Oma juhannushetki

Kerrankin kun onnistun pääsemään uneen päivällä, oikein sikeään uneen vähän kuin vahingossa, niin heti viiden minuutin jälkeen mies sohvan toisessa päässä liikuttaa jalkojaan; niitä, jotka on osittain pääni alla. Teki mieli kirkua. Eikä mitenkään puoliteholla. No, poika ja mies on edelleen unten mailla, me äitithän ei sitä unta edes tarvita… Väsäsin sitten itselleni tuollaisen herkkulautasen ja istahdin keittiönpöydän ja tietokoneen ääreen. Hörpin höyryävää cappuccinoa, mussutan äänekkäästi mansikoita ja murustelen tuota Wilhelmina-keksiä. Katselen muiden inspiroivia juhannuskuvia. Villasukat jalassa.

Ei jaksa kuunnella/lukea ihmisten marinoita säästä. Mitä tuosta, todella vähäpätöinen asia loppujen lopuksi. Kyllähän tämä Suomen kaunis kesä on jo vuosien saatossa opettanut, että aina kannattaa olla myöskin se plan B, jos sattuu satamaan. Tämän sään vuoksi en malttanut odottaa iltaan, vaan hieman viluisena laitoin saunan päälle jo aamulla ja hyppäsin lauteille aamupäivällä. Olipa ihanaa, vähän kuin jouluaattoaamuna! :D

Ajattelin koota tämän vuoden juhannuskimppuni valkoisista pioneista, vanhempieni pihalta nappaamistani liloista syreeninoksista ja eilen poimimistani koiranputkista, jotka tällä hetkellä niin valkoisina siellä täällä kukkivat. Joku ei ehkä kiinnitä moisiin tienpientareilla notkuviin huomiota, mutta itselläni tulee ihasteltua niitä, kuten monia muitakin luonnonkukkia. Tuo kimppusuunnitelma jäi kuitenkin vain aikomukseksi; kukat tuli laitettua ihan omiin maljakoihinsa sinne tänne. Aikamoisia roskaajia nuo koiranputket, taidankin siirtää ne terassin puolelle.

Nyt vähän meikkiä ja hiukset ojennukseen, sitten nuo miehetkin taitavat heräillä ja suuntaamme mökille merimaisemiin. Suloista juhannusaattoa! ♥