Tämä postaus alkaa kuulkaas itkulla! Juu-u, itken täällä! En surusta, vaan ilosta, onnesta ja liikutuksesta. Siitä, miten onnellinen olen teistä lukijoistani! Ette varmasti usko tai ainakaan tiedä, kuinka paljon iloa, hymyä ja naurua olette elämääni ihanilla viesteillänne vuosien varrella tuoneet. Näiden viiden vuoden aikana olen tavannut monia puolituttuja, jotka ovat kertoneet lukevansa blogiani. Etenkin viimeisten parin vuoden aikana olen saanut tuollaisissa tilanteissa paitsi blogipalautetta, myös lukijapalautetta. Nimittäin siitä, kuinka ihania lukijoita mun blogilla on! Todellakin tämän ihanan lämminhenkisen ja ystävällisen, kannustavan ja tukevan ilmapiirin ovat huomanneet muutkin – en vain minä. Tuosta haluaisin kiittää teitä. Haluan kiittää teitä myöskin seurastanne ja ajastanne, jota blogilleni annatte. Kiitos! ♥
Miksi sitten tuossa alussa itkin? Se lähti siitä, kun palasin tarkistamaan, mikä olikaan blogini tarkka synttäripäivä :D. Juu ei voi muistaa kaikkea… Blogimuuttojen aikana ensimmäiset postaukseni ovat hävinneet, mutta Bloggerin puolelta voin tämän tiedon edelleen tarkistaa. Viikko sitten, 24.7., blogini täytti viisi vuotta. Itkin, koska päädyin lukemaan vanhoja postauksiani, joihin olitte jättäneet niin ihania viestejä. Moni lukija ei ehkä kommenttia jättäessään sitä enää viikon kuluttua muistakaan, mutta minä muistan. Kommentit jäävät mieleen ja niistä tulee todella tärkeitä. Henkilökohtaisin asia, jonka olen täällä blogissani kanssanne jakanut, on poikamme odotukseen ja syntymään liittyvät asiat. Yksi pitkäaikaisen lukijan kommentti kiteytti kaiken jotenkin niin hyvin ja liikuttavasti:
Aika alusta asti täällä ollaan oltu. Noista kuvista tulikin mieleeni, että ovatkohan nuo niitä blogisi ensimmäisiä kuvia, niin tutuilta ja hyviltä ne näyttävät. Kuviin, kirjoitustyyliisi ja teidän kotiinnehan minä varmaan tykästyinkin, että täällä edelleen ollaan. Paljon on tapahtunut tässä ajassa, sinäkin olet jo äippä :)
24.7.2010 kirjoitin tämän blogin ensimmäisen postauksen enkä todellakaan ajatellut, mihin kaikkeen mahtavaan tämä harrastus tulisi johtamaan. Kun tuo postaus ilmestyi, olimme asuneet tässä kodissamme noin kuukauden verran. Oi voi, olipa täällä keskeneräistä, mutta silloin tuntui jo niin valmiilta, sillä automaattisesti tätä vertasi metsikköön, joka tässä tontin paikalla vielä reilua vuotta aiemmin oli ollut. Tämä blogini oli luonnollinen jatkumo suljetulle raksablogilleni ja tuon raksablogini lukijat olivatkin ensimmäiset lukijani täällä. Terkkuja vaan ♥. Ajattelin jännittyneenä, että minäpäs kokeilen tällaista julkista blogia. Ja sille tielle jäin. Alussa sisustus oli blogini pääaihe, ehkä ainoakin aihe. Pian mukaan tulivat kissat ja pienet arjen hetket. Vuosien mittaan blogi alkoi muuttua sisustusblogista lifestyleblogiksi. Elämän muututtua kahden aikuisen elämästä vauva- ja pian lapsiperhe-elämäksi blogikin on muuttanut muotoaan ja hyvä niin. Välillä koen jonkinmoista harmistusta siitä, ettei sisustusjuttuja enää tulee entiseen tahtiin ja myöskin siitä, että kissajutut ovat vähentyneet viimeisen vuoden aikana. Etenkin tuo jälkimmäinen harmittaa minua kovastikin ja olenkin miettinyt syitä siihen. Mutta koska postausmäärä ei ole lisääntynyt (välillä ehkä jopa vähentynyt) ja aiheita on puolestaan tullut lisää, niin kyllähän tuo aika helpolla laskutoimituksella jo kertoo syyn muutokseen :). Kissajuttuja on kuitenkin edelleen tulossa, eivät missään nimessä jää kokonaan blogin ulkopuolelle. Näin kesällä ovat vain aika paljon kameran ulottumattomissa… Hakeutuvat yleensä seuraani pojan nukahdettua päivä- ja yöunille ja silloin teen mielelläni jotain muuta kuin otan valokuvia.
Täytyisi vain aina harmistuksen iskiessä pitää mielessä erään lukijan antama hyvä ja osuva neuvo:
Jatka samaa rataa ja kirjoita juuri näin kuin tähänkin asti. Niistä asioista mistä itse pidät ja mitä haluat meille jakaa.
Viiden vuoden aikana olen saanut kokea valtavan monia ilon, onnen ja riemun hetkiä. Blogin ansiosta olen useammankin kerran pomppinut täällä tasajalkaa ja hihkunut niin, että mies on vieressä vähintäänkin silmiään pyöritellyt. Olen kokenut kuitenkin niitä negatiivisiakin tunteita (kolikolla on aina kaksi puolta) ja tirauttanut kyyneleen jos toisenkin. Silti nuo hyvät fiilikset voittavat huonot mennen, tullen ja palatessa. Pojan syntymän jälkeen olen ollut muutaman kerran kahden vaiheilla ja heittämässä jo blogihanskat tiskiin ajanpuutteen vuoksi. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin erittäin hyvältä ja oikealta, että vielä täällä kirjoittelen. Nautin tästä valtavasti, mutta en kiireessä. Tälle täytyy ottaa oma aikansa, jotta mielekkyys säilyy. Tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomiin, mutta taidan päättää tämän tarinani tähän ja sanon vain vielä kerran kiitos ♥
P.S. Valmistin aiemmin tänään miehelle Chai Tea Laten. Oho, maistuupa kanelilta, kuului kommentti. Joo, eikö oo ihanaa ku kohta on joulu, tokaisin hartaasti miettien, ajatteleekohan kukaan muu heinäkuussa näin… (Kanelilla ja joulullahan on ihan luonteva yhteys?) Samalla muistin, että huomenna on elokuu, joka tarkoittaa sitä, että viides vuodenaikani Joulu alkaa viimeistään kahden kuukauden kuluttua! ♥ (Tämä postaus sisältää muuten ehkä eniten sydämiä ikinä.)
moi mummo tässä hei istuimme papan kanssa parvekeella (eilen) ja pappakin tuumasi että jouluun on enää 5 kuukautta, johon minä ,voi elänyt vielä ajatele joulua ,,kesää on vielää jäljellä mutta tosi asiahan se on elokuu alkaa ja kaikenlainen tohina ,työ ,koulut ,ja jopa ilmassakin on sellaista syksyn haminaa ,olemme papan kanssa kahdestaan ,lapsemme ovat lentäneet pesästä muutama vuosi sitten ,ole löytänyt sinun blogin ja tykästynyt siihen ,ja seuraan sitä vaikka kommenteja en jatkuvasti laitakaan .tykkään sinun eläntyylistä ja kokonaisuudesta . ps kisut ovat ihania tv mummo
Joo kyllä tässä syksyn kynnyksellä ollaan, ei mahda mitään. Ensi viikolle on vielä luvassa lämmintä, joten niistä täytyy ottaa kaikki ilo irti!
Mukava kuulla, että pidät blogistani! Täällä saa kommentoida silloin kun siltä tuntuu tai sitten jättää kommentoimatta. Mukavaa, että joskus jätätte viestejä, niin ei aivan yksinpuheluksi mene! Kiitos sinulle kivasta kommentistasi! :)
Onnea 5 vuotiaalle blogille <3 Täytyy kyllä sanoa, että melko alkuajoista on tullut luettua :) Välillä on blogien lukeminen jäänyt vähemmälle, mutta aina tämän pariin vain palaa. Kiitos ihanasta blogista!
Juuri kauhistelin, kun meillä suunniteltiin vähän joulua... heinäkuussa. Et siis ole ainoa :D
Lämmin kiitos Jenna ♥ Kiitos itsellesi ilahduttavasta kommentistasi!
Onnea 5-vuotiaalle blogille! Lähes alusta olen minäkin lukenut, sun blogia olen varmaan kaikista blogeista pisimpään seurannut :) Kyllä joulua voi jo ihan vähän odottaa, täytyy myöntää että pieniä suunnitelmia joulun suhteen oon jo tehnyt.. Ja huomennahan on jo elokuukin niin ihan hyvin voi suunnitella :D
Kiitokset Lottta! :)
Nyt muistankin, että sinähän olet aika lailla samanlainen joulufiilistelijä kuin minäkin, hih! :)
Ilman sun blogia ei oltaisi ehkä tavattu ja tutustuttu, eli kiitos siitä <3 ja meidän ihanat vaavit ei olisi tavanneet, olisi jäänyt monet halit ja pusut kokematta!
Ajatella! En voisi kuvitellakaan tätä vuotta ilman teitä. Niin monia ihania hetkiä, nauruja ja niin arvokasta vertaistukea ♥
Torstaita odotellessa! :)
P.S. Katseltiin tänään meidän vauveleiden yhteiskuvia. Voi olisitpa nähnyt poitsun ilmeen kun näki pienen ystävänsä :D ♥ Niin mairea hymy!
Hei! En muista, että kuinka pitkään olen lukenut blogiasi mutta kaun kuitenkin. :D Nykyään en jaksa lukea enää kuin ihan muutamaa blogia ja tulen aina innossani kurkkaamaan tänne! Kirjoitin viimeksi sinulle kommenttia, kun kerroin meille tulevasta jouluvauvasta. Se vauva on nyt jo 7 kk ikäinen valloittava pikkumies. Mielelläni luen siis lapsiaiheisia postauksia. ;) Meilläkin jo suunniteltiin joulua kun tuli varattua iso mökki Leviltä, olemme usein siellä jouluisin. Viime vuosi jäi välistä, kun ei tiennyt koska poitsu päättää poistua yksiöstään. :)
Oi ihana sinä, kylläpäs ilostutit! Itselläkin on jokunen blogi, jonka postauksia innolla odotan, joten onpa mahtavaa, että voin tarjota jollekin vastaavanlaista.
Lapsijuttuja tulee varmasti tasaiseen tahtiin! Onpa teillä ihana jouluperinne. Itsellänikin on sellainen haave, että saisin jonain vuonna viettää joulun Lapissa perheeni kanssa.
Onnittelut 5-vuotiaalle!
Mieheni toteaa joka vuosi juhannuksen jälkeen, että pian on sitten joulu. Et muitakin näin ajattelevia siis löytyy ;)
Kiitos paljon Jenni M! :)
Ihana kuulla, etten ole ainoa :D. Joskus jopa salaa itsekseni elo-syyskuussa mietin, että ihanaa, kesä on nyt ohi, nyt voi keskittyä jouluun :D.
Kiitos ihanasta blogista, sitä on tosi kiva lukea! Aloin lukemaan blogeja meidän lapsettomuusvuosien aikaan, kun kaipasin pakoa arjesta. Ja kaipailin kyllä kovasti myös inspiraatiota sisustamiseen, kun raksaurakka saatiin vihdoin päätökseen ja muutettiin omaan taloon. Hoidoilla meille myös lopulta siunaantui tuo maailman rakkain pikkumies, joka taitaa olla vaan n. kuukauden teidän poikaa nuorempi. Eli erittäin innolla täällä luetaan myös teidän suloisuuden kuulumisia :) Ihailen kyllä tosi paljon, että jaksoit blogata vauvavuotena, musta ei kyllä varmasti olisi ollut siihen! Tuntuu että aivot alkaa vasta nyt palautumaan lähelle normi-ihmisen toimintaa :D
Voi, hirmuisen mukava kuulla, Johanna! Kiitos paljon!
Valtavan onnellinen olen, että saitte oman pienen pojan ♥. Toivon koko sydämestäni, että kaikki lapsettomuustarinat päättyisivät yhtä onnellisesti.
Näin jälkikäteen ajateltuna en oikein ymmärrä, mistä sen bloggaamiseen käytetyn ajan loppujen lopuksi repäisin, kun poika ei nukkunut yöllä eikä päivällä :D. Ihan sumussa on nuo kuukaudet ja tuntuu, etten uskalla vanhoja postauksiani edes lukea :D.
Ihana yllätys, kun nostit kommenttini muutaman vuoden takaa, kiitos :) Eli täällä sitä lueskellaan edelleen kaikki, mitä kirjoitat. Olkoon aiheena sitten eteisen sisustaminen, kattaukset, kisujen seikkailut tai poikanne kuulumiset – ei mitään väliä. Mietin, että mikä on jäänyt mieleeni kaikkein eniten (ennen vauvaanne), niin kyllä se taitaa olla se kissan katoaminen – ja löytyminen, mitä seurasin herkeämättä, huh huh! Muistan vieläkin sen sunnuntaiaamun, kun luin että Kissa kotona :)
Mukavaa, että tunnistit sen. Jätin tarkoituksella nimimerkin pois ja testasin :D.
Voi kissan kesäseikkailu on kyllä täälläkin vielä niin tuoreessa muistissa, on se sellainen höpsö seikkailija kyllä! ♥
Kommenttiasiaa vielä! Ihan sitä samaa kommenttien sähköpostiseurantaa ei enää uusimpien päivitysten vuoksi saa, mutta nyt täällä pitäisi olla uudenlainen ja vastaava käytössä. Taisi olla niin, että sinun tulee tuolta kommenttilootasta valita, haluatko vastauksen myös sähköpostiisi..?
Nyt tästä vastauksestasi tuli kommentti sähköpostiini ja samalla ilmoitus kännyyn – eli nyt on kaikki ok, kiitos sinulle ja mukavaa viikonloppua :)
Hieno homma että pelittää! Kiitos samoin! :)
Onnea 5-vuotiaalle ♥ Blogisi on aina sellainen raikas tuulahdus, jossa on aina kiva vierailla ♥
Oi olipas ihanasti kuvailtu! Ihana saada olla jollekin tuollainen blogi, kiitos Jaana ♥
Onnea 5-vuotiaalle! Vaikka vasta viime syksynä blogin löysinkin, niin olen tainnut jokaisen postauksen ainakin selata läpi. Kauniita kuvia, ihanan raikas sisustustyyli ja kivana lisänä hauskat kissajutut. On myös ollut ilahduttavaa seurata pienen poikanne kehitystä!
Jaa oletko ollut lukijana niinkin lyhyen ajan verran, vaikka pitkähän tuo vuosikin on :D. Tuntuu kuitenkin, että olet ollut blogini lukijana jo pitkään, hassua!
Kiitos Noora kivoista sanoistasi!
Sydämelliset onnittelut 5-vuotiaalle. Olet yksi harvoista blogeista joita seuraan säännöllisesti :) Vaikkakin nykyään harvemmin on aikaa istua rauhassa koneella hihihi. Varsinkin kun 4 kisuakin vaatii mammalta normaalit päivittäiset hellyyskohtaukset. Mies minulle naureskelee useasti kun paijailen kisuja ;) Eilen iltalenkkikin venähti, kun minun piti alkaa puhumaan laitumella oleville lehmille ;D(jalkakäytävä menee ihan vierestä)ja pari lehmää tuli ihan lähelle, mies totesi että taidat sitten osata puhua lehmääkin ;D ;D Aurinkoista loppukesän jatkoa teille :)
Kiitos Niina ♥
Ihanaa, että lehmätkin saivat huomiota! Aurinkoista loppukesää teidänkin perheellenne ja kisuille miaut!