Hymyilyttää tämänpäiväinen hierojalla käynti ja sen jälkeinen rento olo.
Hymyilyttää parituntinen omaa aikaa pojan viettäessä aikaa vanhempieni kanssa.
Hymyilyttää rauhassa syöty myöhäinen lounas. Ruokaa vain omaan suuhun, ei myös taaperon, ja kiireettömästi.
Hymyilyttää, miten tuo pieni taapero on oppinut hokemaan isiä. Ishi, oikein hitaasti ja suhisten. Sen jälkeen korkealla äänellä pap-pa!
Hymyilyttää, miten liikennevaloissa viereisellä kaistalla ollut nainen epäröi piiiitkään sormi ratilla, painaako tyyttiä, kun edelläoleva ei nähnyt valon vaihtuneen vihreäksi. Meillä hieman toisin kuin Etelä-Euroopassa, jossa käsi osuu tyyttiin samalla hetkellä, kun valo vaihtuu vihreäksi; usein jopa pari sekuntia sitä ennen :)
Hymyilyttää, miten kissakaksikko kuorsaa tälläkin hetkellä lasitetun terassin uumenissa, pehmoisilla sohvilla. Nämä kelit ovat heidän terassikelejään!
Hymyilyttää, sillä yli kuukauden verran taakkana ollut asia järjestyi tänään.
Hymyilyttää, sillä miehen kesäloma on vasta edessäpäin.
Hymyilyttää, kun käytte täällä lukemassa juttujani päivittäin.
Hymyilyttää joka kerta, kun blogini Facebook-sivulle tai Instagramiin löytää uusi seuraaja.
Hymyilyttää, miten kotia valtaamassa ollut muurahaisarmeija on (ainakin toistaiseksi) tipotiessään – kiitos karkottimien!
Hymyilyttää, että suurimman osan tästä omasta ajastani mielessäni on ollut pieni, elämääkin rakkaampi poikani ♥
Minua hymyilytti kun luin sinun hymyileviä mietteitä :)
Mukava kuulla ♥
Ihana! Alkoi todellakin hymyilyttää, vaikka yleensä näin yövuorossa aamuneljältä ei hymyilytä juuri mikään… :)
Voi miten ilahduttavaa kuulla! Yhden varsinaisen yövuoron elämäni aikana tehneenä nostan hattua; siinä klo 4-6 oli rankinta. Uskon, että nukuin silmät auki :D.