Koko ajan sata rautaa tulessa, vähintään. Välillä oikein hengästyttää ja tulee tunne, että mistä päästä tätä vyyhtiä oikein aloittaisi purkamaan. On kotiprojekteja, blogijuttuja, pojan synttärivalmisteluita – näiden normiarkitouhujen lisäksi. Sitten on tuo aarteeni, jonka kanssa ei niin vain tehdäkään. Kaikki menee hänen ehdoillaan ja aikaa on oikeastaan vain silloin, kun hän nukkuu päiväuniaan (kuten nyt). Mutta silloin ei voi mitään kovin meluisaa tehdä, sillä äkkinäiset äänet saavat hänet heräämään. En ole totuttanut häntä nukkumaan hiljaisuudessa, vaan asia on aina ollut näin. Hänen nukkuessaan kuuluu aina musiikkia, usein myös pyykkikone pyörii tai kuivausrumpu kuivaa. Nuo ovat kuitenkin tasaisia ääniä, mutta alahan repimään niitä kattiloita ja paistinpannuja esille niin itku siitä seuraa! Usein valitsen sitten rentoutumisen tai bloggailun; onhan tämäkin oikeastaan yksi tapa rentoutua.
Tänään yksi pieni tuunausprojektini sysähti eteenpäin, jännä nähdä lopputulos illemmalla! Asiaan liittyy kesä ja terassi, näette lopputuloksen myöhemmin. Vaikka nautinkin valtavasti siitä, että saan olla pojan kanssa kotona, on tuollaiset omat jutut ja pienet projektit tärkeitä myöskin. Miettiä välillä muitakin juttuja kuin äitiyttä ja lapsia, se on mielestäni virkistävää. Sitä myöskin tämä blogi on minulle tässä viimeisen vuoden aikana tarjonnut, joten kiitos, että olette siellä!
Kuvituksena aivan ihanan, pienen ja tunnelmallisen kodin kuvia, jotka löysin tässä yhtenä päivänä. Valoa, valkoisuutta, kodikkuutta ja niin hurmaavia yksityiskohtia!
Välillä päivisin mietin tuon joka paikan koluavan pikkumieheni seurassa, että miten muut äidit saavat mitään tehtyä? Tuskin kukaan leikkii lapsensa kanssa päivän jokaisena hetkenä? Jos näin on, kuka ne kotityöt hoitaa ja milloin? Milloin/miten saatte ruuan tehtyä :D – päiväunien aikanako? Meillä kun nuo kunnon päiväunet on olleet kuvioissa vasta parisen kuukautta, en millään luopuisi tästä hetkestä ja viettäisi tätä lieden ääressä… Monenlaiset kotityöt kyllä hoituvat pojan kanssa/seurassa, mutta kokkailu on erittäin haastavaa. Saan sata kertaa juosta keittiöstä milloin mihinkin ja siltikin hän ehtii vaikka ja mitä aina eteisen pikkukivien syömisestä vessaharjojen tutkailuun. Nyt muutaman viikon säntäilyn jälkeen ymmärrän äitejä, jotka hankkivat esimerkiksi sen kävelytuolin, jotta saavat hetken hengähtää ja jotain välttämätöntä siinä samalla tehtyä. Mitään vinkkejä jakoon? Loppuuhan tämä säntäily joskus?
Aivan mahtava auringonpaiste valtasi tämän tiistai-iltapäivän! Aloin jo haaveilemaan paljusta… Pakko kaivaa talviteloilta ja testikylpeä viimeistään ensi kuussa! Vietimme aamupäivän vanhempieni luona, olivat ostaneet pojalle oman keinun terassille. Pappa antoi aika kovat vauhdit; äitiä hirvitti, mutta poika vain kikatti! Yksi keinu on matkalla meidänkin terassillemme, taitaa saapua jo tänään. Näistä sekalaisista mietteistä – aurinkoista päivänjatkoa!
(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)
Onpa mielettömän kodikas asunto! Huikean hieno tunnelma.
Eikö olekin :).
Kirjoitit ihan mun ajatuksia, 1-vuotiaan ja 4-vuotiaan äitinä nuo pohdinnat on tuttuja. Tuntuu, etten saa päivisin mitään tehtyä, ihan kaikki mitä teen tapahtuu kauhealla kiireellä ja pikaisesti huitaisten. Jokainen pieninkin homma keskeytyy jatkuvasti kun vauva kiertää kielletystä paikasta toiseen. Imuroinnit jaa muut akuutit hommat hoidan niin, että vauva on syöttötuolissa vöissä ja katselee puuhiani. Päiväunetkin meillä menee niin, että silloin vauva on vaunuissa mukana ja ulkoilen esikoisen kanssa leikkipuistossa. Ei siis päikkyaikaakaan ole käytettävissä omiin hommiin.
Melkoista kaaosta ja katastrofinhallintaa tämä arki välillä on, mutta kyllä se siitä vähitellen helpottaa. Kun esikoinen oli siinä n 2 vuotias, pystyi jo kivasti tekemään jotain pikkuhommia niin, että hän katsoi hetken telkasta laatenohjelmaa. Nyt sitä odotellessa…Toinen konsti on antaa vauvalle satsi jotain tutkittavaa, vaikka muovisia keittiökulhoja,kauhoja jne. Vauvan niitä tutkiessa meillä ainakin saa itselle hetken omaa aikaa.
Jep, turbonopeus on todella tuttua! Meillä tuo vaihe on jo mennyttä, kun keittiönkaapeista löytyi mielenkiintoista tutkittavaa :D. Lelut on jo pidempään olleet ihan out, nyt pitää vain koko ajan koluta paikkoja ja maistella lattialta löytyviä murusia. Nooh, kyllä se vielä helpottaa. Ja koittaa se aika, kun voidaan lattialla tai pöydän ääressä puuhastella jotain yhdessä, mutta kuitenkin omia juttujamme ;).
Voin kyllä lämpimästi suositella sitä kävelytuolia, meillä se kuitenkin siirtyi jo seuraavalle käyttäjälle koska neiti oppi kiipeämään siitä pois. Sen verran lyhyt käyttöaika sillä että kantsii ostaa käytettynä. Paras aika kokkaamiselle on pikkukakkosen aikaan, silloin lapset töllää yhdessä ja saa suhteellisen rauhassa kokata. Toinen on se että istutan syöttötuoliin ja annan maissinaksuja :D Siinäkin joutuu silti tarkkana olemaan kun neiti saattaa päättää nousta seisomaan…eli turvavaljaat olis kyllä hyvä olla. Meillä neiti nukkuu sen verran kaukana keittiöstä että periaatteessa silloin pystyy myös kokkailemaan mut yleensä en jaksa vaan rauhoitun sohvalla lukien. Joskus harrastan ompeluakin mut kyllä sielu sitä hiljaisuutta kaipaa :D
Joo täytyy tutkailla, jos sen löytäisi jostain käytettynä. M jaksaa hetken katsella Muumeja, mutta mikään muu ohjelma ei oikein kiinnosta. Tosin Muumien aikaankaan ei pysy paikoillaan, vaan jos hän saisi päättää, olisi nenä kiinni telkkarissa. Ei myöskään toimi syöttis+naposteltava: nakkelee niitä koko ajan lattialle. Jokunen kuukausi sitten tuo vielä toimi hetken aikaa kerrallaan :).
Kuulostaa niin tutulta! Aloitin tänään kevään suursiivouksen, eikä edistystä meinaa tulla millään kun pikkuneiti 10kk pitää äidin kiireisenä. Ihan samoja ajatuksia on ollut. Miten voi ehtiä tehdä kaiken? Niin ihana päiviemme paiste kun hän onkin niin on tässä arjessa omat haasteensa :)
Heh, en voisi kuvitellakaan suursiivoavani tuon touhuajan kanssa :D. Täytyy vain jättää ei niin pakolliset tekemättä muutamaksi vuodeksi :).
Siirrä poika syöttötuolissa siihen lieden lähettyville kattomaan sun touhuja. Syöttötuoliin voi myös kiinnittää naruilla jotain mielenkiintoisia leluja, joita sitten poika heittelee ja vetää narusta ylös. Ite oon yleensä aika tarkka siitä, että lapset ei saa levitellä lehtipinoja tai vetää kaapista tavaraa, mutta oon kyllä välillä joustanu tuon 9 kk tytön kohdalla siitä. Kummasti sillä aika kuluu kun leikkii ja levittelee lehtiä. Saanpahan ainakin jotakin tehtyä sillä aikaa. Meillä myös isommat sisarukset huolehtii pikkusesta, joten niistä on myös apua vahtimisessa.
Joskus tuo toimii, mutta vain hetken verran. Ei jaksa istuskella paikoillaan ja jos annan siinä samalla vaikka välipalaa, niin ei sekään oikein toimi. Nakkelee sormiruokia lattialle, jos annan enemmän kuin yhden kerrallaan :D. Mutta tuo naru voisi toimia (pari päivää :D), kiitti vinkistä!
Meillä ollaan myös tarkkoja tietyistä paikoista, joihin ei ole asiaa enkä ainakaan vielä ole joustanut niiden kohdalla (mm. kissojen ruokapaikka, takan ympäristö). En myöskään ole siirtänyt mitään tavaroita pois hänen tieltään. Esim. yksi tarjoiluvaunu on täynnä lehtiäni ja se on sellainen, johon ei saa mennä käplimään. Ei siinä jos hän vain lukisi lehtiä, mutta sivut on pakko repäistä irti :D. Jokusen viikon näin vaivaa, että kielsin ja hain aina pois vaunun vierestä. Nyt se vihdoin tuottaa tulosta eikä vaunu enää kiinnosta, toistaiseksi :).
Gorgeous interior!
http://unasrandomfashion.com
Nice that you liked it as well!
halleluja! Meillä mies ihmetteli usein, miksen ole saanut mitään tehtyä, vaikka olen ollut kotona koko päivän. Hiukan saattoi kiehahtaa pääkupissa, olin pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, tehnyt ruuan ja siivonnut tunnin – se ei vaan näy missään, kun lapsi on touhotusiässä! Joten luovutin ja nostin ylös kaiken, mihin ei saa koskea ja annoin touhottaa, niin sain rauhassa laittaa pyykit/tehdä ruokaa/ihan vaan olla hetken. Kyllä ne tavarat pikkuhiljaa menettää kiinnostuksensa. :) nyt tuo (kesällä tulee 2v) katselee muumeja jo rauhassa pidemmän aikaa eikä revi tavaroita ulos kaapeista.
Voi apua, jos mun mies päästäis suustaan jotain vastaavaa… :D