Olette tainneet ehkä vuosien mittaan huomatakin, että täällä kirjoittelee sydänjuuriaan myöten jouluihminen? Joulu on mulle viides vuodenaika, ei mikään juhla muiden joukossa, vaan todellakin vuodenaika, jota kohti ajatukset siirtyvät vähitellen jo syksyn kynttiläkauden startatessa. Se joulun tunnelma saa jaksamaan läpi pimeimmän vuodenajan; joulu tuo elämään iloa ja valoa silloin, kun sitä eniten kaipaa. Olen myöskin aina julistanut, että haluaisin elää tässä joulunodotuksen tunnelmassa aina.
Nyt minut haastettiin mukaan Indiedaysin ja ASUSin kampanjaan, jossa tarkoituksenani on jakaa vinkkini stressittömään joulunviettoon. Ensinnäkin, jo tuo sanapari särähtää korvaan ikävällä tavalla: joulu ja stressi. Eihän niistä saa puhua yhdessä! Jouluun ei vain kuulu stressi ja piste. Mutta mutta, valehtelisin jos väittäisin, etten ole moista koskaan itse kokenut. Joka joulu se jostain pistää esiin, oli aiheena sitten joululahjat, joulusiivoukset tai jouluruuat. Olen huomannut, että omakotitaloon muutettuamme sitä on alkanut jouluisin näkyä: stressiä. Mistä se sitten kumpuaa? Haluaako kaiken olevan tiptop täydellistä vai eikö joulu tunnu joululta, jos ei ehdi tehdä kaikkea suunnittelemaansa? Asettaako tavoitteet liian korkealle vai onko to do -lista vain yksinkertaisesti liian pitkä? Ehkä kaikkea noita. Järjellä ajateltuna hieman typeräähän tuo on, mutta nämä ovatkin pitkälti fiilisjuttuja.
Kun oikein miettii; täytyykö se koko muun vuoden myllättynä ollut kaappi siivota juuri jouluksi, vaikka sen kaapin ovea ei jouluna edes avaa? Muistan erään joulun (se oli 2011 tai 2012), kun tein koko joulukuun tosi paljon töitä. Tuolloin menin jouluvalmisteluissa todellakin siitä, mistä aita on matalin. En stressannut, koska sille ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Ylimääräisen ajan vietin sen sijaan fiilistellen, oi se oli ihanaa! Joulusiivoukset oli tuona vuonna kaikkea muuta kuin perusteelliset, mutta tiedättekös mitä? Joulu tuli siitä huolimatta! Enkä näin jälkeenpäin muistele sitä mitenkään eri tavalla kuin muitakaan jouluja. Muistan tuon joulun ainoastaan vähemmän stressiä, mutta sitäkin enemmän fiilistelyä sisältävänä!
Ensimmäinen askel stressittömään olotilaan on se, että stressin tunnistaa. Kun huomaa, että se alkaa nostaa päätään, kannattaa asialle tehdä jotain! Vaikka istua alas höyryävän glögikupposen kera, ottaa joululehti käteen ja vain olla ja nautiskella kiireettömyydestä. Joulu on mielestäni rauhan, rakkauden ja rentoutumisen aikaa. Ei muulla ole väliä! Noita kolmea ärrää ei poista muutamat pölypallerot tv-tason alla tai Saarioisten äitien valmistama lanttulaatikko, sen sijaan että sitä valmistaisi itse yön pikkutunneilla. Asioiden tärkeysjärjestys on hyvä muistaa; se mikä on jollekin toiselle tärkeää, on toiselle yhdentekevää. Pointti onkin se, että jouluvalmisteluihin tulisi sisällyttää vain ne itselleen mieluisat asiat. Jos ei nauti joulusiivouksista, niin tekee vain kaikkein välttämättömimmät tai ostaa palvelun. Tai mikä estää voimien yhdistämisen ystävän kanssa! Pyydät ystäväsi kotiisi siivousavuksi ja menet vastaavasti seuraavana päivänä hänen kotiinsa. Yhdessä tekeminen on huomattavasti kivempaa ja tuloksena on hyvä mieli molemmin puolin sekä kaksi puhdasta kotia! Jos taas nauttii jouluruokien tekemisestä, niin sitten tekee ne itse! Jos ei, voi vaikka nostaa ne jalat sohvapöydälle ja kuunnella lempijoulumusiikkia ilman stressin hiventäkään ja turvautua hyvällä omatunnolla kaupan antimiin! Joulupöytään istuutuessa moista ruokahössötystä ei enää edes muista.
Todennäköisesti kaiken aiheuttaa tämä suorittaja-elämäntyyli, joka tuntuu tänä päivänä olevan niin pinnalla. Mutta ehkä sen voisi edes joulun ajaksi unohtaa? Palata mielessä enemmän vanhaan aikaan, jolloin moisia kiireitä ei ollut ja ennen kaikkea miettiä sitä joulun perimmäistä tarkoitusta. Tehdä omasta joulusta juuri sellaisen kuin haluaa; sama miten naapurit, ystävät tai tuttavat joulunsa viettävät – me vietämme näin! Joulun puuhasteluista voi tehdä mukavaa ajanvietettä vaikka koko joulukuun ajalle, ikään kuin aikuisen joulukalenterin tyyliin: joka päivälle olisi suunniteltuna jokin jouluaskare ja näin mitä lähemmäksi joulua mennään, sitä vähemmän on tekemistä ja kiireettömyyden tunne lisääntyy! Tuollainen joulupuuhastelu auttaa myös pääsemään siihen joulun tunnelmaan ja niiden parissa työelämän kiireet jäävät taka-alalle.
Yksi vaihtoehto lieventää joulustressiä on tietenkin lahja, josta on iloa koko perheelle. Voit käydä kurkkaamassa ASUSin parhaat joululahjaideat täältä! Ja huomaathan, että kun äänestät siellä omia suosikkejasi, osallistut samalla arvontaan, jossa voit voittaa itsellesi ASUS Transformer Book T200 (arvo 500 euroa!).
Tämä on lapsemme ensimmäinen joulu ja senpä vuoksi nyt onkin oikea ajankohta muuttaa asennetta stressittömän joulun suuntaan. Haluan koko sydämestäni lapselleni muistoja mukavasta ja leppoisasta joulunajasta, en missään nimessä jouluisin stressaavasta äidistä. Joulu on koko perheen juhla ja silloin kaikilla tulee olla mukavaa, myöskin meillä pienimuotoiseen stressailuun taipuvilla naisilla! :)
Perjantaina saamassamme joulukortissa tämä kaikki olikin hyvin todettu ja tiivistetty:
Joulukiireet, joululahjat,
joulusiivous, joulustressi?
Ei vaan joulupaussi,
joulurauha,
jouluhuili!
Joulumieli.
Pakko kertoa tähän oma kokemukseni, ja syyni miksi joulu on ollut osan elämästäni vuoden stressaavinta aikaa.
Olin musiikkiluokalla kolmannesta yhdeksänteen luokkaan, lisäksi 3.-4. luokkalaisena tanssin balettia (tanssitunti 2 kertaa viikossa) ja 6-vuotiaasta alkaen soitin viulua musiikkiopistolla (sisältäen perus soittotuntien lisäksi orkesteriharjoitukset kerran viikossa ja ala-asteella lisäksi trioharkat). Tämä siis arkisin, joka viikko. Joulun alla oli aina lisäksi musiikkiluokkien joulukonsertti, ja lähes poikkeuksetta lauloin sooloja useimmissa konserteissa. Lisäksi balettikoulun joulunäytös ja musiikkiopiston joulukonsertti, jossa esiinnyin sekä orkesterin että trion kanssa. Näitä kaikkia esityksia edelsi lisäksi kenraaliharjoitukset ja oma treeni ”vapaa-ajalla”. Parina vuonna olin myös mukana tiernapojissa (johon myös oli omat treenit ties millä ajalla), ja näinollen esiintymässä kesken koulupäivän kauppakeskuksissa, lääninhallituksessa ym. Yhtenä vuonna olin Lucia-neitonakin. Lisäksi minua pyydettiin esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin joko yksin tai pienen porukan kanssa. Ja musiikkiopistolla oli myös soittajaisia, jossa soitin viulua (inhosin niitä aina!).
Tähän päälle kun lisään, että olen aina ollut todella vilkas lapsi, mitään virallista diagnoosia ei ole, mutta keskittyminen johonkin muuhun kuin musiikkiin (ai mikä koulutyö?) oli koulussa ihan täysi mahdottomuus.
Joulunalusaika (noin 3 edeltävää viikkoa) ovat siis painuneet mieleeni ihan järjettömänä kiireenä ja lopulta leipääntymisenä jatkuvaan esiintymiseen (olin luokaltani se ehkä eniten buukattu esiintyjä, tai siltä se ainakin tuntui). Viimeinen esiintyminen ajoittui pahimmillaan 23.12., joten ihan jouluun asti piti painaa. Minulla kesti vuosia oppia olemaan INHOAMATTA joulua (yläasteella olisin mielelläni skipannut koko juhlan), niin rankkaa se oli usean vuoden ajan (lukiossa helpotti).
Tämän takia jouluinnostuksen löytäminen on tänäkin vuonna vaatinut ihan tietoisia ponnisteluja, ja olenkin jo ihan ylpeä suoriutumisestani tänä vuonna :D. Koskaan en muista, että siivoaminen tai lahjat ym. olisi ollut stressin aiheuttajina kotonani, päinvastoin. Lapsuuden jouluja muistelenkin kaiholla, sillä ennen stressivuosia joulu oli ihan suuri suosikkini ja odotin sitä aina innolla! Meillä oli kotona tunnelmallista, kun aidossa kuusessa paljoivat joskus jopa aidot kynttilät ja enkelikello kilisi pöydällä, aattoa juhlitaan aina mummolassa usean sukulaisen voimin ison joulupöydän ääressä. Siitä saan onneksi nauttia joka vuosi, ja joulunilo alkaa taas pikkuhiljaa löytää tietään sydämeeni, vaikka matkaa siihen on vielä. Vuosi vuodelta se muuttuu helpommaksi ja nyt ihan omassa kodissani saan laittaa juuri sen näköisen joulun kuin haluan, joten siitä olen jo ollut innostunut :)
Siis huh, mä hengästyin jo pelkästä lukemisesta! Miten noin sitten pääsi käymään? Eihän aikuinenkaan moista jaksa, saati sitten lapsi! Eivätkö vanhempasi sanoneet, että nyt on hieman liian monta rautaa tulessa vai nautitko silloin kuitenkin tuosta kaikesta? Kuulosti kyllä kamalalta pakkopullalta!
Kaikilla on tässä elämässä ne omat kiireen/stressin/murheen aiheuttajansa eikä niitä voi mihinkään järjestykseen laittaakaan.
Joo, itsekin ihan yllätyin tuosta määrästä kun niitä rupesin tähän listaamaan! Mutta musiikkiluokalla oloon kuului tietyt esiintymiset, samoin viulunsoitto- ja tanssiharrastuksiin. Balettiharrastus jäikin sitten vain parin vuoden mittaiseksi juuri sen takia, että en yksinkertaisesti jaksanut kaikkea. Loppujen lopuksi pääasiassa taisin jaksaa aika hyvin, varsinkin ensimmäisinä vuosina. Sen takia eivät vanhemmatkaan tajunneet karsia mitään. Ja toinen syy on se, että koettiin tärkeäksi että on harrastuksia ja hyvä että oli. Jossain kohtaa vain alkoi mennä maku koko jutusta kun oli mikä tahansa juhla, kuten äitienpäivä ym., niin aina minua pyydettiin esiintymään. Lopulta taisin sanoa melkein jokaiseen esiintymispyyntöön ei. Eli kyse ei ollut pelkästään jouluun ajoittuvasta tekemisen tulvasta, mutta jouluisin se oli eittämättä pahin. Koen kuitenkin saaneeni sekä harrastuksista, että musiikkiluokista ja erityisesti esiintymiskokemuksesta hirveän paljon hyötyä tulevaisuutta varten. Se vain kävi valitettavasti joulun kustannuksella, mutta ei kaikkea voi saada, eihän?
Itse en koe, että lapsilla on pakko olla jotain harrastuksia. Saa harrastaa, jos haluaa, mutta pakko ei ole. Itse vastustan etenkin alle kymmenvuotiaiden suuria harrastusmääriä…
Olen samaa mieltä ja itse halusinkin noita harrastaa. En tosin aloittaessani osannut ajatella miten paljon kaikkea muuta esim. viulunsoittoon kuului. Olen kuitenkin saanut sen kautta paljon hienoja muistoja ja hyviä ystäviä. Olen itse taitoluistelutuomarina samaa mieltä tuosta pienten lasten harrastamisesta; sen pitäisi ehdottomasti tulla lapsen omasta halusta. Tärkeintähän on että lapsi voi hyvin ja muistaa liikkua riittävästä, missä harrastus voi olla hyvä tuki, ei kuitenkaan välttämätön.
Kiva kuulla! Kyllä; omasta halusta eikä niiden vuoksi saa koulu kärsiä.
Juu, mun koulunkäynti on kärsinyt enemmän ylivilkkauden vuoksi, ei harrastusten :D ja ehkä juuri vilkkauteni ansiosta olen pystynyt noin montaa asiaa tekemäänkin yhtäaikaa!
Pakko vielä lisätä, että eipä ne koulutulokset silti jääneet ainakaan keskivertoa heikommiksi ja lopulta kirjoitinkin E:n papereilla ylioppilaaksi, pääsin ekalla yliopistoon ja valmistuin just maisteriksi, että hyvin mä taisin pärjätä :P
:)
Itse olen jouluihminen ja rakastan tätä aikaa, mutta jouluun valmistautuminen saattaa vaihdella paljonkin eri vuosina. Joskus sitä on energiaa ja intoa puuhastella vaikka mitä, mutta toisinaan mennään aika pienimuotoisesti ja aina joulun tunnelma on vienyt mukanaan. Mielestäni tässäkin asiassa pienet teot on suuria. Tärkeämpää kuin kaikki materia ja hössötys, on läheisten kanssa rennosta yhdessäolosta ja -tekemisestä nauttiminen. Leppoisia joulunpyhiä odotellessa :).
Nimenomaan; aina se joulufiilis ja -mieli jostain löytyy! Tänään kävi mielessä, että ehkä ensi vuonna on enemmän aikaa joulufiilistelyihin, kun vauva ei ole enää vauva ja hänkin voi osallistua jouluvalmisteluihin. Varmasti niin mukavaa!
Odotan joulunpyhiä ja aikaa perheen kesken, pelaillaan ja katsellaan elokuvia jne. :)
Voi että miten mukavaa oli lukea tämä kirjoituksesi! Juuri näin olen itsekin ajatellut- teen ne asiat jotka meille on joulussa tärkeitä ja jätän väliin sellaiset joiden tekeminen ei vaikuta joulumme viettoon millään lailla. Ei, meillä ei siivota kaappeja, vaatehuonetta tai pestä uunia ja mattoja juuri jouluksi. Sensijaan meillä leivotaan paljon ja koristellaan kotia koska nautimme siitä. Ja tärkeimpänä- haluan itsekin välittää lapsille joulun tunnelman syntyvän yhdessäolosta ja tekemisestä, ei äidin marttyyrina häärimisestä. Tunnelmallista 3.adventtia teille!
Kuulostaa oikein viisaalta ja hyvältä suunnitelmalta! Juurikin tuo: yhdessä tekeminen ja siitä nauttiminen, se on niin parasta! :)
Mukavaa joulunodotusta!
Ihana, osuit asian ytimeen <3
:) <3