Tämän sunnuntaipäivän fiilikset aistii kuvista. Rento kotoilupäivä; torkahduksia silloin tällöin, päikkäreitä ja hyvää ruokaa. Illalla ajoissa nukkumaan.
Meidän vauvelin ensimmäinen yökyläily on takana ja odotan kuin kuuta nousevaa, että hän herää päiväuniltaan ja saan hänet kotiin ja syliini ♥. En ihan heti päästäkään pois! Niin hienosti oli kuulkaas sujunut! Kyllä se niin taisi olla, että minulla oli vaikeinta. Yritin kuitenkin illalla pitää mielessäni äitini sanat olet kyllä vapaailtasi ansainnut… Ja niin olinkin! Miehellä on tässä ollut vapaailtoja tasaiseen tahtiin, mutta minulle tämä oli ensimmäinen. Koko eilinen päivä meni poikaa pusutellessa ja rutistellessa ja hoin hänelle, että illalla M menee mummun ja Väpän (unikaveri) kanssa nukkumaan. Itkuhan siinä silti pääsi (minulta siis), kun pojan vanhempieni luo jätimme. Tiesin kuitenkin, että myöhemmin en olisi siihen yhtään valmiimpi ja joskushan se ensimmäinen kerta olisi edessä kuitenkin.
Meillä on yöt sujuneet viime aikoina vaihtelevasti. Viikon verran tuossa pääsiäisen tienoilla oli jo niin hyvää unipätkää: jos heräsi yöllä kerran tai pari, rauhoittui selän silittelyyn. Aamupuolella nostin vasta viereeni rinnalle, jonka jälkeen jatkoi vielä unia lähes kaksi tuntia aina aamuyhdeksään asti. Nyt tällä viikolla on yöhulinat taas alkaneet ja poika vaatii rinnan 1-2 kertaa yössä. Koska ei viime yönä rinnalle päässyt, toivon, että tästä alkaisi nyt rauhallisemmat yöt. Koska faktahan on, että 11 kuukauden ikäinen vauva ei todellakaan mitään yömurkinoita tarvitse (ei ole tarvinnut kuukausiin); se tissuttelu on vain tapa. Lisäksi alan hieman huolestumaan omista unistani, sillä vaikka poika nukkuisi kuusikin tuntia putkella, minä en todellakaan… Heräilen vähän väliä ja joskus en meinaa enää saada unen päästä kiinni, jolloin saatan yöllä valvoa parikin tuntia. Olen aina ollut todella hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, joten tuo on mulle tosi vierasta. Yöimetysten lopetus olisi nyt siis oikeinkin ajankohtaista, sillä en koe, että siitä on enää hyötyä kenellekään; ainoastaan haittaa. Täytyisi vain jostain saada voimaa tuon toteuttamiseen ja siinä päätöksessä pysymiseen. Sillä sitten, kun yöimetykset lopetan, on siinä päätöksessä pysyttävä. Sen jälkeen ei voi enää lipsua, koska sitä lapsi ei ymmärrä ja siten vain suotta hämmentyy. Päiväimetyksiä olen ajatellut kuitenkin vielä jatkaa, jos vain maitoa yöimetysten lopetuksen myötä riittää ja poika edelleen rintamaitoa haluaa.
Odottelemme nyt kotona, että poika herää päiväuniltaan. Sen jälkeen syöksymme hakemaan hänet kotiin. Tuntuu, että jotenkin arkikin sai aivan uuden ulottuvuuden tämän yhden yön erossaolon vuoksi ja taidamme halitella ja sylitellä entistä enemmän (jos se edes on mahdollista…) aamusta iltaan. Voi ette arvaa miten kissat nauttivat, kun täällä on tällä hetkellä hieman normaalia hiljaisempaa :D. Erityisesti vanhempi kissarouva on tästä oikein onnellinen. Nyt Tigru makoillaan niin ku ennen vanhaan kuului äsken miehen suusta ja olen varma, että näin yhden kissahymyn. Taidan mennä jonon jatkoksi! Levollista sunnuntaipäivää teillekin!
Heippa. Kyllä täälläkin kisut nauttivat hiljaisuudesta ;) Varsinkin niinä päivinä kun pojat ovat äidillään, huomaa kisujen nauttivan rauhasta/hiljaisuudesta ja mamman jakamattomasta huomiosta ;)Eikä se hiljaisuus tee mammallekkaan yhtään huonoa ;D
Kesäloma kohta edessä, jonka JOUDUN pitämään (3 viikkoa) toukokuussa (1vko heinäkuun lopussa) :( Eli kiitos työnantajan meidän perheellä ei ole yhteistä kesälomaa… Eipä paljoa keväiseltä/kesäiseltä vaikuta parhaillaan , kun tulee ja vettä sataa. Mutta täytyy vaan keksiä jotain mukavaa loman ajaksi :) Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa teille :)
Toivotaan, että toukokuussa olisi kelit kohdillaan! Useinhan viime vuosina niin on ollutkin, joten ei sitä ikinä tiedä :). Loma on toki aina loma, satoi tai paistoi!
Kiitos, kivaa viikkoa sinnekin!
Heippa pitkästä aikaa! Oonkin miettinyt teidän öitä. Kyllä oikein teit kun yökylään veit, todellakin olit vapaailtasi ansainnut. Meillä nukuttu nyt muutama viikko yöt. Tissi ei meinaa kelvata aamuisinkaan vielä vaan heti on saatava puuroa, ei armoa mulla siis. Maito kuitenkin ihmeesti riittää päivisin, ei varmaan montaa desiä enää saa kun vettä menee kokonainen nokkis päivässä. Toivotaan että teidän yöt nyt paranisi!
No heippa! Kuulostaapa ihanalta, että teillä nukutaan yöt heräämättä.
Voi et arvaa millaista oli saada tuo aarre taas kotiin! Aloin heti vollottamaan, kun sain hänet syliini – onneksi oli vain niin tuttuja kuin mies ja omat vanhempani näkemässä :D :D. Ja voi miten hänelle maistui rintamaito (korvikkeen sijaan) vuorokauden tauon jälkeen! Ei ole hetkeen viettänyt niin pitkää aikaa yhtäjaksoisesti rinnalla.
Spontaanin hymyn kirvoitti Satu tämä sinun vastauksesi, sillä pystyin niiiin samaistumaan ja kuvittelemaan äidin ja pojan yhteisen onnenhetken. Ihanaa päivää teille!
Oi, mukava kuulla M! En yhtään uskonut, että itku pääsee, mutta niin vain kävi kun nostin pojan syliin :D. Aivan valtavan voimakas ja pakahduttava tunne! En ole koskaan ikävöinyt ketään samalla tavalla.
Kiitos, mukavaa päivää sinullekin! :)
Hei vaan! :)
Kevät on täällä, oi ihanaa. <3
Tääkin äiti alkaa havahtua vauvakuplastaan! Alkuvaikeuksien jälkeen (ei niistä sen enempää) meillä menee nyt tosi kivasti! Hyvin kasvanut poika nukkuu tätä nykyä 10 h yhtämittaisia yöunia ja äiti kiittää. ;)
Kissat on ottaneet tulokkaan hyvin vastaan, vähän välttelivät aluksi, mutta nyt jo ovat hyvin tottuneet ja sopeutuneet. :)
Rapsutuksia kisuille ja terveisiä sinne! :)
No moi pitkästä aikaa! Tosi kiva, että ehdit raapustaa muutaman sanasen :).
Paljon onnea pienestä pojasta ♥. Minkä ikäinen hän on? Ja saako kysyä, onko hän rintamaidolla vai korvikkeella? Ei ole pakko vastata, jos et halua. Ihan mielenkiinnosta vain ja lähinnä noiden ihanien yöunien vuoksi kyselen :D.
Aurinkoista kevättä sinne!
Kiitoksia! :)
3 kk ikäinen ja tosiaan, korvikkeella kasvaa ja nukkuu ainakin tällä hetkellä näitä unelmaöitä. Aamusyötön jälkeenkin vielä jatkaa tunnin kaksi unia. Ei varmaan imetyksellä tarviis edes haaveillakaan tällaisista tässä vaiheessa, luulen. :)
Näin ajattelinkin; rintamaidon edut on muualla kuin hyväunisissa öissä (yleensä ainakin) :D.
Teillä onkin sitten melkoinen ukkovalta! Niin ja pitää sanoa sulle sama, minkä eräs lukija kirjoitti mulle ja joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni: älä pidä kiirettä ulos vauvakuplasta! Ne hetket on kuule niin ohikiitäviä…
Pystyn samaistuun niin sun oloon tuosta unettomuudesta. Meillä kuopus nyt 1v 1kk ja viime syksynä meni ensin hänen (ja esikoisen 2v 5kk) nukuttamissessioiden ja yöheräilyjen takia omat unet ja lopulta vaikka lapset ois antanu nukkua niin ite valvoin. Paino putos ja aivot oli ihan puurossa.. Loppuvuodesta (ja alkuvuonna yht.3kk) sain neuvolan kautta viikottain apua perhetyöntekijästä ja sain neuvoja uniasioissa.. Jo siitä että sai vähän apua, ja puhuttua asiasta (muunkin kuin miehen kans, joka oli myös väsynyt), niin sai uutta virtaa ja päättäväisyyttä varsinki lasten nukuttamishommaan.. Nykysin saattaa jopa nukahtaa kumpiki muutamassa minuutissa! ..ja itekseen, hiljaa. Esikoisen nukuttamiseen on menny koko sen elämän ajan aina aiemmin vähintään tunti, enimmillään kolme.. (Nyt karkas vähän alkuperäisestä ajatuksesta :D)
Meillä kuopukselle ei oo kans kelvannu ku tissi ja pari kuukautta sitte alko olemaan tissuttelemistä meijän yöt ni yks yö päätin ku itki hampaita ja korvia, että samoilla itkuilla ja valvomisilla jätän yötissin pois. Vuorotellen kainalossa siliteltiin ja hyssyteltiin yöllä. Mulle kiukkus ja raivos kyllä alkuun ja repi paitaa, miehen kainaloon rauhottu paremmin. Nykysin syötän illalla ennen sänkyyn menoa (omaan sänkyyn tollon vajaa vuoden ikäsenä oikeesti vasta siirty, laiska äiti) ja aamu”yöllä” 6-7 aikaan.. Monestikkaan se ei enää jatka uniaan vaikka ittiä väsyttäs :D
Mutta hulluna voimia ja tsemppiä teille! Ja anteeksi sekava kommentti (oon kuumeessa, mikä ei kyllä varmaan selitä kaikkea :D) mutta ihana äiti varmasti oot lapsellesi ja mukavaa kevättä! Mua lohutti vähän ku mun äiti kerto kuin isä on lohuttanu sitä aikanaan, että joka päivä lapset on yhen päivän vanhempia ja ne oppii kyllä nukkumaan/syömään/jne. ennenpitkää, vähintään ennen murrosikää.. ;) Nyt vasta ite on hoksannu että ei meillä ookkaan enää niin vaikeita illat ja yöt, uusia vaiheita odotellessa! :D
Ai mikä ihana (ja hieman hassu) kommentti; nauratti monessa kohtaa :D. Kiitos sulle!
Meilläkin siirtyi omaan sänkyyn vasta pääsiäislomalla, kröhöm… Nyt menty kaksi yötä ilman tissuttelua, jännityksellä odotan ensi yötä. Aamulla 6.30-8 aikaan pääsee aina rinnalle, silloin kun haluaa. Juo siinä sen mitä juo ja yleensä jatkaa unia, paitsi tänään ja voi miten mua ois nukuttanu… Viime yönä hyväksyi sen, että rintaa ei tule, mutta silti halusi viekkuun nukkumaan. Voi äitin pieni, pääsi viereen ilman muuta <3.
Aurinkoista kevättä teillekin ja ihanaa, että sait perhetyöntekijästä apua! Niin sitä pitää! Yleensä apua kyllä saa, kun vain rohkenee pyytää :).