7.5. otin kotona viimeisiä kuvia ennen vauvan syntymää ja yritin olla jännittämättä seuraavaa päivää, jolloin hänen olisi määrä syntyä. Tuolloin muistikortille tallentui mm. tämä kuva nuoremmasta kissastamme, hänet tunnetaan sattuneista syistä myös nimellä terassikissa:
Yksi pehmuste ei riitä mihinkään, niitä täytyy olla ainakin seitsemän! Tämä kuva menköön nyt postaussarjani toukokuun kuvasta (vaikka onkin kuvattu ruokailutilan eikä olohuoneen ikkunasta), sillä vauvan syntymän jälkeen mielessä oli hieman muuta ja se toukokuun puolivälin kuva jäi ottamatta :). Ei näyttänyt vielä kovin kesäiseltä toukokuussa! Huhtikuu-postauksestani pääsee kurkistamaan alkuvuoden kuvat.
Kirjoittelen tässä sohvannurkassa vanhemman kisun nojatessa leukaansa polveeni. Vauva makoilee toisella puolella vieressäni torkkupeiton päällä kädet ylhäällä; antoi vihdoin periksi unelle. Voi tuota tuhinaa <3. Näissä merkeissä käynnistyy kesäkuun viimeinen kokonainen viikkomme – mukavaa sellaista meille kaikille!
Mä en kestä!!!!!! <3 <3
:D hauska!
Muistatkos sadun ”Todellinen prinsessa”? Killi tuntee ihan selvästi herneen noiden pehmusteiden läpi :)!
Kyllä vain, sehän on klassikko! Hassua vain, että tuo kisu on kaikkea muuta kuin prinsessamainen :D.
Ihana kuva :) Pakko sanoa miten ihanasti muistatte myös kissoja vauvaperheen elämän lomassa. Tämä kertoo sen, että lemmikkejä ei tarvitse laittaa eteenpäin, kun vauva tulee taloon. Niistä on vauvallekin tulevaisuudessa paljon iloa. Suloisia olette koko perhe :)
Kiitos kauniista sanoistasi Mirkku! Olen samaa mieltä: lemmikit antavat niin paljon, sekä aikuisille että lapsille. Ja parhaamme mukaan yritämme kyllä kissoja huomioida tässä uudessa elämäntilanteessamme ja uskon, että hyvin olemme onnistuneet, sillä he eivät ole vauvasta moksiskaan :).