Tänään olen viettänyt elämäni ensimmäisen virallisen äitiyslomapäivän. Oikeasti äitiyslomani olisi kuulunut alkaa jo muutama päivä sitten (vauvan laskettu aika on arvioitu myöhäisemmäksi kuin mitä se oikeasti on, mutta koska heittoa ei ole yli viikkoa, sitä ei ole muutettu), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Koska mies on tämän viikon lomalla, ajattelimme käydä tutustumassa synnytysosastoon. Aikamoinen harmitus ja pettymys: odottelimme useamman pariskunnan tavoin esittelykierrosta, jonka pitäisi alkaa joka torstai klo 14, mutta koska klo 14.30 mennessäkään ei vielä mitään ollut tapahtunut eikä ketään näkynyt, jouduimme poistumaan paikalta. Olin nimittäin varannut ajan mammashiatsuun, joten se kutsui!
En tiedä mistä syystä tuo kierros peruuntui (tai ainakin viivästyi noinkin paljon), mutta kyllä harmitti, olin sitä niin odottanut! Olisin vähintään olettanut jonkun tulevan kertomaan, mikä on homman nimi. Siellä me seisoskeltiin huulet pyöreinä eikä kukaan sitten viitsinyt mennä osaston puolelle asiasta kyselemään. Tuon ”vierailun” kohokohta oli neljän vauvelin näkeminen lasiseinän takaa, voi elämä miten pieniä nyyttejä pikkusängyissään! Aivan kuulin korvissani sen pienen tuhinan ja tunsin nenässäni suloisen vauvantuoksun.
Mulla on tämä raskaus sujunut aika säyseissä merkeissä (mies on samaa mieltä, ei siis ole vain omaa kuvitelmaani :)) ja mielialanvaihteluilta yms. on vältytty. Nyt olen kuitenkin huomannut yllättäen kasvaneen itkuherkkyyden: pienikin vastoinkäyminen saa krokotiilinkyyneleet aikaan ja juuri sillä vastoinkäymisen hetkellä tuntuu, että en pääse siitä yli millään! Nyt naurattaa tämäkin ihan valtavasti, mutta itkeä pillitin kun tuolta peruuntuneelta synnärivierailulta autolle kävelimme :D. Tiedostan kyllä, ettei tuollainen käytös ole mulle ihan ominaista, mutta en vaan mahda itselleni mitään. Itkua kestää sen minkä sitä kestää, heh.
Pettymys muuttui iloksi kun pääsin mammashiatsuun ja oikeastaan jo ennen sitä, kun törmäsin matkalla vanhaan kaveriini (terkkuja!). Mammashiatsu oli kiva kokemus, reilu tunti siellä vierähti. Rentouduin kyllä kivasti, sain oikeastaan ns. tuplahierontaa: hieroja hieroi selästä samalla kun vauva potki ja möyri mahassa. Lähellä unta en kuitenkaan käynyt; sen verran kivuliasta hieronta välillä oli (selkä on tänään taas vihoitellut…). Selän painelu ja varovainen hierominen on saanutkin normaalia enemmän supistuksia aikaan tätä iltaa kohden.
Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi nuo mammashiatsulahjakortit – vielä on toinen käyntikerta odottamassa! Ehkä raskausviikolla 38, jolloin siellä voitaisiin käsitellä jalkapohjien käynnistyspisteetkin; sille viikolle kun on nyt alustavasti mietitty synnytyksen käynnistämistä. Mutta suunnitelmat voivat muuttua, se on tässä matkan varrella tullut harvinaisen selväksi, joten porskutellaan vain päivä kerrallaan eteenpäin…
Olen niin tykästynyt tuohon Gubin valaisimen uuteen sijaintiin tässä olohuoneen kulmassa; luo ihanaa tunnelmaa! Nyt täällä yksi äitiyslomalainen ja yksi talvilomalainen (ja yksi aina lomalla -kaksikko) valmistautuu saunaillan viettoon – rentoa (koti-)iltaa teillekin!
Elä nyt, mie aloin pillittään kun tulin ultrasta ja helikopteri toi jonkun potilaan ;)
Täysin luonnollista :)).
Muistan alkuraskaudesta, miten liikutuin kun näin muuttolintujen lentävän etelään :D.
Esikoisen odotusaika on niin hienoa – saa täydellisesti omistautua mahan kasvatukselle ja pienelle ihmiselle siellä sisällä :) Voimia ja enkeleitä loppuodotukseen <3 Veikkaisin, että tuo itkuherkkyys ei lopu enää. Ainakin täällä se on jäänyt pysyväksi ominaisuudeksi. Ei onneksi ihan niiiiin herkkänä kuin raskausaikana mutta moni asia herkistää ihan eri tavalla kuin ennen äidiksi tulemista :)
Kiitos paljon Jane! Mä oon aina ollut herkkä, mutta nyt viime päivinä se on kyllä ollut potenssiin kymmenen. Toivottavasti palaa pikkuhiljaa normitilaan :).
Ihanaa äitiyslomaa sinulle!
Kiitos paljon :).
Googlaapa mitä krokotiilinkyyneleet tarkoittaa.
Mä kuulen tuota käytettävän huomattavasti enemmän oikein katkerien kyynelien kohdalla – etkö sinä?
Ööh, no, en, sillä sitä se ei tarkoita.
Tämä taitaa olla hyvin yleinen virhe, että krokotiilin kyynelten luullaan tarkoittavan jotain vuolasta itkua, mutta näin tosiaan ei ole.
Mukavaa äitiyslomaa.
Niin varmasti on, mutta kovin yleinen harhaluulo se on! Kiitti!
Oi miten tunnelmallisia kuvia <3
Kiitokset :).