Ei voi liikaa sylitellä, ei voi liikaa pusutella. Ei voi liikaa valokuvata. Kaikenlaisia hetkiä valokuvamuistoiksi, näitä päiviä ei saa enää koskaan takaisin. Haikeaa. Tuon pienen pojan päästä ei löydy enää yhtäkään kohtaa, joka ei olisi pusua osakseen saanut. Välillä aivan hätkähtää: mistä tämä suloinen vauva on saapunut, miten hänet on juuri meille suotu? Onnittelukortissa, jonka ovat allekirjoittaneet Ikionnelliset Mummu ja Pappa, lukee:
Peiton alla posken nukka,
jalassa pieni sininen sukka.
Niin teille onni tuotiin,
ikioma pikkupoika suotiin.
Kaikki tällaiset ihanat runot ja laulujen sanat avaavat valtavat kyyneltulvat, voi voi. Nämä hormonit on kyllä melkoisen voimakkaita, kuinkahan kauan tätä kestää… Kuten yksi teistäkin viime lokakuussa vauvauutisen täällä jaettuani kirjoitti: lapsi on luojan lahjoista suurin.
Vauva nukkuu tässä sängyssäni kolmen tyynyn ja yhden peiton muodostamassa ihanassa kasassa. Päällään vielä pehmoinen, valkoinen kylpytakkini. Niin lämmin, niin lämmin. Huomasin hetki sitten, että turhan hyvä peti; varmasti turha odotella heräämistä lähiminuutteina, jolloin olisi kylpyhetken vuoro. Voi olla, että kylpy siirtyy kotona nautittavaksi, sillä huomenna se alkaa: meidän perheen elämä vauvaperheenä.
Oi ihanaa ku pääsette kotiin ja uutta elämään aloittamaan :)
Oltais päästy jo aikaisemminkin, mutta haluttiin olla osastolla eiliseen asti. Täysihoitola :).
Ensinnäkin, onnea koko perheelle pienestä pojasta! Täällä on myötäeletty näiden viikkojen ajan, ei vaan oikein ehdi kommentoimaan! Ja ihanaa oli kun kerroit löytäneesi meidän kokkolan-lehden ilmoituksen ensimmäisellä sairaalareissullasi, olin nimittäin unohtanut edes mainita täällä kommenteissa että muutimme Kokkolaan vuoden alussa ja näin ollen olisimme samassa sairaalassa :) meidän pieni on nyt päivää vaille kuukauden ja siihen liittyen neuvo; aika ei ole ikinä mennyt näin nopeasti, joten nauttikaa joka hetkestä! Mutta todellakin olen niin onnellinen teidän puolesta, huomenna teillä alkaa uusi luku elämässä kun kotiudutte! <3
Kiitos Jenna! <3
Ihana ja viisas neuvo, pidän mielessä!
Voih <3 Sun kirjoituksista niin huokuu äidin rakkaus omaa lasta kohtaan *niisk* Tässä ihan herkistyy <3 Se tunne vaan on kertakaikkiaan jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla. Ihanaa!
Ihana kuulla! Ja juuri sellainen tämä tunne kyllä on.
En ole koskaan kommentoinut blogiisi, mutta nyt on pakko sanoa, että en ole varmaankaan ikinä herkistynyt vieraan ihmisen onnesta niin paljon kuin nyt. Olet onnistunut välittämään sanojen ja kuvien kautta äärettömän suurta rakkauden ja onnen tunnetta. Vaikutat olevan kuin luotu äidiksi. Jotenkin pysäyttävää, että maailmassa on tuollaisia ihmisiä kuin sinä <3
En tiedä miten kiittää tästä, sain valtavasti voimaa ja energiaa sanoistasi. Myöskin kannustusta kaikkeen tähän vauvanhoitoon liittyen. Vain ihminen, jolla on todella suuri ja lämmin sydän, kirjoittaa näin vieraalle ihmiselle.
Iso ja lämmin kiitos Katri!
Tuhannesti onnea koko perheelle <3<3
Kiitos Niina!
Tulee niin elävästi mieleen oman esikoisen syntymä kun lukee sinun kirjoituksia. Muistan kun itkin kotona kun oltiin tultu sairaalasta, että kohtahan vauva on jo 18 ja muuttaa pois kotoa ;) Onnea vauva-arkeen!
Heh, voin hyvin kuvitella että itken pian itsekin samasta syystä :). Kiitos Johanna <3.
Olen niin onnellinen teidän puolesta <3 Voin vaan kuvitella sitä onnellisuuden määrää jonka pieni ihminen suo perheelleen <3 Ihania hetkiä vauvan kanssa teille <3 Mukava että pääsette kotiin. Kerrothan kisujen reaktiot pieneen ihmiseen :)
Kiitos, ihanasti sanottu Niina <3.
Kirjoittelen varmasti kisujen reaktioista joku päivä!
Suuren suuret onnittelut koko perheelle! Ihania ja jännittäviä aikoja siellä elellään<3
Kiitos paljon!
<3 Kaiholla muistelen liki 17 vuotta sitten, kun kannoimme oman tyttövauvamme kotiin sairaalasta. Joskus ajattelin, että räjähdän siitä rakkauden määrästä, se oli niin voimakasta ja pakahduttavaa.
Onnea vielä kerran <3
Tuollaista tämä rakkaus todellakin on! Kiitokset :).
Yksi pieni elämä,
suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa,
katson lohdun kantajaa.
Pidän aina lähellä,
kuljen matkan vierellä.
Sillä saattajani on,
vastasyntynyt.
ONNEA!!
T:Lukijasi
Tämä on niin koskettava, voi että <3. Erityisesti tuo pidän aina lähellä… Kiitos Tiina!
Hurjan paljon onnea teidän koko perheelle! Meillä on neiti jo 6kk, vaikka tuntuu että juurihan me laitokselta lähdettiin. Siihen liittyen muistammekin miehen kanssa varmasti aina sen tunteen… Sanoin miehelle laitokselta lähtiessä että tuntuu niin kuin olisi varastanut jotain. Sellainen kultakimpale oli kotimatkalla meidän kanssamme :) Nauttikaa joka hetkestä kaiken väsymyksenkin keskellä. Aika tulee kulumaan hurjaa vauhtia. Onnea vielä ja paljon ihania hetkiä pienokaisen kanssa! :)
Jaan tuon varastettu-tunteen :D. Tuntui hassulta, että voidaanko viedä hänet nyt kotiin täältä osastolta, onko varma :D.
Kiitos ihanista sanoistasi!
Hei, ja onneksi olkoon! Hienoa, että kaikki meni hienosti ja olet lähtenyt toipumaan hyvin. Mielenkiintoista on ollut lukea erilaisista kokemuksista (sinun ja muiden kommentoijien) sektion jälkeisen kivun hoidossa ja kotiutusaikatauluissa. Siinä missä joillekin on tarjottu heti leikkauksen jälkeen kivun hoitoon vahvoja särkylääkkeitä ja kipupumppua(?), tuotiin minulle ensiavuksi pelkkää Panadolia! Kotiuttamassakin olivat sairaalasta jo kolmantena päivänä leikkauksesta, vaikka olin kaikin puolin aivan raato.
Ihanasti kirjoitit äidinrakkaudesta ja siitä, kuinka sitä riittää jaettavaksi niin ihanalle ja ihmeelliselle ihmislapselle kuin niille hieman karvaisemmillekin kavereille. Näin myös meillä:)
Kiitos Christina! Ohhoh, kylläpäs tosiaan on eroja hoidossa. Itse koin, että sain riittävästi kipulääkkeitä ja lääkäritkin sanoivat, ettei kivun tuntemisella edistetä toipumista. Liikkeelle lähteminen edistää ja sitähän ei hirmuisen kipeänä voisi edes tehdä. Kotiinkin saimme lähteä ihan oman fiiliksen mukaan, olisimme saaneet vielä halutessamme jäädäkin.
Ihanaa. <3 Pojallasi on ihana aiti. <3
<3 <3 <3
Paljon onnea ja iloa teidän perheelle! Vauvantuoksuisia hetkiä!
Kiitos Mervi!
Mitähän kisut ovat tuumanneet ”pikkuveljestä” :)?
Kirjoittelen tästä joku päivä, kun ollaan muutama päivä yhdessä asusteltu. Hämmästyneitä ilmeitä on näkynyt :).