omat tilit molemmilla.
Kuulostaa hyvältä ja toimivalta! :)
Nyt on niin mielenkiintoinen aihe, että minunkin pitää kommentoida!
Meillä oli ensin molemmilla erilliset rahat kolmisen vuotta ja maksoimme yhteiset kulut puoliksi. Sitten ostimme yhteisen auton ja päätimme että rahojen siirtely mun tililtä sun tilille ja päinvastoin laskujen maksua varten sai riittää. Luovuimme siis omista tileistämme ja siitä lähtien meillä on ollut vain yhteisiä tilejä. Yhteiset tilit on TAI-tilejä, joten jos toinen meistä menehtyisi, leski pystyisi käyttämään tiliä myös yksin. Rahojen yhteenlaittaminen oli helppo päätös, koska meillä ei reilu parikymppisinä ollut kummallakaan mitään erityistä omaisuutta.
Kertaakaan meidän ei ole tarvinnut riidellä raha-asioista, vaikka minun työssäkäynti toisella paikkakunnalla maksaa meille joka kuukausi lähes 800 euroa (vuokra ja matkat). Meidän tapauksessa yhteiset rahat on siis olleet hyvä valinta. Avopuolisoni kannalta olisi tosin edullisempaa että meillä olisi erilliset rahat, koska silloin minä kustantaisin työssäkäyntikuluni yksin. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että samassa perheessä ei voida elää onnellisina niin että toinen selviää menoistaan juuri ja juuri samaan aikaan kun toinen kieriskelee seteleissä.
Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen löytää omaan parisuhteensa/perheeseensä sopivan tavan hoitaa raha-asiat. :)
Kiva, että koit aiheen mielenkiintoisena!
”Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että samassa perheessä ei voida elää onnellisina niin että toinen selviää menoistaan juuri ja juuri samaan aikaan kun toinen kieriskelee seteleissä.” Hienosti kirjoitettu tuo, pitää täysin paikkansa!
Välillä kyllä tuntuu, että tämä rahojen pyörittely meidän kahden välillämme on suorastaan naurettavaa. Esim. eilen viimeksi mies siirsi tililleni bensarahaa, sillä olin tankannut toista autoamme yksin kuukauden ajan, vaikka ajamme kaikki perheemme yhteisetkin ajot sillä :D. Mutta että näin meillä… Saapa nähdä, tuleeko tähän joskus muutosta, heh! Mutta on tämä ihan kivaakin, että kukaan muu ei käytä tiliäni kuin minä itse :D. Puolensa kaikella! Helpointa olisi, jos olisi periaatteessa vain yhteiset tilit, mutta olen varmaan niin juurtunut tähän nykyiseen ”tilimaailmaamme”, että en enää tottuisi toisenlaiseen systeemiin. Laskisin aina, että paljonko mulla nyt on rahaa ja mikä osuus noista rahoista on yksistään minun :D.
Tuota rahojen siirtelyä mulla ei oo kyllä yhtään ikävä! :D
Mä epäilin myös etukäteen, että miettisin, mikä osuus yhteisistä rahoista on mun, mutta niin ei oo tapahtunu kertaakaan! :) Siihen mun ajatusmaailma ei tosin taivu, että meillä olisi omat tilit ja molemmilla olisi niihin käyttöoikeus. Silloin musta jotenkin tuntuisi, että jompi kumpi olisi aina toiselle velkaa.
Uskon! :D
Mielenkiintoinen aihe! Meillä on omat tilit mutta yhteiset rahat, ollut jo yli 20 vuotta :)Miehen tililtä menee lainanlyhennykset ja minun tililtä maksetaan tavallisimmat laskut. Näemme kaikkien tilit, myös alaikäisten lasten, verkkopankissa. Hyvin on toiminut.
Siirrän joka kuukausi ainakin satasen omalle säästötililleni ”pahan päivän varalle”. Paitsi että matkusteluun ne rahat ovat pääasiassa sitten menneet :D
Raha-asioiden hoidossa taitaa kuitenkin käytäntöjä olla yhtä paljon kuin perheitäkin.
Mukava kuulla, että miten teillä! Kiitos kommentistasi :).
Meillä on omat tilit mutta kuitenkin yhteiset rahat. Jostain syystä kuitenkin tunnen välillä syyllisyyttä, kun aika paljon olen ”elänyt” myös mieheni rahoilla. Pitkät sairastelujaksot töistä pois ja terapiakäynti maksut. Nyt sitten vauvan kanssa kotona, jolloin taas on tulot huonommat. Toisaalta olen miehelleni kiitollinen, vaikka tiedän ettei hän asioitani niin ajattele. En varmasti olisi tässä kunnossa jos yhteisestä pussista ei oltais maksettu paljon siihen, että kuntoudun ja myös pysyisin taas työelämässä. Nyt on vielä kuukausi vanhempainvapaata jäljellä. Haikea fiilis, ja en haluaisi tämän loppuvan, mutta se raha….
Ymmärrän tuon syyllisyydentunteen, kokisin varmasti samoin. Vaikka ei siihen ole mitään syytä! Tuohan on täysin eri asia, kuin vain lorvailla kotona ilman töitä eikä mitään aktiivisuutta työn löytämiseen. Tuollaisessa lorvailutilanteessa olisi aihettakin kokea syyllisyyttä, mutta ei tuossa sinun tilanteessasi.
Toivon, että voisit nauttia jäljelläolevasta vanhempainvapaastasi täysillä!
Meillä on aika samanlainen käytäntö kuin teillä eli kummallakin on omat tilit ja lisäksi sitten yhteinen tili, josta maksetaan laskut, ruoat ja muut yhteiset hankinnat. Tämä oli kätevä systeemi aikoinaan, kun muutimme yhteen ja koska on hyvin toiminut, niin emme ole kokeneet tarpeelliseksi muuttaa käytäntöä vaikka onkin tullut yhteinen asuntolaina, olemme naimisissa ja nyt lapsi tulossa. Muutenkin tuntuu, että nykyisin aika monilla ystävillä on joku vastaava käytäntö, kun taas omien vanhempien sukupolvella on tavannut olla vain yhteiset rahat.
Onko teillä siis pankkikortit sille yhteiselle tilille? Meillä ei, joten ruoka- ja bensakulut menevät omilta tileiltämme. Periaatteena meillä on aina ollut se, että minä maksan arkiruuat ja mies viikonloppuruuat. Molemmat tankkaavat omia autojaan periaatteessa yksin, mutta mies tankkaa myös minun autoani, sillä kaikki yhteiset ajot ajetaan minun autollani :).
Tuli tästä sinun kommentistasi sellainen ahaa-elämys! Nimittäin on yksi toinenkin seikka, joka on johtanut meidän tilisysteemeihin… Kotiin tulevista hankinnoista olemme usein hieman eri mieltä eikä mies ymmärrä monenkaan tuotteen hintaa ja koska kyllästyin siihen jo edellisen kodin aikoina, päätin, että minä ostan ne yksin, jolloin saan sitä mitä haluan :D.
Meillä kummallakin on pankkikortti sille yhteiselle tilille eli kerran kuussa siirretään sinne rahaa ja muita siirtoja meidän välillä ei olekaan. Vaikka kumpikin tekee yhteisiä ostoksia myös omista rahoista niin niitä emme kuitenkaan maksele toisillemme, esim. minä saatan ostaa jotain astioita/liinavaatteita, mies työkaluja. Meille riittää, että menot menevät suurinpiirtein puoliksi.
Juu ei meilläkään ihan euron päälle lasketa, mitä kumpikin on maksanut :D. Ehkä nyt jos erot on satojen eurojen luokkaa, niin jotain tasausta on aihetta tehdä.
Meillä on omat palkkatilit ja yhteinen taloustili mistä maksetaan lainanlyhennykset ja muut elämisen kustannukset kuten ruuat ja bensat. Tämän lisäksi meillä on myös yhteinen säästötili, johon säästetään oikeastaan vaan lomareissuja varten. Tai jatkuvasti tilille rahaa kertyy, mutta yleensä nuo rahat laitetaan yhteisiin matkoihin. Tämän lisäksi kummallakin on vielä omat säästötilit ja rahastoja. Olen itse pankkityöläinen ja suosittelen aina pariskunnille kumpaisellekkin omaa palkkatiliä, mutta lisäksi yhteisetä TAI-tiliä ns. lainatiliksi/taloustiliksi, miksi kukakin sitä haluaa sitten nimittää. Pelkästään yhden yhteisen tilin pitäminen tuo mukanaan ongelmia toisen osapuolen kuolematilanteessa. Lähtökohtaisest, kun tililtä ei tässä tilanteessa saisi hoitaa kuin selvästi kuolinpesälle osoitetut laskut ja välttämättömät menot (vastikkeet, sähköt jne.). Tietenkin leskelle selvästi osoitettu palkkatulo tms. pystytään tililtä siirtämään lesken omaan käyttöön avatulle tillle, mutta asiat on lähtökohtaisesti helpompi erotella jo kummankin elinaikana :) Uuden tilin avaus tulisi kuitenkin leskelle eteen, ennemmin tai myöhemmin.
Pariskuntia ja taloudenpitoa on montaa erilaista. Pääasia, että kukin hoitaa sen kumpaakin osapuolta miellyttävällä tavalla ja laskut/lainat ym. maksut hoituvat ajallaan. Ei kannatta suotta tehdä taloudenpidostakaan turhan vaikeaa :)
Pitääkin selvittää, onko tuo meidän yhteinen tilimme tuollainen TAI-tili. En ollut siitä aiemmin kuullutkaan!
Tosi mielenkiintoinen aihe tämä ja mukavaa, että niin moni on osallistunut keskusteluun. Saan myös kivaa inspistä noihin rahastohommienkin selvittelyyn :D.
Meitä varoiteltiin kyllä yllä mainitsemastasi asiasta, kun halusimme vain yhteisiä tilejä. Itse asiassa OP:ssä eivät meinanneet edes suostua avaamaan meille sellaista, mutta myöhemmin olemme siirtyneet Nordean asiakkaiksi ja siellä se oli ihan ok.
Koska lesken palkkatulo voidaan erottaa yhteiseltä tililtä, emme nähneet tässä ongelmaa. Voisimme kuitenkin käydä asiaa vielä läpi ja miettiä, olisiko järkevää muuttaa yhteisiä tilejä (3 kpl) niin, että yksi olisi minun, yksi avopuolisoni ja yksi yhteinen. Säästötilin saldon voisi jakaa puoleksi molempien tileille, jolloin mahdollisessa kuolemantapauksessa leskellä ei olisi niin tiukkaa, kun menothan ei pienene itsestään, vaikka toinen menehtyisikin.
Tämä antoi hyvin ajattelemisen aihetta! Toki näin kolmekymppisenä se puolison tai minun menehtyminen ei tunnu olevan ihan oven takana, vaikka koskaanhan sitä ei voi tietää.
Hei, mielenkiintoinen postaus ja keskustelu.
Me olemme ratkaisseet säästämisen asuntosijoittanisella eli meillä on sijoitusasuntoja. Tällä myös turvaamme joskus eläkepäiviä, kun asunnot tuottavat meille. Eli ehkä me joskus pääsemme viettämään eläkepäiviä ajoissa. Nyt olemme siis reilusti alle 40 vuotiaita. Tämä asuntosijoittaminen on toiminut hyvin. Toki pitää paljon ottaa selvää ja excelillä olemme tehneet tarkat laskelmat.
Kuulostaa hyvältä! Tuo kiinnostaa erityisesti myös miestäni ja on ollut useinkin puheenaiheena kodissamme… :)
Mielenkiintoista kuulla miten eri tavoin raha-asiota voidaan järjestää! Meillä oli naimisiin menoon asti vain omat tilit, mutta kyllästyin jo silloin siihen jatkuvaan laskeskeluun paljonko kumpikin on maksanut sekä rahojen jatkuvaan pallotteluun. Rahat ovat loppujen lopuksi yhteisiä ihan sama kuinka asiaa vääntelee, eikä asiasta silloin kannata tehdä vaikeampa kuin on pakko. Kuitenkin haluan pystyä käyttämään rahaa omiin menoihin ilman selittelyn tunnetta (vaikka mies ei sitä kyllä vaatisikaan). Meille tuli siis sellainen systeemi, että molemmilla on omat tilit joihin toinen ei pääse käsiksi ja lisäksi pari yhteistä. Omille tulee palkka ja niiltä maksetaan omat shoppailut tms. Yhteisenä meiltä löytyy taloustili, jonne molemmat laittavat saman prosenttiosuuden palkastaan ja josta maksetaan kaikki yhteiset menot, asuntolaina ja laskut. Näiden lisäksi on yhteinen säästötili, jonne siirretään omilta tileiltä ns. ylijäävä summa (meillä on yhteinen käsitys paljonko omilla tileillä pidetään käyttörahaa, tarpeeksi omaan käyttöön mutta niin ettei sinne kerätä kovin suuria summia). Kaikki siirrot on automatisoitu joten mitään joka kuukautista raharumbaa ei ole eikä raha-asioista ole sen kummemmin tarvinnut edes keskustella. Saa käyttää omaa rahaa mihin haluaa mutta ei myöskään tarvitse olla tasailemassa kuluja jatkuvasti. helppoa kuin mikä ja toimii meille :)
Aika sama systeemi teillä loppujen lopuksi kuin meillä! Tosin meillä ei ole yhteistä säästötiliä, vaan ne on omat emmekä toistemme tilejä näe (vaikkakin kyllä tiedämme, paljonko niillä rahaa suunnilleen on :D). Ja meillä tuota kuukausittaista raharumbaa on jonkin verran enemmän :P. Silti tykkäämme tästä tyylistä ainakin vielä tällä hetkellä ja äkkiäkös niitä muutoksia voi tehdä, jos siltä tuntuu!
Sofia myös pankkilaisena kirjoitti samoin kuin itse olisin voinut kirjoittaa. Olen täysin samaa mieltä. Ainoa, mitä olen kommenteista jäänyt hieman ihmettelemään, niin täällä suvereenisti tunnustetaan se mahdollisuus, että puoliso voi kuolla (nuorenakin), muttei kukaan ole lähtenyt spekuloimaan avioerolla? Koska lähes joka toiselle sekin valitettava tapahtuma voi tulla vastaan, jos nykykehitys pysyy ennallaan. En tahdo ”maalata piruja seinille”, vaan ainoastaan muistuttaa naislukijoita siitä, että raha-asioiden pitäminen yhtä lailla myös omissa käsissä (ja ehdottomasti ne palkkatulot ikiomalla tilillä) auttaa minkä tahansa elämänkatastrofin sattuessa kohdalle, eikä siinä tilanteessa tipahda polvilleen myös näiden asioiden takia.
Itse suosin ajatusta opetella ja puhua hyvänä päivänä asioista, joita huonona päivänä voi elämässä tulla vastaan – ja säästää sekä sijoittaa lähinnä vain hyvän päivän varalle. Kun tavoitteena säästämisessä on joten myönteistä, onnistuu se helpommin siltä vähän tuhlaavaisemmaltakin ihmiseltä – motivaattorina kun kuitenkin on saavuttaa jotain hyvää. Uskon myös siihen, että säästäminen onnistuu myös pienistä tuloista, vaikka tiedän erittäin hyvin, että on perheitä, joissa todellakaan lapsilisät eivät kertakaikkiaan jouda säästöön vaan menevät aidosti lapsen/lasten elä(ttä)miseen. Vanhan kansan sanonta pätee oikein hyvin tässäkin; eivät ne suuret tulot ihmistä rikastuta vaan pienet menot. Nykyaikaan tulkittuna; menot tulisi suhteuttaa omaan tulotasoon ja pitää huoli siitä, että aina jää jotain säästöön eikä tule eläneeksi yli varojensa.
Minulla oli tuo eromahdollisuus mielessä, kun tätä postausta kirjoitin, mutta en sitten tullut sitä tekstissä maininneeksi. Hyvä, että otit asian esille!
Tuostakin olen samaa mieltä, että pienituloisenakin voi jäädä rahaa säästöön :). Erittäin hyvä tuo viimeinen lauseesi!
Luin mielenkiinnolla edellä olevia kommenteja asiasta ja tunnen itseni ehkä vanhanaikaiseksi. Elän sellaisessa ”kuplassa” nimeltä luottamuksellinen parisuhde/avioliitto, jossa ei ajatella avioeron mahdollisuutta. Raha-asiat ovat meillä yhteiset. Kummallakin on omat tilit sekä yhteisiä tilejä. Mieheni elätti aika lailla minut, kun opiskelin. En osaa tuntea siitä syyllisyyttä, ehkä enemmänkin vain kiitollisuutta. En osaa tuntea syyllisyyttä myös siitäkään, jos käytän joskus enemmän rahaa kuin mieheni, tai toisin päin. Emme koskaan syynää kuka on maksanut mitäkin tms. Ainoastaan katsotaan vähän miten kannattaa laskut maksaa, ettei toisen tili ole kovin ”nollilla”. Vaikka mekin pyritään elämään säästeliäästi, en suostu antamaan rahalle liian isoa merkitystä meidän elämässämme. En halua, että raha ohjaa meidän arkea liikaa. Tiedän, että sijoitusasunto voisi tuoda lisäturvaa elämään, mutta emme silti ole hankkineet sitä. Yritän välillä kysyä itseltä, että mitä minä sillä lisärahalla tekisin? Mikä on minulle oikeasti tärkeää? Tarvitsenko siihen lisää rahaa?
Niin en tiedä onko se vanhanaikaista; jokainen tyylillään ja tärkeintähän on löytää omalle perheelleen/elämälleen ne toimivimmat tavat. Ei meillä mahdollisen eron vuoksi rahat erillään eletä, on vain tottumuksesta ajauduttu tähän. Näin se on ollut alusta asti. Kyllä itsekin yhteenmuutettuamme opiskelin vielä hetken eli en voinut osallistua kustannuksiin mieheni lailla eikä se ole mitenkään mieltä koskaan vaivannut.
Hyviä ajatuksia sinulla tuossa lopussa! Jäin itsekin miettimään tuota, ohjaako raha meidän arkeamme liikaa. Osaisitko tarkentaa vielä tuota, että mikä tapa mielestäsi olisi liikaa? Todennäköisesti se ei meillä ohjaa, koska en sitä ollenkaan tunnista :). Kiva, että toit nämä esille!
Niin ja täytyy vielä lisätä tuohon, että itselleni lisäraha luo tiettyä turvaa elämään. Olen nähnyt tilanteita, joissa perheenjäsen sairastuu vakavasti ja usein tutkimukset, hoidot yms. vaativat rahaa – etenkin, jos on vähänkään erikoisemmasta sairaudesta kyse.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tietyn verran kun on säästöjä, se tuo turvallisuutta yllätyksiä varten. Mutta mitä sitten, kun on jo säästöjä sen verran? Jatketaanko me silti rahan perässä juoksemista? – Todennäköisesti kyllä. Jokaisella on haaveet, että sitten kun, sitten kun,.. Ja hyvin usein niihin liittyy jollakin tapaa raha. Rahalla voidaan toteuttaa sisustusta uusiksi, matkustella, ostaa uusi auto yms.
Olen nähnyt läheltä sen miten nuori äiti joutuu hyvästellä elämän ja kuullut hänen ajatuksensa mitä tekisi toisin elämässään. Hän sanoi, että tekisi vähemmän töitä ja olisi enemmän perheen kanssa. Viimeisinä kuukausina hän halusi lähelleen tärkeimmät ihmiset ja painotti meille, että elämässä tärkeintä on ihmiset. Se, että viettää enemmän aikaa läheisten ihmisten kanssa, ei vaadi rahaa.
Näillä ajatuksilla toivottelenkin hyvää ja rauhallista joulua!