Äitienpäivä. Se oli tänä vuonna itselleni ensimmäinen äitinä. Vietimme äitienpäivää synnytysosastolla kolmen vuorokauden ikäisen poikamme kanssa. Sovimme silloin, että käymme myöhemmin ostamassa tuoreelle äidille jonkin erityisen äitienpäivälahjan. Mietiskelin, mikä se voisi olla; lahjoista suurin kun oli jo sylissäni.
Päädyin tässä kotiuduttuamme kuitenkin miettimään koruja, olisihan se mukava saada päivästä jokin sellainenkin muisto. Niin erityinen hetki tuo kuitenkin elämässä on. Mietin voisiko lahja olla kaulakoru, rannekoru, sormus vai korvakorut… Tykästyin kuitenkin heti ajatukseen kaulakorusta: se on lähimpänä sydäntä ja sopii senkin vuoksi teemaan erityisen hyvin.
Viikko sitten kävimme ensimmäisellä kultasepänliikekierroksella ja jäin silloin miettimään kahta mielestäni kauneinta kaulakoruvaihtoehtoa: Kalevalan lapsikorua sekä Efva Attlingin Baby Luck -kaulakorua. Makustelin vaihtoehtoja kaikessa rauhassa kotona ja huomasin kiintyneeni enemmän tuohon Kalevalan lapsikoruun, se oli niin valtavan kaunis, tosin kuvat eivät tee sille ollenkaan oikeutta! Upean paksu hopeaketju, jossa tuo kauniin herkkä hela on kiinni. Hopeinen hela sinisellä topaasi-jalokivellä. Sellainen lähti tänään tilaukseen enkä malta odottaa sen saapumista! Kiire korulla tosin ei ole, sillä ajattelin ottaa sen käyttöön vasta lapsemme kastejuhlassa.
Efva Attlingin Baby Luck on kovin kaunis myös ja siinä on koskettavasti ikuisuutta symboloiva merkki. Millaisia muistoja teillä on ensimmäisestä äitienpäivästänne? Entä löytyykö teiltä jokin lapsikoru? Törmäsin muuten netissä keskusteluun, jossa lapsikoruja oli kritisoitu. Tuon kyseisen keskustelun kantana tuntui olevan, että lapsikorut ovat turhia ja niillä vain julistetaan/hehkutetaan äitiyttä ja omaa/omia lapsia. Luin tuota aika hämmästyneenä – miksi tästäkin pitää tonkia esiin jotain negatiivista..? Itse ajattelen tuosta korusta siten, että se tulee olemaan kaunein ja arvokkain koruni; ei välttämättä rahallisesti, mutta kaikilla muilla tavoin. Sen vuoksi ehdottomasti haluankin sen erottuvan symboliikallaan muista koruistani. Ja kun vauva kasvaa eikä enää tarvitse äitiään niin tiiviisti kuin nyt (niiiiiisk), on hän silti aina mukanani, kuten raskausaikanakin <3.
(Kuvat lainattu Kalevala Koru ja Efva Attling.)
Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten muista ensimmäisestä äitienpäivästäni yhtään mitään. Esikoinen oli silloin reilun 4kk ikäinen. Toisesta äitienpäivästäni muistankin sitten enempi, syntyihän toinen lapsi äitienpäivänä =). Seuraavistakaan äitienpäivistä ei juuri muistikuvia ole ennen kuin lasten vasta ollessa kerhossa, jossa tekivät lahjoja. Niitä pieniä suloisia kortteja, joissa kirjaimet miten päin sattui ja suurella innolla tehtyjä kynttilänjalkoja, helmirannekoruja ja tekstiilitusseilla koristeltuja ostoskasseja, joissa lukee ”Äti”, ne on parhaimpia <3!
Mutta tuohon lapsikoruun, tahtoisin niin kovin sellaisen, mutta koska lapsia on enemmän kuin 3, jonka verran kiviä saa hopeiseen, niin pitäisi olla kaksi helaa ja se näyttäisi niin typerältä, joten sitten pitäisi olla jokaiselle lapselle oma helansa ja sitten niitä olisi taas liikaa. Keltakultaiseen saisi riittävästi kiviä, mutta en pidä keltakullasta ja kaikki muutkin koruni ovat hopeaa, vihkisormus on ainut joka ei ole hopeinen, mutta sentään valkokultainen. Joten ollaan sitten ilman korua!
Voi että, meni ihan kylmät väreet noista lastesi omin kätösin tekemistä lahjoista. Varmasti ovat niitä rakkaimpia lahjoja, en epäile yhtään!
Tuossa onkin muuten tuon lapsikorun ”ongelma”, että jos lapsia on enemmän, niin ei ehkä sovellu niin hyvin… Mutta ehkä joku päivä tulee vastaan jokin uudenlainen vastaavan tarkoituksen koru, johon ihastut :).
Voi että kun joka paikasta pitää ihmisten etsiä negatiivisia asioita. Mikä siinä lapsikoruissa on joidenkin mielestä niin pahaa. Ei kannattaisi mennä lukemaan sellaisia keskusteluja.
Kauniita koruja nuo molemmat. Itselläni myös välillä käynyt mielessä tuo Kalevala-koru, muttei ole tullut sitä ostettua. Nomination-korussani minulla on molempien tyttöjen nimen eka kirjain ja sydän heidän välissä.
Ei kannattaisikaan, mutta en mä tuosta mieltäni sentään pahoittanut :). Ihmettelin lähinnä, että millaista on elämä, kun joka asiasta kaivetaan esiin se negatiivinen puoli. Aika raskasta varmaan pitemmän päälle, olettaisin. Yllätyin, että tykästyin niin kovasti tuohon Kalevalan versioon, yleensä Kalevala-korut eivät ole mieleeni. Tosin nyt löysin heidän valikoimastaan heti pari muutakin ihanuutta :P.
Minulla roikkuu kaulassani juurikin kaksi tuota Kalevalan hopeista helaa, molemmat sinisillä kivillä. Mies minulle tämän osti aikoinaan. Rakastan tätä korua ja se myös on kaulassani melkein joka päivä. :)
Kuulostaa ihanalta! En malta odottaa tuon oman lahjani saapumista :).
Valitettavasti internetissä osataan kaivaa kaikesta ne negatiiviset puolet.. :D Ihana tuo koru! Itse en osaa oikein koruja käyttää, joten minulla ei äitiyskorua(kaan) ole. Vihkisormuskin vielä hankkimatta kun en ole jaksanut ajatella asiaa..
Minullakin oli ensimmäinen äitienpäivä. Sanoin eittä rehuja en halua, mutta arvostaisin että saisin aamulla nukkua vähän pidempään ja sehän toteutui. Tosin tuo aamuvirkku mies nousee aina mua aikaisemmin ja jos tyttö on hereillä, niin ottaa senkin olkkariin ja itse saan nukkua torsottaa niin kauan kunnes lapsi alkaa olla nälkäinen.. Arvostan tätä elettä kyllä hirveästi, yöllä kun joutuu kuitenkin 2-4 kertaa heräämään ruokkimaan tuota pienokaista.
Ihana äitienpäivä sulla! Me taidetaan olla vauvelin kanssa hieman aamu-unisia molemmat (ainakin tällä hetkellä), minäkin saatan torkkua kymmeneen yösyöttöjen vuoksi :P. Vauva sitten syö ja torkkuu siinä vieressä, ihania hetkiä <3.
Minulla on tuo Kalevalan lapsikoru. Meillä on tyttö ja poika, ja toisen lapsen synnyttyä päädyin siihen että haluan toisen helan eikä niin että jo olemassa olevaan olisi lisätty toinen kivi. Jostain luin että on tehty myös niin että kun lapsi on sitten aikanaan saanut omia lapsia, on heidän kivensä lisätty siihen ”hänen” helaansa. Jotenkin aika kiva ajatus. Ehkäpä minäkin sitten saan joskus lisää väriä koruuni ;) siihen tosin menee aikaa kun nyt lapset ovat 6 ja 4 vuotiaat…
No on aivan ihana ajatus tuollainen, en ollut aiemmin kuullutkaan! Kiva että kerroit :).
Itsekin ajattelen, että jos lapsia olisi kaksi, niin ehkä mieluummin sitten omat helat kuin yhteen helaan kaksi jalokiveä – yksi kiven paikka jäisi sitten tyhjäksi.
Minulla myös tuo Kalevala Korun lapsihela, jotka kaksi ystävääni toivat minulle lahjaksi sairaalaan. Lisäksi mulla on käytössä 3 nomination-ranneketta, joista yhdessä on lapsemme nimi.
Oi, ihana ele ystäviltäsi! <3
Mä en ole osannut noita Nomination-koruja katsella sillä silmällä, ehkä se itse ranneke on liian kiiltävä ja väärän sävyinen mun makuun. Muuten kyllä tykkään siitä korun ideasta suuresti.
Ensimmäisenä äitienpäivänä kutsuttiin minun ja miehen äidit meille syömään, että kaikki me äidit saatiin viettää äitienpäivää yhdessä. Ensimmäisenä jouluna sain mieheltä lahjaksi sormuksen, jossa oli yksi timantti lapsen kunniaksi. Tosin sormus ei ihan ollutkaan sitten mieleinen ja meni vaihtoon vähän yksinkertaisempaan. Nyt toisesta lapsesta en sitten halunnut mitään korua, koska en enempää sormuksia osaa pitää tämän ja vihkisormuksen lisäksi. Joskus haluaisin kuitenkin teettää korun, missä olisi laatoissa lasten nimet tai syntymäajat.
Ihana tuo sormus-ajatus! Ja mukava ensimmäinen äitienpäivämuisto teillä :).
Minulla juurikin tuo valitsemasi koru kaulassa muistona lapsemme syntymästä. Tykkään siitä niin, että käytän sitä ihan arkenakin melkein jatkuvasti. Ja ylpeydellä sitä kannankin, kumma kun kaikesta täytyy yrittää löytää negatiivisia puolia.
Tuo on kyllä niin kaunis koru! Ylpeydellä se pitääkin kantaa :).
Ihanaan koruun päädyit, tuo on todella kaunis! Itse sain omalta äidiltäni esikoisen synnyttyä kalevalan Suojassa-kaulakorun, joka kerryttää myös Lastensairaalakassaa. Tunnearvoltaan kalliimpaa korua ei korulaatikkooni päädy varmaan koskaan <3
Oi että, tuo korun nimikin jo yksistään on mielestäni koskettava. Googletin heti korun, onko sinulla tämä:
http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/riipukset/6896
Tosi kaunis!
Minulla myös tuo Kalevala koru ja siinä kolme kiveä.Sain sen mieheltä ensimmäisenä äitienpäivänä ja kummastakin pikkusisaruksesta mies on hommannut siihen uuden kiven.Itse tykkään kun heloja on vain yksi,olen nähnyt että niitä on jopa neljä mutta tuolloin koru näyttää mielestäni raskaalta.Toki sitten on korun perusteella oletettu että meillä on vain yksi lapsi kun ei ole tiedetty että vain kiviäkin voi lisätä eikä tarvitse heloja ostaa.Ihanaa kesää teille!
Neljä helaa olisi minunkin makuuni jo liikaa. Yksi näyttää kauniin yksinkertaiselta! :)
Kiitos L, aurinkoista kesää sinullekin!
Ristiäisissä lapsen saama pikkiriikkinen sormus kulkee nykyisin kaulakoruni ”riipuksena”. <3
Voi ihanaa, ne minisormukset on ylisuloisia <3.
Itse sain mieheltäni Lumoavalta Hertta kaulakorun synnärille ja sitten äitienpäivänä siihen kuuluvan rannekorun… joko arvatte mikä rakkaalle tytöllemme tuli nimeksi? ;) ♥
:) Ihana tarina nimen takana!
Luovutin esikoisen aikaan keskosille 63 litraa maitoa. Halusin työstäni jonkin muiston ja ostin osalla tuloistani kultaisen lapsikorun. Nyt korussa on kaksi punaista ja yksi sininen kivi. Rakkaan korun kaulaan laittaminen tuo paljon muistoja mieleen. Lapsille koru erityinen ja sylissä ollessaan he etsivät kaulassa roikkuvasta korustani ”oman kivensä”.
Niin liikuttava tarina tämä <3. Aivan ihana teko! Ja niisk tuosta viimeisestä lauseesta :).
Tykkään tuosta Kalevala Korusta enemmän. Itse olen harkinnut Lumoavan Hertta-riipuksen hankkimista, pidän sydänkoruista. Oma äitienpäiväni oli kyllä merkittävä, eka aamusta sain esikoisen päiväkodissa askarteleman huipun kortin jossa hän kertoi asioita äidistä (sai nauraa vedet silmissä, kyllä niissä oli mukana myös liikutuksen kyyneleitä, niiisk!) Ja sen jälkeen menikin lapsivedet ja neiti oli maailmassa illalla *syrän*
Lumoavalla on upeita koruja!
Mahtavan ikimuistoinen oli äitienpäiväsi kyllä, riittää muisteltavaa pitkään :).
Kauniita koruja molemmat! Tuo Efva koru oli minulle uusi tuttavuus, ja oli kyllä niin ”minun koru” että taidampa hankkia sen! Minulla ei ole ennestään lapsista mitään korua, koska en ole löytänyt mitään mikä kolahtaa kunnolla.
Mutta, tuo se on! Ystävälläni on tuo Kalevala koru, jossa hänellä on neljä helaa. Todella kaunis koru sekin.
Voi miten kiva kuulla että löysit mieluisan korun! Tuo on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa. Ketju saattaa kuvissa näyttää hieman arkiselta, mutta oikeasti se kimaltaa todella kauniisti :).
Sain tuon samaisen korun mieheltäni joululahjaksi, se oli ensimmäinen joulu pian pienen poikamme syntymän jälkeen. Luin sillon noita samoja keskusteluja ja ihmettelin samaa, miten ihmeessä kauniista asiasta oli kaivettu irti niin paljon ilkeää..käsitin, että korua pidettiin ehkä hieman elitistisenä eleenä ja siten paheksuttavana. Toki kaikilla ei ole varaa koruihin, onhan kyseinen koru etenkin kultaisena hintava. Mutta muuten en ymmärrä. Minulle äitiys ja oma lapsi on kyllä juuri niin ihanaa, että haluan ihan tuollaisella korullakin pitää asian lähellä. Kyse ei ainakaan minulla ole mistään hehkutuksesta muille vaan lähinnä itselleni. Omalla kohdallani korut, joilla on erityinen tunnearvo ovat tietysti rakkaimmat, hinnasta viis. Mutta korusta löytyy myös huono puoli, koska omaan tällaisen sylivauvan..koru jää joskus ikävästi vauvan pään alle hänen ollessa sylissäni, joten nyt vauva-aikana ei ehkä kaikkein kätevin. Samoin kuin ei rannekorutkaan pyllyä pestessä..omistan pandoran käsikorun, jonka pallomaiset korut painavat ikävästi vauvaa pyllupesuilla. Ja nyt kun vauva on isompi äidin kaulakoruun on mukava tarttua kovallakin otteella. Olenkin suosiolla jättänyt korun nyt odottamaan suotuisampia aikoja, mutta sen aika tulee vielä ihan arkikäyttöön!:)
Itsekin ajattelen niin, että koru tulee minulle muistoksi – ei siten, että sitä jotenkin esittelisi tai hehkuttaisi äitiyttään. Olen siis hyvin pitkälle samaa mieltä kuin sinä :).
Täälläkin on korut täysin tauolla, sillä en halua vahingossa niillä satuttaa vauvaa. Koruja ehtii pitää myöhemminkin! Ja ainakin joissain juhlissa, kun ovat niin lyhytkestoisia :).