Unikouluasiaa tähän väliin! Toivottavasti täällä olisi unikoulukokemuksen omaavia kuulolla… Vertaistuki tulisi nyt tarpeeseen! Aloitimme nimittäin unikoulun tänään, päivän ensimmäisten päiväunien kohdalla. Päiväunista se on hyvä aloittaakin, kun vanhemmat ovat silloin virkeimmillään. Mies unikoulutti, minä pysyttelin poissa huoneesta maidon tuoksuineni. Toteutimme lempeää unikoulua; Pick up, put down -menetelmää. Siinä vauvaa ei jätetä yksin itkemään, vaan hänet nostetaan aina syliin olkaa vasten rauhoittumaan. Heti kun itku lakkaa, hänet lasketaan takaisin sänkyynsä. Jos itku ei lakkaa, häntä pidetään tietty maksimiminuuttimäärä (ikäkuukausista riippuen) sylissä ja lasketaan sänkyyn, vaikka itkisikin. Ensimmäisille päiväunille nostoja kertyi hieman alle 20 kunnes vauva nukahti nyyhkyttäen, itse itkin viereisessä huoneessa… Päiväunien kesto oli tunnin (yleensä päivän ensimmäisten unien kesto on maksimissaan 45 minuuttia). Hetki sitten hän meni päivän toisille päiväunilleen. Tällä kertaa nostoja tuli miehen muistin mukaan 4-5, vauva rauhoittui ja nukahti lopulta tassutteluun eli selän silittelyyn. On nukkunut yli tunnin ja nämä unet ovat olleet kestoltaan yleensä aika tarkkaan 35 minuuttia.
Jännityksellä odotan iltaa ja yöunille käymistä. Tähän asti minä olen yksin nukuttanut vauvan yöunilleen, hän on yli 90 % kaikista illoista nukahtanut rinnalle. Nyt iski kamala surku tuosta, että enää niin ei voi tehdä! Vauva kun tulee siitä niin onnelliseksi ja nyt vein sen häneltä pois. Olisiko sittenkin pitänyt sinnitellä vielä jokunen kuukausi, niin pitkään kuin imetän, sillä vauvahan on kohta jo kahdeksan kuukautta… Jos yöt ovat olleet jo kolme kuukautta tosi katkonaisia, niin ehkä vielä menisi samanmoinen pätkä? Tosin nyt olen saanut näiden univelkojen myötä pääkivuista uskollisen ystävän… Mutta entäs sitten kun imetys päättyy, onko unikoulu ajankohtainen silloin? Täytyyhän hänet silloinkin opettaa nukahtamaan ilman rintaa eli olisiko se sitten joskus joka tapauksessa edessä…
Voi voi, tuli niin yllättäen nämä tunteet. Olinko sittenkään henkisesti valmis tähän, vaikka joka yö yli kuukauden ajan olen jo vannonut, että huomenna se unikoulu starttaa… Lisäksi mietityttää ensi yö. Vauva nukkuu 12 tunnin yöunia, tuntuisi jotenkin kohtuuttomalta olla imettämättä noin pitkä aika. Kysyin lääkäriltä vinkkejä tähän ja hän sanoi, että alkuun voi ottaa kaksi yöimetyskertaa ohjelmistoon ja pikkuhiljaa vähentää yhteen ja sitten jättää ne kokonaan pois, jos en halua heti kokonaan niitä lopettaa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että vauva jaksaisi 12 tuntia syömättä. Onko teillä tästä minkälaisia kokemuksia; miten olette toimineet?
Tuntui niin kamalalta kuunnella sitä itkua ja sitten nyyhkytystä, johon hän lopulta nukahti. Halusin vain juosta hänen luokseen, ottaa syliin ja tehdä vaikka mitä, jotta se itku olisi loppunut. Valvoa vaikka kuinka monta kuukautta, kunhan hänen ei vain tarvitsisi itkeä. Valtava epätietoisuus ja syyllisyys vaivaa eikä tiedä kuuntelisiko sydäntä vai järjen ääntä… Voi miksi me naiset olemme niin tunteellisia!
Moikka! Meillä nyt poika täyttänyt 10 kk ja unikoulu tehtiin noin 3 viikkoa sitten. Meillä herättiin öisin kaksi kertaa tuttipullomaidolle tätä ennen. Mietin kauan unikoulun aloittamista, kunnes yhtäkkiä mies päätti että nyt aloitetaan. Ekana yönä heräsi muutaman kerran ja huusi aina noin 45 min. Kävimme välillä katsomassa mutta itku ja huuto vaan yltyi. Nukahti tämän jälkeen itse. Seuraavina öinä huudot lyhenivät. Lapsen huuto ja itku on sydäntä raastavaa. Itkin minäkin mennen tullen. Öisin pidin korvatulppia. Noin neljä yötä se otti eli helpolla päästiin. Pääasia ettei luovuta ja anna periksi. Nyt täällä nukutaan yöt nätisti. Poika saattaa herätä ja huutaa hetken (n. 5 min.) ja nukahtaa. Iltaisin välillä joudumme pitämään kättä lapsen selän päällä jotta nukahtaa, mutta ei aina. Ihanaa saada nukkua, jaksaa päivät paljon paremmin touhuta.
Voi, mä olisin niin tyytyväinen tuohon kahteen herätykseen, mutta kun niitä on välillä jopa puolen tunnin välein… Mulle ei ole vaihtoehto, että jätän vauvan yksin itkemään. Jompikumpi vanhemmista on koko ajan paikalla, muuta en edes harkitse. Täällä just miehet makkarissa ja yö starttaa pikkuhiljaa, saapa nähdä mitä tästä tulee ja saadaanko vedettyä läpi. Kunhan vauvan turvallisuudentunne ei kärsi, niin ei ole hätää.
Älä luovuta! Sun on pakko myös ajatella itseäsi! Väsynyt äiti on myös lapselta pois! Itkusta vauva ei rikki mene, jos kuitenkin joku on koko ajan siinä vierellä. Jos vauva syö 5 ateriaa päivässä, hän ei tarvitse yöllä ruokaa ja voi nukkua 12h putkeen. Tsemppiä. Lopussa kiitos seisoo! :)
Ymmärrän! Mutta jotenkin sitä tässä tilanteessa haluaisi tehdä siten, miten vauvalle olisi mukavin ja sitten ikään kuin uhrautua itse… Sydän sanoo, että tissi suuhun, mutta sen huomaa sitten taas aamulla pääkivusta.
Kiitos nanna <3.
Tunteellisuus on täysin sallittua! Itsellä poika nyt 6-vuotias, täyttää maaliskuussa 7, mutta silti vauva-ajan yöt selvästi muistissa. Meillä tarina sellainen, että imetys ei onnistunut. Vauvan oli hankala imeä ja mun rinnanpäät sellaiset, ettö imuotetta oli vaikea saada. Kokeiltiin rintakumit ja neuvolan kaikki konstit, pumppasin ja pumppasin ja maito ei noussut. Kolmelta aamuyöllä kun vauva itkee nälkää ja minä itken ”vääränlaisia tissejäni”, olo oli melko lohduton. Neuvolan täti oli huippu ja meillä siirryttiin pullotteluun ja korvikkeeseen. Vauva sai mahansa täyteen, minä sain kuitenkin ruokittua lapsoseni ja saimme ehjät yöt. Yösyömiset loppuivat pojalta 7-8kk iässä, viikon verran tassuteltiin ja sen jälkeen poika nukkui noin aamukuuteen, pullo maitoa ja leikit alkoi :) Ekat unet n.9 aikaan, seuraavat iltapäivällä, yöunille n. Klo 19-19.30. Nykyäänkin poika menee aikaisin unille ja herää aikaisin.
Pointtinani tässä, että salli tunteet, tee kuten sydän ja maalaisjärki sanoo; on monta tapaa tehdä oikein ja teettepä mitkä ratkaisut vaan, olette varmasti hyvät vanhemmat. Kaikenmaailman vauvapalstat on täynnä hormonipyörteissä (anteeksi ilmaisuni!) olevien äityleiden neuvoja, joita voi rankasti suodattaa. Näin jälkeenpäin sen huomaa ;)
Tsemppiä teille!! :)
Voin hyvin kuvitella tuon lohduttoman olosi!
Ihan totta tuo, että on monia tapoja toimia tällaisessa tilanteessa. Vauvat on kaikki niin erilaisia ja se, mikä toimii toiselle, ei toimi toisen kohdalla ehkä lainkaan.
Kiitos kovasti, Kaisa!
Unikoulu on myös lapsen etu, kun pidemmällä tähtäimellä ajattelee. Väsyneestä äidistä kärsii niin lapsi kuin mieskin. Uskallan myös väittää, että on normaalia, että vauva nukahtaa nyyhkyttäen tai itkien.
T: Neljän pienen lapsen äiti
Olen samaa mieltä. Ei voi olla vauvan(kaan) etu herätä yössä pahimmillaan 10 kertaa…
Hei! Usko pois, tuon ikäinen lapsi ei enää tarvitse yösyöttöä ;) Koska äidit ovat niin herkkiä vauvan itkulle, meillä tehtiin niin, että ensimmäisenä yönä isä päivysti, toisena minä ja kolmantena isä. Laitoimme tutin suuhun ja silittelimme päätä mutta emme ottaneet syliin virkistymisen takia. Neljäntenä yönä nukuttiin jo koko yö. Tsemppiä siis sinne! Meillä herättiin ennen unikoulua parin tunnein välein syömään.
Täälläkin mies päivystää ensi yön ja minä nukun sohvalla… Tai ”nukun”. Todennäköisesti syötän yhden kerran joskus aamuyöstä, koska pelkään että on nälkä, sillä tähän asti öisin on ainakin parina kertana syönytkin eikä vain tutitellut. Voi tuo tutti kun kelpaisi meidänkin vauvalle, olisi pelastus! Mutta ihan hirveät kilarit siitä seuraa…
Kiitos tsempeistä, niitä totisesti tarvitaan! Täällä juuri noin: herätyksiä 1-2 tunnin välein…
Voi kyllä poika on isänsä näköinen. Hyvää Joulua toivottaa Öjan serkku!
Isältään perinyt silmät ja huonounisuuden, tuumasi serkkusi :D. Terkkuja ja hyvää joulua sinnekin!
Voi kun on ajankohtainen aihe. Juuri samanlaisia mietteitä täällä. Huomenna olisi tarkoitus nimittäin alottaa meillä myös unikoulu. Poju 7kk ja heräilee vähintään kahden tunnin välein yöllä. Samanlaiset tunteet täällä pinnassa ja mietityttää juurikin, että kuinka ihmeessä sitä kestää kuunnella oman lapsen itkua. Taitaa mennä niin, että lapsi itkee huoneessa isä seuranaan ja äiti olohuoneessa. :/
Oi ihanaa, että joku toinen on juuri tällä hetkellä samassa tilanteessa! Kerro ihmeessä sitten, miten teillä sujuu. Meille lastenlääkäri ja terveydenhoitajat näytti vihreää valoa unikoululle.
Paljon voimia ja tsemppiä Sanna!
En ole ikinä kuullut, että yökoulua pidettäisiin päivisin. Jättäisin koulun pitämisen öihin, silloin kuuluu nukkua, ei välttämättä päivällä. Ehdotan mahd. lempeää yökoulua. Parhaiten ulkoilu toteutuu kun lopettaa rintamaidon, mutta sitä en tietenkään kannata ennen vuoden ikää. Kun imettämisen lopettaa, yöunet paranevat, meillä ainakin 2 pojan kohdalla. Sillon kun imetin yöllä, sallin puolen yön syötön ja aamukuuden syötön sängyssä, eli 6h syömistauko. En todella yrittänyt päästä 12 tuntiin! 10 vuoden päästä ajattelet, että yksi vuosi on pieni osa ihmisen elämästä ja niin tärkeä vauvalle. En suosi huudattamista! T. Äiti ja lastensairaanhoitaja
Se on siis unikoulu, ei yökoulu. Unikoulun tarkoitus on antaa lapselle nukahtamisen lahja ja lapsethan nukkuvat myös päivisin. Meidän vauva nukkuu vielä kahdet päiväunet, mikä on kyllä ehdottoman tärkeää. Unikoulua toteutetaan kaikille unille sekä päivä- että yöaikaan. Tähän päiväaloitukseen vinkin saimme viime viikolla lastenlääkäriltä sekä terveydenhoitajalta.
Unikoululla puretaan vauvalta syömisen ja nukahtamisen yhteys. Tähän asti ovat kulkeneet käsi kädessä ja rintaa käytetään molempiin, tässä sitten tulos: ei osata nukahtaa ilman rintaa mihinkään muualle kuin autoon ja vaunuihin. Kyllä, vuosi on pitemmän päälle lyhyt aika ihmisen elämässä. En kuitenkaan halua 10 vuoden päästä harmitella vauva-aikaa, josta en voinut ehkä täysillä jokapäiväisen pääkivun vuoksi nauttia.
Kirjoittelunkin aikaisemmin siitä maitoallergia asiasta :) tuli mieleen tästä nukahtamisasiasta, että aikasemmin juuri tuon ikäisenä nukahti vain tissille mutta noin 9kk huomasin että pystyi jo ”itsenäistymään” tavasta ja alkoi kelvata tyyli; tissimaidot vanhempien sängyssä ennen nukkumaan menoa ja siitä siirtyminen omaan sänkyyn (hereillä) aluksi huudon kera mutta nukahti kuitenkin ja nyt 1 v. Sama järjestys vielä :) mutta tyytyväisenä jää itse nukuttamaan itsensä. Eli noin kolme kk menty näin. Välillä on iltoja jos ei ole vielä ”valmis” nostan hetkeksi viereeni tissille ja sitten viel uudestaan niin ollaan jo valmista kauraa :) mun mielestä lapsi irtautuu kun on valmis siihen, toki tarvitsee apua ja tukea opetteluun ja kokeiluja koska on valmis tähän. Näin meillä.
Kokeilitko koskaan maidottomuutta?
Kiitos, että kerroit teidän kokemuksia asiallisesti syyllistämättä/arvostelematta toisten valintoja :). Kuulostaa oikein mukavalta tuo teidän ratkaisu, kaikille osapuolille sopivalta. Herättääkö hän monta kertaa yössä tai milloin ne loppuivat?
Kokeilin maidottomuutta kaksi päivää, kunnes huomasin sen olevan siinä vaiheessa turhaa: ensimmäinen ylähammas alkoi puskemaan läpi ja nyt niitäkin on jo kaksi :).
Meillä ainakin se ”annan yöllä tissiä” kostautui loppujenlopuksi siihen, että jouduttiin pitämään unikoulu vielä uusiksi, kun se tissi oli niin tärkeä sitten yöllä ja sitä herättiin huutamaan. Tärkeintä olisi että lapsi oppisi itse rauhoittumaan ja nukahtamaan omaan sänkyyn. Eli vaikka yöllä heräisikin, osaisi myös itse ilman äidin tai tissin/pullon apua nukahtaa uusiksi rauhallisin mielin.
Tsemppiä unikouluun, meillä mies sen hoiti, itse nukuin korvatulppien kanssa eri huoneessa. Samalla tosiaan kun unikoulu ja yösyötyt lopetettiin noin 6kk iässä niin tyttö muutti omaan huoneeseensa nukkumaan, koska selkeästi minun läsnöolo ja nukkuminen samassa huoneessa huononsi lapsenkin unta, ilmeisesti ruoka tuoksui liikaa nenään. Tästä olen ajatellut olevan apua myös siinä, että lapsi tottuu omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, eikä sitten isompana tulisi joka yö meidän väliin nukkumaan.
Nyt olemme 11kk ikäisen muksun kanssa siinä tilanteessa, että eilenkin iltasadun ja suukkojen jälkeen pistin tytön sänkyyn ja hän nousi laitaa vasten seisomaan. Sanoin hyvää yötä, pistin valot pois ja menin pois, inahdustakaan ei kuulunut ja kun menin katsomaan 5 minuutin päästä, tyttö nukkui.. Eli osaa nyt itse nukahtaa ja nukkuu yleensä aamuun asti heräämättä. Joskus jos toiset päiväunet jäävät välistä tai ovat liian lyhyet esim. autossa, niin silloin saattaa herätä yöllä ja pitää käydä silittelemässä uusiksi uneen. Meidän TH sanoikin että yleensä mitä paremmin nukkuu päivällä, sitä paremmin nukkuu yöllä.
”Tärkeintä olisi että lapsi oppisi itse rauhoittumaan ja nukahtamaan omaan sänkyyn.” -Juuri näin, tuo on todellakin lapsen etu! Hienoa, että teillä yöt ja nukahtamiset sujuvat jo noin hyvin :).
Voimia ja tsemppiä teille, en osaa muuta oikein sanoa. Niin vaikeaa, kun pitää laittaa vauvan ja äidin ”tarpeet” vastakkain. Vaikuttaa kyllä niin tarkkaan harkitulta ja kovasti mietityltä toimenpiteeltä, ettei tuohon taida vaihtoehtoa olla. Kyllä se siitä – muutaman yön jälkeen :)
Kiitos! <3
Hei! Minulla on 4 v ja 10 kk ikäiset lapset. Emme ole kylläkään ikinä”kärsineet” pidemmistä uniongelmista, muutakuin normi imetysyöheräilyistä,mutta halusin kuitenkin kommentoida tähän :) kaverini kävi unikoulussa,mistä ei ollut heille mitään apua. Teillä lapsi on vielä hyvin pieni, minkä vuoksi hänellä on vielä hyvin vaihtelevat unirytmit. Minä imetin 7 kk, jätimme sen jälkeen(iltapuuron,maidon) hänet sänkyyn,itkua n.20-30min ja nukahti,nukkui aamuun asti. Noin 10-12 h. Joo,moni ei usko tohon kauheeseen huudatukseen mutta kävimme myös n.2 krt ” silittelemässä” ja totesimme pahentavan tilannetta. Nyt nukkuu helposti itsekseen ilman huudatuksia :) no, viestini oli että tsemppiä ja pitkiä hermoja :) helpottaa vain ajan kanssa! Kyllä hän oppii viimein!
Kiitos arja! Varmasti hän oppii ennen pitkää ja siihen saakka toimimme siten, miten parhaaksi katsomme. Neuvolassakin sanottiin, että tuo ns. huudatusunikoulu on tehokkain; yleensä kahdessa illassa tepsii. Silti se ei ole mun juttu, mutta en missään nimessä arvostele muita! Jokainen vanhempi tietää parhaiten oman lapsensa eikä siihen auta kenenkään sanoa juuta eikä jaata. Ei ole saatu todistettua, että tuo huudatusmenetelmä mitenkään lasta vahingoittaisi. Näin ainakin sanotaan useissa aihetta käsittelevissä opuksissa, toisenlaiseen tietoon en ole törmännyt.
Voimia unikouluun! Nyt vain lujuutta ja johdonmukaisuutta lempeyttä unohtamatta, tuossa iässä vauva pärjää minunkin mielestäni jo ilman yöruokailuja kunhan vain tottuu uuteen. Lääkärin ohje yöimetyksiin on hyvä.
Meillä toimi aikanaan myös veden tarjoaminen yöaikaan siirtymävaiheessa. Kokeilkaa siis antaa vettä, sekin voi hyvin toimia apuna viemässä mahdolliselta nälältä terää kunnes vauva tottuu muutokseen.
Esikoiseni oli 6kk iässä valmis yöimetysten lopettamiseen kun muutoksen päätimme toteuttaa, kuopus vasta 8kk iässä jolloin pärjäsi sen 12h syömättä. 6-8kk iässä vaati ”yösyötön” aamu viideltä jonka jälkeen nukkui vielä n.2-3h.
Tsemppiä! :)
Kiitti! Tuosta veden antamisesta olen kuullut muiltakin, hyvä vinkki. Tosin vauva saattaa ihmetellä pulloa, kun maitoakaan ei siitä tarjota :D.
Mä en valitettavasti osaa tähän unikouluasiaan mitään sanoa, meillä nukkuminen on aina sujunut ehkä osittain siksi etten oikein koskaan imettänyt yöllä. Mutta kyllähän silloinkin tulee jännät paikat kun pitää yöpullosta vieroittaa! Kummipoika huusi toista viikkoa ihan täyttä kurkkua kaiket yöt kun ei pulloa saanut…
Tsemppiä teille unikouluun! Mä en muuten käsitä et miten nää hormonit on taas ihan mahdottomat, liikuttuu ja ahdistuu niin helposti kaikesta! Sun pitää vaan ajatella sitä että se itku ei kauan kestä kun niitä unikoulun ohjeita noudattaa. Helpommin sanottu kuin tehty, pakko myöntää.
Saitko muute mitään tolkkua siihen turvaistuinasiaan? Olisko vinkata mitään linkkejä tai jotain? Meillä on tosi vaikee tehtävä edessä kun haetaan vielä telakatonta mallia, meillä kun ei ole omaa autoa. Tuntuu täysin mahdottomalle tehtävä!
Helpommin sanottu kuin tehty, todellakin…
Juu ihan ulapalla ollaan turvaistuinten suhteen täälläkin! Tammikuussa täytyy kunnolla perehtyä asiaan ja käydä liikkeissä pyörimässä. Vauva ei paina ihan vielä 9 kg, mutta kuukauden sisällä menee rikki. Parin kuukauden sisällä siirrytään sitten kaukalosta istuimeen.
kuuntele sydämen ääntä mieluummin. Älä itketä pientä, hän on vielä niin kovin pieni.
Olen samaa mieltä Onerva!
Sydämen ääni on usein hyvä valinta :).
Ihan alan ammattilaisena (ja äitinäkin) olen kyllä hyvinkin sitä mieltä, että tuon ikäinen vauva jaksaa yön eli 12h syömättä, jos vain kasvu on ok. Se vain tuntuu meistä äiteistä, minustakin tuntui, että eihän se millään ole mahdollista, kun niitä syöttöjä saattaa sitä ennen tulla jopa joka tunnille=). Jälkeenpäin sitten molempien lasten kohdalla ihmettelin, miten helposti se kävi, eikä lapset olleet sen nälkäisempiä kuin ennenkään.
Ajattelen myös, kuten aiemminkin joku tuossa kommentoi, että kannattaa lopettaa ne yösyötöt kerralla kokonaan, se on selkeämpää paitsi teille myös vauvalle. Vauva ei minusta pysty ymmärtämään, että esim. klo 2 ei saa maitoa, mutta klo 5 saa, hänelle kaikki ovat yösyöttöjä, ja kyselee kyllä maitoa niin kauan kuin sitä hänelle annatte.
Huudattamista minäkään en kannata. Kannattaa ehkä yrittää silitellä vauvaa ensin, jos rauhoittuu ihan siihen, ettei virkisty aina syliin nostaessa? Tsemppiä unikouluun, olette kyllä oikeassa, että jotain unille kannattaa yrittää tehdä, kun päänsäryistäkin kärsit. Uskoisin, että olette jälkeenpäin tyytyväisiä!
Juu kyllähän sen huomaa jo nyt näistä yötissutteluista, ettei niitä nälän vuoksi tehdä :).
Juuri noin eilen nukahti: silittelyyn ilman itkua. Kiitos ystävällisestä kommentistasi!
Itse en IKINÄ MAAILMASSA unikouluttaisi lastani. Minun mielipiteeni asiaan on se, että se on itsekästä ainoastaan vanhemmilta. Lapsi ei voi ymmärtää,miksi yhtäkkiä itkuihin ei vastatakkaan,tottakai lapsen turvallisuuden tunne vaurioittuu. Tiedän että tähän on monta mielipidettä,itselläni on 1,6vuotias poika ja yöt ovat olleet välillä TODELLA rikkonaisia monta viikkoa mutta se että jaksoimme aina hyssyttää poikaa ja vastata jokaiseen itkuun on ollut kaikki sen arvoista.
Nykyään poikamme nukkuu 13h yössä heräämättä..
Haluaisitko itse nukahtaa itkien?
mieti vielä asiaa…
Et ole näköjään perehtynyt unikouluasiaan tarpeeksi. Luitkohan edes tuota postaustani… Mistä syystä oletat, että unikoulu tarkoittaa sitä, että lasta itketetään tai hänen itkuihinsa ei vastata? Ihmettelen tällaisia kommentteja, joita heitetään ilmaan tietämättä asiasta sen kummemmin.
Mielestäni tuo itsekkyys-kommentti on vain ja ainoastaan typerä.
Toinen kommenttisi jäi matkalle, sillä minun maailmassani tuolla tavalla ei sanota kenellekään kasvotustenkaan, joten ei silloin täälläkään.
Muistan siitä ainoastaan sen lopun, jossa ihmettelit, mikä kiire minulla on. Missä puhun kiireestä ja miten sekoitat kiireen ympärivuorokautisiin pääkipuihin?
Itse olen päättänyt edetä lapsentahtisesti niin nukkumisessa kuin muussakin. Ei unikouluja, tai muutakaan. Hyvin on lapsi oppinut pikkuhiljaa nukkumaan niin omassa sängyssä kuin kokonaisia öitäkin. Rinnalta vieroituskin meni kuin itsestään. Asennoiduin niin, että lapsi kyllä oppii kun on valmis ja yllättävän helposti on kaikki käynyt. Kaikilla tuntuu olevan nykyään kovin kiire kaikessa vaikka jokaisella lapsella kehitysvaiheet menee eri tahtia. Toisaalta toki eri lapsille sopii erilaiset menetelmät myös.
Juuri näin,lapsentahtisuus kunniaan!:)
Itse en sekoittaisi kiirettä ja ympärivuorokautisia pääkipuja toisiinsa. Mutta tuossa viimeisessä lauseessasi sen juurikin totesit, kaiken tarpeellisen.
Tsemppiä unikouluun. Ei kannata kuunnella liikaa muita. Tapoja on yhtä paljon kuin perheitäkin. Pääasia, että valitsette teille sopivan tyylin ja mahdollisuuksien mukaan pysytte siinä, sydämen ääntä kuunnellen kuitenkin.
Meidän kuopus nukkui järjettömän huonosti pienenä. Päivin ja öin. Unikoulusta kotona ei tullut yhtään mitään ja lopulta olimme turvakodin järjestämässä unikoulussa. Sielläkään ei kyllä hirveän hyviin tuloksiin päästy. Vasta lapsen saatua 1v 3kk iässä astmalääkityksen alkoi nukkuminen luonnistua.
Olin moneen kertaan epäillyt jatkuvan sairastelun johtuvan allergioista, mutta terveyskeskuksessa sain vain ”eikö pikkurouva tajua, että pienet lapset sairastaa välillä” -kohtelua. Yksityislääkärin kautta lapsi pääsi lastenpolille tutkittavaksi ja sai lääkityksen, mikä on yhdeksän vuoden jälkeen käytössä edelleenkin.
Halusin kirjoittaa tämän sen takia, että jos tuntuu siltä, ettei uni ala millään onnistumaan, voi apu löytyä jostain muusta kuin unikoulustakin.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi! Jotenkin en kuitenkaan usko, että taustalla olisi mitään sairautta. Vauva ei ole sairastellut *koputtaa puuta* eikä mikään muukaan sellaiseen viittaa.
Hei,
näistä kommenteistakin huomaa, että mielipiteitä ja kokemuksia on joka lähtöön.
Itselläni on neljä (nyt kolme jo aikuisia) lasta ja olen kaikkien kohdalla kuunnellut sydämen ääntä ja herkällä korvalla yrittänyt kuunnella lapsen tarpeita. En pitänyt unikoulua enkä väkisin vierottanut rinnasta, vaikka joidenkin ”ohjekirjojen” mukaan olisi ollut aika. Imetin pitkään ja nukuimme perhepedissä. En myöskään tarvinnut niin sanottua omaa aikaa eikä minulla ollut kiire takaisin työelämään. Minulle asiat olivat sekä sydämen asioita että arvovalintoja. Kun toimii omien arvojensa ja oman sisäisen tunteensa mukaisesti, ei yleensä mene metsään:). Haasteellista on, jos puolisot ovat asioista eri mieltä ja arvostavat eri asioita.
Kyllä vain, mutta hiukan lähti kyllä sivuraiteelle osa näistä jutuista… :)
Itsekään en mitään ohjekirjoja lue tai kuuntele, mutta jos on kuukausien univelkojen vuoksi pääkipua 24/7, niin mielestäni se on merkki siitä, että jotain täytyy muuttaa. Itsekkyyden kanssa sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä, vaikka joku yritti sitäkin korttia vilauttaa.
”Kun toimii omien arvojensa ja oman sisäisen tunteensa mukaisesti, ei yleensä mene metsään:).” -Todella viisas neuvo, olen täysin samaa mieltä!
En oikein muuta vinkkiä osaa antaa, kuin kuunnella omaa jaksamista ja omaa vaistoa asiassa. Muiden ilkeätkin kommentit saa jättää ihan omaan arvoonsa. Vain sinä ja miehesi tunnette vauvanne parhaiten, ei kukaan sivusta kommentoija. Ottaa suorastaan aivoon, että itsetuntoa äitinä yritetään väkisin murtaa sivullisten toimesta. Ja mikä pahinta, yleensä muiden äitien toimesta. :/
Oman kokemukseni voin toki jakaa, eli esikoisen imetyksen loputtua (vähän reilu 1.v ikäisenä) mies nukkui muutamat yöt esikoisen kanssa tarvittaessa hyssyttäen ja muutaman yön jälkeen alettiin nukkua täysiä öitä. Sitä ennen olin jo päiväimetyksen lopettanut muutamaa viikkoa aikaisemmin ja sitten sen jälkeen oli yöimetyksien lopetuksen vuoro. Ennen vieroitusta heräily oli ihan jatkuvaa. En nyt sitten tiedä oliko tuo unikouluttamista, vieroittamista vai sen yhdistelmää, mutta ainakin tehosi. :) Toinen lapsista on samanlainen heräilijä 3kk jälkeen ja on nyt 8kk. Pyöritellyt olen mielessäni yöimetyksien lopettamista aikaisemmin kuin esikoisella (sillä univelkaa kertyy), mutta aina siirtänyt eteenpäin. Viimeistään vuoden ikäisenä se kuitenkin tapahtuu imetyksen lopetuksen yhteydessä. Nyt pärjäämme siten, että toinen nukkuu puolet yöstä toisessa huoneessa ja kolmen-neljän maissa teemme vaihdon. Näin molemmat saavat nukkua pidempiä pätkiä, eikä molemmat valvo. Tämä nyt ei kuitenkaan tosiaankaan ole se ideaaliratkaisu, joten jossain välissä jotain toimenpiteitä pitää tehdä. Ihan esikoisenkin yöunien turvaamisen vuoksi.
Tiedän vauvoja, jotka alkoivat nukkua paremmin, kun tissin sijaan tarjottiin yöllä pulloa ja sitten on vauvoja, jotka alkoivat nukkua lempeän unikoulun jälkeen paremmin(vaikka muutama yöimetys pidettiinkin) jne, jne, jne. Eli klassinen se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Kaikki me kun olemme yksilöitä, niin ne vauvatkin. :)
Toivon, että löydätte teidän vauvalle/perheelle toimivan ratkaisun. Luota itseesi, sinä olet paras äiti sinun lapsellesi!
Kieltämättä yllätyin, miten ihmeellisiä kommentteja tähänkin aiheeseen tuli. Monta aivan asian vierestä! Sitä paitsi kukaan sellainen, joka ei ole kokenut samanlaista kuukausien mittaista unettomuutta, ei voi mennä sanomaan asiasta oikeastaan mitään. Se täytyy itse kokea ja ei, yhden kuukauden univelat ei ole sama asia kuin neljän. Jos ihminen nukkuu viikko-/kuukausikaupalla vain tunnin hajanaisia pätkiä, alkaa ymmärrettävästi kroppakin jo reagoimaan. Jotkut naiset on tosi ihmeellisiä toisilleen, ei voi kuin päätä pyöritellä. Itse kuuntelen itseäni ja miestäni sekä alan ammattilaisia (kasvotusten).
Teidän nukkumajärjestelyt kuulostavat aika tutuilta :D. Kiitos Johanna ystävällisestä ja lämpimästä kommentistasi. Sinunkaltaisia naisia pitäisi tässä maassa olla enemmän! :)
Tsemppiä, on rohkeaa kertoa kokeilusta, kun kommentteja tulee niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Itse olen kahden lapsen äiti, imettänyt kumpaakin vuoden ja lapset ovat tottuneet nukahtelemaan tissi suussa, toisinaan vain itse oli päästävä helpommalla. Itse lasten ollessa noin 8-9 kuukauden ikäisiä en vain jaksanut jatkuvaa yöheräilyä, joita oli kymmeniä öissä. Aloitimme tuolloin tassuttelun, jota kokeilimme varmasti viikon ajan. Eli menimme silittelemällä lapsen aina herättyä uneen. Toimi ja ei toiminut, lopulta tilanne oli, että lapsi oli välillä vain jätettävä itkemään ja näin oppivat itse rauhoittumaan uneen. Meni viikko ja lapset oppivat nukkumaan yöt. Ehkä julmaa, mutta saivat ainakin päiviksi hyvin voivan virkeän äidin. Eikä lapset tuosta ole kärsineet. Ole siis armollinen itsellesi.
Kiitos Meri! Olen aivan ällistynyt, miten monet äidit tuomitsevat unikoulut niin jyrkästi. En ymmärrä lainkaan. Monista viesteistä paistaa lisäksi tietämättömyys. Unikouluista on niin monia muotoja, mitähän ihmiset kuvittelevat niiden aikana tapahtuvan :O. Kaikki opukset, joita olen aiheesta lukenut, sanovat tuosta jyrkimmästäkin muodosta (=huudatusmenetelmästä) samaa: ei ole voitu todistaa, että lapsi siitä kärsisi. Jokainen vanhempi tekee kuten parhaaksi näkee ja sillä sipuli. Turhaa hysterisointia.
Ja jos joku nyt tämän käsitti väärin, niin mainitsen sen verran, että meidän vauva nukahti esim. eilen yöunille tassuttelulla levollisesti ilman itkua.
Seitsemän lapsen äitinä ja useampia unikouluja pitäneenä sanon, että jätä osa noista kommenteista vaikka lukematta, mutta älä enää niistä stressaa ainakaan. Lapset ovat myös niin erilaisia temperamentiltaan, että edes saman perheen sisällä ei voi tehdä samoin kaikkien kohdalla. Tärkein on se oma tunne siitä, että tekee oikein, oli se sitten unikoulu tai -kouluttomuus. Siinä vaiheessa kun itse jo voi huonosti, on erittäin järkevää ottaa se huomioon ja toimia sen mukaan eikä tarpeettomasti yrittää venyä aina vain. Tsemppiä hurjasti!
En stressaa noita kommentteja :). Tuli kyllä hyvä opetus ja omakohtainen kokemus siitä, millaisia suomalaiset äidit osaavat toisilleen olla. Nyt ymmärrän paremmin myöskin muutamia blogiystäviäni, jotka miettivät erittäin tarkkaan, mitä lapsiaiheita blogissaan käsittelevät.
Nimenomaan tuo, että jos kärsin koko ajan pääkivuista, en varmasti voi olla paras mahdollinen äiti lapselleni. En todellakaan näe sitä itsekkyytenä, jos tuon pohjalta mietimme unikoulua.
Kiitos tsemppiviestistäsi, arvostan sitä kovasti!
Nyt tuli sellainen tunne että pakko jättää kommenttia, yleensä vain lueskelen sivusta näitä juttuja. Vaikutat todella hyvältä äidiltä ja lapsesi niin ihanalta vauvalta <3 uskon että olette miehesi kanssa tehneet oikean päätöksen unikoulusta. Minulla on 8kk:n ikäinen tissillä viihtyvä poika myöskin. Yöt on todella levottomia välillä. Mietinnässä myös aloittaa samantyyppinen unikoulu alkuvuodesta. Tsemppiä teille ja kaikkea hyvää! :)
Tosi kiva juttu, että jätit nyt viestiä. Kiitos kauniista sanoistasi, lämmitti mieltä.
Tsemppiä teillekin! Toivotaan, että me kaikki löydämme omat toimivat ratkaisumme :).
Voi hyvää päivää, mitä kommentteja täällä! Tää on niin tätä. Oma lapsemme jätti itsekseen pulloyösyönnit pois noin 5kk:n ikäisenä, mutta olimme päättäneet, että jos yösyönti ei ole puoleen vuoteen mennessä loppunut, se lopetetaan meidän toimesta. Minusta tämä unikoulu ei ole sen kummempi asia kuin muutkaan kasvatuskysymykset. Jonain päivänä lapsi pitää opettaa syömään itse, vieroittaa tutista, opettaa kuivaksi, opettaa pukemaan itse jne. Nämä kaikki ovat asioita, joista aikuiset päättävät ja joita lapsen kanssa yhdessä toteutetaan. Näissä kohdissa vanhemman on vaan oltava varma omasta näkemyksestään ja pysyttävä johdonmukaisena, lasta kuunnellen. Kaikki toiminta on lopulta lapsen parhaaksi. Kuten kirjoitatkin, ei voi olla lapsellekaan hyväksi herätä noin monta kertaa yössä. Et ole tippaakaan itsekäs, vaan vastuullinen ja jämäkkä vanhempi. Kunhan yöt alkavat sujua, huomaat niin ison eron omassa olossasi ja varmasti kiität itseäsi ja miestäsi unikoulupäätöksestä. Paljon tsemppiä!
Jep, olet hyvin samoilla linjoilla kuin minäkin. Yötissistä vieroittaminen ei tosiaankaan ole sen kummempi asia kuin tutista vieroittaminenkaan. Kyllä se lapsi itkee tutinkin perään, mutta ei sitä sen itkun välttämiseksi ja lapsentahtisuuden vuoksi 10-vuotiaalle vain enää anneta. Tai ei ainakaan meillä annettaisi :).
Kiitos susa!
Itsenkin olen unikoulun kannalla. :) Tsemppiä teille sinne. Meillä poika 9kk iässä (nyt 10kk) söi yöllä 5 kertaa. Ja yöt oli rauhattomia. Käytiin pojan kans mummulassa pari yötä, mummu hoiti poikaa yöllä, eka yönnä heräs kaks kertaa itkemään ja mummu rauhoitteli. Toisenä yönä yhden kerran. Nykyyään ei syö enään öisin ja yöt rauhoittunu paljon. Oon tyytyväinen päätökseeni unikoulusta! Lapsi ja äiti molemmat tarvitsevat rauhallista yö unta. :)
Kiitokset! Meillä on tuo mummukortti ns. ässänä hihassa eli äitini on valmis rientämään apuun, jos niin päätetään. Hän on aina saanut vauvan hyvin nukkumaan päiväuniakin, joten olisi varmasti avuksi tuossakin. Olen kuullut mummujen avuista muidenkin perheiden kohdalla! Imetitkö poikaasi, kun aloititte unikoulun vai oliko pullomaidolla?
Tosi mukava kuulla, että teidän yöt sujuu jo paremmin.
Kyllä, niinpä. Kannattaahan se mummu pyytää avuksi jossei muuten onnistu yö syömisen lopetus. Meillä mies kävi töissä pitkiä päiviä niin ei olisi jaksanut valvoa öitä, joten meille sopiva ratkasu oli mummu kun sekin siihen suostui. :) Imetin poikaa silloin kun aloitettiin unikoulu. Vielä muutaman yön päästäki lopetuksen jälkeen, kitisi parina yönä ihan selvästi tissiä mutta tyyty tuttiin. Että kyllä se siitä pikkuhiljaa oppii ettei yöllä maitoa tuu ja yöt rauhottuu. :)
Joo saapa nähdä miten meidän käy :).
Lueskelen säännöllisesti blogiasi, mutta valitettavasti olen huono kommentoimaan. Blogissasi on paljon mielenkiintoisia juttuja ja vauvajutut ovat tuoneet mukavan lisän, meilläkin kun on nyt puolen vuoden ikäinen tyttönen. Nyt päätin kommentoida, kun aihe oli niin mielenkiintoinen ja itselläkin ajankohtainen. Yöt täälläkin menee 1½ – 2 tunnin välein heräillen ja valitettavasta tissi silloin on se, joka uneen uudelleen tuudittaa. Illalla typy kyllä nukahtaa hyvin suht lyhyen nukuttamisen jälkeen, mutta sitten noin tunnin päästä alkaa nuo yöheräilyt ja levottomuus. Mielenkiinnolla siis odottelenkin kirjoitteluasi teidän unikoulusta, joka kuulostaa juuri sellaiselta lempeältä keinolta, mitä itsekin voisin kokeilla. Kirjoitit joskus jostain unikouluja käsittelevästä kirjasta täällä blogissasi, minkä niminen se olikaan? Tsemppiä teille unikouluun! Nuo pohdiskelut äidin tunteista tuntuvat niin tutuilta!
Kiitos, mukava palaute! Todella tutulta kuulostaa, että jo tunnin nukahtamisen jälkeen alkavat heräilyt. Täällä alkaneet joskus jopa 20 minuutin kuluttua…
Joo eli tilasin sen Unihiekkaa etsimässä -kirjan. Se vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta ja sitä tulee aina silloin tällöin luettua. Varmasti siitä on hyötyä useiksi vuosiksi.
Mahdollisimman hyviä unia teille!
Hei! Olet useaan otteeseen tuonut blogissasi ilmi väsymyksen ja sen, että itse kaipaat parempia yöunia. On täysin normaalia, että äiti tarvisee unta ja lepoa jaksaakseen! Nyt ei muuta kuin tuumasta toimeen. Unikoulu, yösyötöt pois ja unta! Olet sen ansainnut eikä unikoulu tai yösyöttöjen poisjättäminen tee sinusta (tai kenestäkään) itsekästä tai huonoa äitiä! Päinvastoin!
Niinpä, ei sitä kukaan missään palkkatyössäkään tällaisilla unilla jaksaisi :).
Heippa! Kommentoin minäkin tähän unikouluasiaan :) meidän poika täyttää ensi viikolla 8kk. Hän alkoi nukkumaan mun vieressä yöt n 4kk ikäisenä. Tiedostin sen että niin ei voi jatkua loputtomiin, mutta en halunnut vielä niin pientä alkaa opettamaan nukahtamaan itsekseen. Sitten yks kaunis ilta mun mittani tuli täyteen kyljellään nukkumista kun poika oli reilu 6kk vanha. Ilman sen kummempia unikouluja, maalaisjärkeä käyttäen aloimme harjoittelemaan vauvan itsekseen nukahtamista omaan sänkyyn. Ja siitä lähtien on nukahtanutkin itsekseen. Laulan pari tuutulaulua sylissä, lasken sänkyyn ja menen pois. Mutta saattaa vaatia pari kertaa syliin ottamista ennen kuin nukahtaa. Nukahtaa kuitenkin noin 10min-vartin sisään. Eli saattaa vähän protestoida ja huutelee sängystä mutta ei riennetä heti hänen luokse kun vähän itkee/huutelee. Tarkoitan tässä sellaista huutoa joka vaimenee välillä ja on välillä sellaista juttelua ja jokeltelua. Mutta sitten kun huuto ei vaimene tai muuten kuulee äänensävystä että pienellä on hätä niin sitten otetaan vielä syliin rauhoittumaan mutta heti kun rauhoittuu niin lasketaan takaisin sänkyyn. Yöllä kyllä herätään pari kertaa ja annan silloin maitoa ja lasken takaisin sänkyyn jatkamaan unia. Silloin poika ei taida olla edes kunnolla hereillä kun jatkaa heti uniaan. Toki tuon ikäisen pitäisi jo pärjätä yö syömättä, mutta vielä ei tunnu siltä että haluan opettaa sen pois, on niin pieni vielä. Kaikki aikanaan! Tsemppiä teidän unikouluun, kyllä ne unet lähtee siitä sujumaan!
Kuulostaapas tutulta! Mulla on oikea olkapää reistaillut jo pari kuukautta turvakaukalon+vauvan kantamisesta, joten oikealla kyljellä nukkuminen on aika tuskallista…
Voi menisipä meillä tuo nukahtaminen noin helposti. Kun lasketaan omaan sänkyyn, on juuri tuollaista jokeltelua/juttelua/leikkimistä ja välillä kitinäitkua. Tuota saattaa kestää puolikin tuntia. Sen jälkeen alkaa itkuvaihe ja itku lakkaa vain sylissä. Starttaa samalla sekunnilla, kun lasketaan takaisin sänkyyn… Lähden varmaan inttiinkin mukaan :D.
Meillä herättiin silloin vielä kun oli allergia asiat (maidosta) kesken niin tunnin-kahden välein. Nyt jos syön maitotuotteita heräilee jatkuvasti. Jotenkin todella herkkä syömääni maitoon. Oppinut nyt vasta nukahtamaan itekseen uudelleen jos yöllä herää. Toisinaan taas, kun itku alkaa mennä sen kuuloseksi, että äitiä tarvitaan, haen vielä viereeni ja siinä rauhottuu ja sitten vien takaisin sänkyyn. Tällä viikolla lopetin yö tissin annon kun siitä lohtua aina haki jos oli maha vaivoja. Nyt siis tyttö 1v 1kk. Huomaan että aina kun vaivaa jokin; hampaat, maha niin silloin pitäs olla tissillä öisin. Olen ajatellut että ottaa jos tarvisee, ei hän kauaa sitä tarvitse kun ikää tulee ja itsenäsyyttä asioihin. Meillä myös poika joka ollut pullomaidolla 2kk alkaen ja nukkunut omassa huoneessa 3kk lähtien. Helposti tyynnyteltävissä ja tarpeiltaan paljon vaatimattomampi ollut, ts. Hyvin helppo lapsi. Joten kaikki niin omia persoonia ja hyvä niin :)
Tiedän että univaje jos mikä on pahin vauva-arjessa. Yksi asia on kuitenkin tosi; asiat tulee helpottumaan kuukausi kuukaudelta. Voimia :)
Juu niinhän ne helpottuvat pikkuhiljaa. Mua ei edes haittaisi se 1-3 yöherätystä, jaksaisin sitä vaikka tämän ensimmäisen vuoden, mutta kun herätyksiä alkaa olla lähemmäs kymmenen joka yö, loppuu puhti.
Eniten herätyksiä on klo 01-07, yleensä tuossa välissä 4-5 herätystä, juuri kun unen pitäisi olla syvintä. Huhhahhei :).
Toi kuullostaa niin meidän neidiltä silloin kun maito vaivasi..ei edes itse osannut nukahtaa kun odotti jo seuraavaa herätystä, ja vain tissillä rauhottui.
:/
Hei! Olipas ihana lukea ajatuksiasi unikoulusta, sillä meillä on täsmälleen samanlainen koulu menossa 8kk ikäisen pienokaisemme kanssa. Nyt alkaa 4. yö, jona mieheni herää sylittelemään/silittelemään poikaamme, mikäli itkien herää. Minä näinä aikoina (etenkin ensimmäisenä yönä) istun itkien sänkyni laidalla valmiina menemään ottamaan pikkuiseni syliin ja lohduttamaan. On tämä raastavaa! Etenkin, kun emme ole tottuneet itkuihin juurikaan ja nyt ajatus siitä, että itse aiheutan itkun väliaikaisestikin, tuntuu pahalta. Taustaa sen verran, että meillä ei myöskään syödä tuttia eikä poika ole suostunut/osannut pullosta maito juomaan, eli täysin imetyksen avuin on menty koko ajan. Aiemmin hän tarvitsi rinnan nukahtamiseen, mutta opetin pojan nukahtamaan itsekseen päiväunille sekä yöunille ja nyt laitamme hänet vuorotellen unille isän kanssa. Ongelmana meillä on yöheräämiset, jolloin hän ei ole aiemmin rauhoittunut ilman rintaa. Saattoi syödäpitää tuttina 3-5 krt yössä, joka johti siihen, että söi huonosti ruokaa päivällä,koska tankkaa maitoa yöllä.. Ja kierre on valmis. Siirsimme pojan aiemmin omaan huoneeseen nukkumaan (ei ollu muuten tälle äidille sekään helppoa) siinä toivossa, että hän itse siirtyisi kokonaisempiin öihin.. Eihän se niin mennyt ja Ja tässä ollaan. Ensimmäisen yön jälkeen on jo alkanut helpottaa pikkuhiljaa, mutta vielä ei tavoitteessa olla. Onnekseni poika on unikoulun(kin) aikana aamuisin ollut kuin aurinko minut taas nähdessään ja sitä pitkää hetkeä aamuhämärässä, poika rinnalla naureskellen ja käsivarttani silitellen, vain minä ja hän..sitä ei riko mikään. <3
Kyyneleet vierivät poskiani pitkin tuon viimeisen lauseesi kohdalla, voi että <3.
Miten sait opetettua hänet nukahtamaan ilman rintaa päivä-/yöunille? Meillä kamalaa huutoa. Meidän unikoulu loppui ennen kuin pääsi edes kunnolla alkuun, ei musta ollut siihen ainakaan vielä. Kirjoittelen tuosta jonkinmoista postausta tammikuun puolella.
Lämmin tsemppihalaus sinne! Hienosti olette vieneet asiaa eteenpäin, nostan hattua!
Opettaminen nukkumaan ilman rintaa vei kyllä aikaa ja hermoja. Ensiksi tein tarkat rutiinit. Aloin lukemaan lyhyitä satuja (poika lähinnä haluaisi syödä kirjan kulmaa :D)aina ennen päikkäreitä ja yöunia (jotta hän oppisi, että satu merkitsee unille menoa), imetin sohvalla istuen (sängyssä makaamisen sijasta ja irrotin hänet rinnasta, ennenkuin hän nukahti), hyräilen aina samaa tuutulaulua ennen unia (myös mieheni tekee samoin). Pitelen häntä siis syleilyssä aina pystyssä rintaani vasten ja hyräilen laulun ennenkuin laitan pojan sänkyynsä Vatsalleen. Ennen nukkui aina kyljellään/selällään, mutta vatsalleen rauhoittuu paremmin. Alussa poika saattoi joskus itkeä kovastikin ja kauan (silloin Pick up Put down-menetelmä), saattoi rauhoittua pieneen hytkyttelyyn ja nykyään lähestulkoon aina, kun asetan hänet sänkyynsä, vetää hän jalat vatsan alle, peppu pystyyn ja hakee unensa minuuteissa. <3 Meillä unikoulu jatkuu, yöheräämisiä on vielä ja nuo Uuden Vuoden pommittelut tekivät kyllä tehtävänsä unien/rytmin sotkemiseksi, mutta lopussa kiitos seisoo, yritän sitä kovasti vain ajatella. :) Ja tiedän, että poika ei unikoulun aikana itke koskaan yksin… sillä jaksan eteenpäin. Kiitos tsempeistä!Toiv. olosi helpottaisi pian. Hyvää Uutta Vuotta perheellesi!
Kuulostaa mahtavalta! Olet tehnyt tosi ison työn, josta on varmasti ollut suuri apua ja hyöty teille kaikille. Ihailen tuollaista päättäväisyyttä, jotenkin multa se tuntuu nyt tämän vauvelin uniasian kohdalla puuttuvan :P.
Kiitos kovasti!
Hei! Vielä palailen sen verran, että nyt näyttäisi siltä, että unikoulu vei 5 yötä ja nyt poika nukkunut 2 viimeistä yötä ilman heräämisiä. Äiti on kyllä heräillyt ihmettelemään tätä, mutta varsin hyvin siis koko perhe nukkuu nyt. Nyt täytyy nauttia tästä niin kauan, kunnes jokin uusi haaste tulee eteen ;) HAhah! Sitähän se on. Jokaisessa iässä uudet haasteensa ja helppoutensa. :) Jos palaan taaksepäin valvottuihin öihin, jolloin olen kanniskellut poikaa ympäri pimeää asuntoa, niin minulle toi hassusti voimia se, että mietin kaikkia niitä muita äitejä ja isiä ympärilläni, jotka myös valvovat pienensä kanssa heitä uneen tuudittaen. Mietin, ”kuinkahan monta äitiä tässä minun kulmillani valvoo kanssani tällä hetkellä.”. Seuraavan kerran, jos/kun vielä valvon joskus poikani kanssa, mietin varmasti myös sinua… Olenhan samalla paikkakunnallakin, ties kuinka lähellä! :)
Voi miten hyvältä kuulostaa, nauti tosiaankin! Ja useinhan noissa unikouluissa tulee takapakkia muutaman päivän päästä aloituksesta, joten älä ihmettele; se kuuluu asiaan :).
Itse olen joskus myös miettinyt muita valvovia vanhempia, se kyllä helpottaa, kun tietää ettei ole yksin! Hyvää jatkoa teille :).
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja mutta toivotan kovasti tsemppiä unikouluun! 8kk-ikäinen ei tarvitse yösyöttöä jos kasvaa normaalisti. Meidän esikoinen nukkui jo 2kk iässä 12tunnin yöunia heräämättä välillä syömään :)
Kiitos Johanna!
Wautsi mitkä unenlahjat! Saanko kysyä, imetitkö vai oliko vauvanne korvikkeella? :)
Pelkällä rintamaidolla ja siis hyvin kasvava vauva, niin ei tarvinnut herätellä. Kuopukseni oli sitten hoikka poika ja hänen kanssaan hankalampi arvioida oliko 6kk jälkeen 1-2 yösyöttöä nälkää vai vain tapa, ja neuvolassa suosittelevat jatkamaan niitä yöimetyksiä vielä, joten pyrittiin lisäämään etenkin iltapalan annoskokoa jotta jaksaisi aamuun asti nukkua. Itse en koe tassuttelu-unikoulua mitenkään raa’aksi, meillä lapset yritetty alusta asti opettaa nukahtamaan omaan sänkyynsä, mutta tietysti rinnalle ovat usein nukahtaneet ja siksi unikoulutkin oli jossain vaiheessa tarpeen :) Toivottavasti vauvanne unirytmi alkaa löytyä, jaksamista!! :)
Varmaan aika harvinaista, että rintamaidolla oleva vauva jo tuossa iässä nukkuu kellonympäryksen. Masuun kun ei paljoa ruokaa vielä tuossa vaiheessa mahdu, niin useimmilla nälkä yllättää tiheämmin :).
Kiitos paljon!
Huhhahhei! Meillä samanlainen tilanne. Tyttö 7 kk heräilee useasti klo 01-07 välillä. 7 viimeistään ylös. Eikä herää jutellen/tuhisten jne, vaan toistuvia heräämisiä huudon kanssa. Yöimetyksiä tulee 2. Tyttö haluaisi syödä useammin, mutta yritän pitää edes jonkinlaiset ruokavälit. Yleensä valvomme klo 3-4 ilman näkyvää ärsykettä. Minun sydän ei kestä unikoulun ”itkettämistä”, joten näillä mennään. Päivisin en saa itse nukuttua. Tosin päänsäryistä en kärsi, mutta huimausta/huonomuistisuutta jne on…
Nyt ollaan nukuttu vuorotellen vauvan kanssa (että saadaan se 4 h unipätkä aikuisille). Mutta vaikka luotan mieheeni 101% tuntuu pahalta jos en itse hyssytä vauvaa. Biologiaa? Vauva päivisin aurinkoinen, virkeä ja maailman paras <3 mutta yöt :P. Tsemppiä teille! Tiedän, että sitä tarvitaan.
Voi voi… Mutta silti jotenkin hassusti myös lohduttaa, kun tietää, ettei ole yksin tällaisessa tilanteessa :).
Meillä on mennyt nyt pari yötä (viime yötä lukuunottamatta) siten, että vauva on herännyt viideltä viimeisen kerran ja siitä nukkunut sitten aamuyhdeksään. Joskus herättää myös seiskalta, mutta aamu-unisena ei ole todellakaan valmis uuteen päivään :D. Itku ei ole öisin kovaa huutoa, jonkinmoista kitinää enemmänkin, mutta jos siihen ei reagoida, se voimistuu kovaksi.
Enpäs itse kyllä muista, milloin olisin nukkunut edes neljä tuntia putkella. Kolme unituntia taidan muistaa, mutta neljää en. Mies ei saa vauvaa rauhoiteltua, joten vuorottelu on turhaa. Hän onkin ainoa, joka tässä osoitteessa nukkuu :).
Hei, tähän ”Mies ei saa vauvaa rauhoiteltua” piti kommentoida neuvoni, vaikka oikeasti tulin tänne hakemaan itse neuvoja :D
Meillä on siis nyt 6 kk tyttö, joka syntymänsä jälkeen alkuun rauhoittui vain isänsä kanssa (!). Kun alun imetyshaasteet oli selätetty rauhoittui tyttö hetken päästä vain minun kanssani ja rinnalle. Tyttö alkoi iltaisin jopa yöpuvun vaihtohetkinä ja pullosta syöttäessä huutamaan isälleen suoraa huutoa ja minä nukutin tytön aina.
Joskus 4 kk kohdalla olin itse niin loppu, että päätimme vain kokeilla mitä käy jos isä nukuttaa tytön. Ensimmäisen illan huutojen jälkeen yttö on rauhoittunut kerta kerralta paremmin isänsä kanssa. Olemme tietoisesti tehneet siten, että jos tyttö esim. kotona säikähtää jotain (esim. jotain ääntä) tai turhautuu kovasti leikeissään, näihin itkuihin vastaa välillä vain isä ja minä jään taustalle. Näin tyttö on pikkuhiljaa oppinut, että maailmassa on muutakin hyvää ja rauhoittavaa kuin tissi ja äiti. Olen toki mukana tytön arjessa koko ajan ja tarvittaessa aina käytettävissä, mutta mielestäni on tärkeää, että tyttö löytää turvan myös muualta :)
On toki tärkeää, mutta joissakin tilanteissa mielestäni äiti toimii paremmin kuin isä ja sitten taas vastaavasti toisinpäin. Jotenkin se äidin antama lohtu on erilaista kuin isän ja ainakin meidän vauva suhtautuu eri tavalla äitiin kuin isään. Emme koe sitä ongelmaksi, kyllä hän oppii vähitellen, että isinkin lohtu riittää eikä aina tarvita äitin syliä. Tässä muuten myös sukupuoli vaikuttaa usein! Äitit ja pojat, isit ja tyttäret :).
Moi! Uteliaisuudesta tulin tämän postauksen kommentteineen lukemaan, kun jossain uudemmassa tekstissä tähän viitattiin. Meillä poika nukahti tissille ja en enää edes muista loppuko se imetyksen lopettamiseen (1v) vai unikouluihin, joita yritettiin. Toisen lapsen kohdalla en ikinä imettänyt uneen asti ja pääsimpä helpommalla! Elikkäs tarkotan, että koita nyt jaksaa, jatkossa asiat helpompia jos lisää lapsia tulee! Ärsyttää niin tollaset idiootti kommentoijat, mikä kumma sitä saa äidin olemaan toiselle äidille niin ilkeä. Jos koko perheen hyvien yöunien tavoittelu on itsekästä, niin entäs töissä käynti. Haluan saada asuntoa maksettua ja sitä myöten joudun menemään töihin, ai että mä oot itsekäs paska. Vai miten se menee… 4,5 vuotta kotona ja ylihuomenna töihin, omg. Ei se töihin meno, vaan lapsista erossa olo. Byäääää. Hyvää uutta vuotta!
Kiitos Ellu ♥
Tosi hyvä pointti tuosta töissäkäynnistä. Noinhan se menee! Usein näistä kommenteista paistaa läpi se, miten on oikein odotettu hetkeä, jolloin voidaan iskeä… Itseäni tuollaiset ei satuta, koska tiedän, miten asiat todellisuudessa ovat. Eri asia olisi, jos ilmoittaisin, että nyt unikoulu, koska ei vain huvita enää heräillä. Mutta jos taustalla on painavampiakin syitä, on se jo toinen juttu. Sitä paitsi kukaan tuskin lähtee unikoulua yrittämään ilman painavaa syytä, sen verran rankka kokemus se vanhemmalle (etenkin meille äideille) on.
Voi voi, voin vain kuvitella tuon tunteen nyt taas uuden elämänvaiheen äärellä! Ja juurikin se lapsista erossaolo… Lämmin halaus sinne, ensimmäiset päivät on varmasti ne vaikeimmat. Sinut tuntien sun lapset on varmasti myös oikein tomeria ja reippaita, joten ei huolta sen puoleen! :)
Hyvää uutta vuotta ja mukavaa uutta arkea koko teidän perheelle!
Tsemppiä! Meillä oli ”käytössä” unisyöttö (en muista enää oikeaa termiä) eli kun laitoin ite nukkuun n klo 22 nostin nukkuvan vauvan rinnalle, vauva söi heräämättä, nostin takasi pinnasänkyyn ja olin ainaki ite varmempi siitä että jaksaa sillä jo aamuun asti (vauva meni nukkuun n 20-21). Toimi loistavasti meillä, ei toki varmasti kaikilla.
Kuulostaa hyvältä! Täällä on nyt huomattu, että helposti jaksaa koko yön syömättä, mutta hampaita tulee niin kovalla tahdilla, että haluaa rinnalle sen vuoksi… Imeminen auttaa, kun ikeniin tulee yöllä levossa painetta.