Jokos muut on langoilla täällä nettimaailmassa..?
Ikäihmiset on ihania. Haimme 1930-luvun alussa syntyneen mummuni tänään meille joulupäivän viettoon, hän sitten kyseli tästä blogistani mm. että missä tämä on. Keskustelu meni kutakuinkin tähän tyyliin: Missä se blogi on? Netissä. Millä paikkakunnalla? No siis, netissä se on. Joo joo, mutta missä kaupungissa??!
Hymyilytti :).
Pakkasin aatonaattoiltana koneeni kahden vuorokauden joululomalle, myöskin kamerani on lomaillut hieman. Silti joitain kuvia on tullut napsittuakin, siirsin ne juuri äsken koneelle ja tulen siirtämään tästäkin joulusta muutamia kuvamuistoja tänne blogin puolelle. Mutta en vielä tänään, nyt on vielä hieman sellainen lomailu- ja laiskottelufiilis päällä. Meillä on miehen kanssa aina joskus iltaisin ns. koneaikaa, jolloin molemmat puuhaavat omilla koneillaan jotain mieluisaa – tällä hetkellä on menossa tuollainen pieni tuokio. Tuokion jälkeen saunaan ja sitten ehkä jokin elokuva. Tosin tiedän jo nyt, että olen unessa elokuvan ensimmäisen puolen tunnin sisällä… Mikäs sen mukavampaa!
Tänä jouluna emme miehen kanssa lahjoneet toisiamme sen kummemmin; ajattelimme että uuden ykkösauton hankinta oli aika kiva joululahja, vauvasta puhumattakaan. Vauvahan se tarjoilikin upean ja ikimuistoisen joululahjan: kun olin aatonaattona puolilta öin käymässä nukkumaan, tunsin ensimmäiset aivan selvät potkut. Pidin käsiä vatsan päällä ja aivan pienesti jopa kiljahdin, kun sormi liikkui potkujen voimasta! Olipa ihana ajankohta kokea tuollainen asia ensimmäistä kertaa elämässään. Vauva selvästi jo tietää, että äiti on jouluihminen ;). Taitaapa sielläkin kasvaa pieni jouluihminen!
Yhdet lahjat kuitenkin toisillemme ostimme: kylpytakit. Miehelle musta kokopitkä ja minulle valkoinen polvipituinen. Ei sellaista perinteistä froteeta, vaan aivan unelman ihanan pehmoiset <3. Jouluaattoaamun saunan jälkeen kietouduimme niihin ensimmäistä kertaa, olipa ihanat! Kohta sukellan saunaan ja kietoudun siihen toisen kerran. Kovin kauan se ei kyllä enää hyvin kiinni mahdu, joten ehkä joudumme sitten miehen kanssa vaihtamaan kylpytakkejamme hetkeksi :D. Ennen saunaa nautin kuitenkin hetkisen noista peilin kautta näkyvistä joulutähdistäni – tunnelmallista Joulupäivän iltaa teillekin!
Meillä ihmeteltiin ekoja kunnon potkuja viime viikolla! On se vaan niin uusi ja ihana tunne, kun pieni tuolla potkiskelee :) Mukavaa joulunaikaa!
Voi miten mukava kuulla! Mennään sun kans niin ”samaa tahtia” :). Kauan olen jo liikkeitä tuntenut ja ehdin jo kummastella, missä ne potkut viipyvät. Tulihan niitä vihdoinkin! En aluksi meinannut edes uskoa, että vauvasta ne johtuu :D. Sitten vasta oli uskottava, kun nimetön liikahti ja kunnolla!
Kiitos samoin sinulle!
Olipas ihana aika ensimmäisten potkujen tuntemiseen, muistat varmaan aina. Itse tykkäsin aina niistä potkuista ja minun mahassa sitä riittikin ku kaksi poukkoili suuntaan ja toiseen. Tykkään vielä kokeilla vaikka siskojen mahoja kun potkut tuntee jo kädellä. Huomenna varmaan mennään katsomaan suvun uutta tulokasta, vielä ei olla pojua nähty.
Mekään ei isommin lahoja vaihdettu, sellaset perinteiset uudet yövaatteet molemille lahjaksi, mutta lapsille sitten sitäkin enemmän. On se niin ihana katsoa sitä lasten riemua kun paketteja avataan. Itselleni kyllä ostin joululahjan Helsingin reissulta, Michaler Korsin ihanuuden eli siis uuden laukun, harmi vaan kun en ole sitä vielä oikein päässyt ulkoiluttamaan :)
Harmi että jäi se lehtijuttu näkemättä ja tuosta kuvastasi ei ihan saa kaikista sanoista selvää. Saako udella mikä muutti mielesi tuosta julkisuuteen astumisesta???
Minkäslaiset uudenvuoden suunnitelmat teillä on, me taidetaan saunoa kotona vaan ja ampua vähän raketteja lasten kanssa.
Meillä muuten on melkein kaikki lumi jo sulanut pois vesisateen myötä, eilen vielä satoi lunta ja oli valkea maa.
Jep sama täällä: lumesta ei enää tietoakaan… Kyllä on pimeää ja synkkää!
Oli kyllä ihana ajankohta! :)
Oi että, onnea uudesta laukusta! Meillä ei ole vielä mitään uuden vuoden suunnitelmia, joten jää nähtäväksi. Jotain rauhallista :).
No en oikeastaan näe tuota julkisuuteen astumisena, tuohan ei ollut ensimmäinen lehtijuttu. Indiedaysiin kun siirryin, päätin ottaa etunimeni käyttöön, koska olin sitä kuitenkin kaikissa sähköposteissa ym. jo käyttänyt. Tämä oli siis ihan oma päätökseni. Myöskin ID:n etusivulle piti silloin laittaa oma kasvokuva – olisi ehkä vähän hassua, jos muista olisi kasvokuvat ja musta jotain muuta :D. Noi on mun mielestä niin pienessä mittakaavassa, että yksityisyyteni ei kärsi lainkaan :).
Jep, mummit on parhaita, ihan samanmoista keskustelua kävin omani kanssa. Mummini kysyi ruokapöydän yläpuolella roikkuneista paperitähdistä ja kerroin, että näin idean eräässä blogissa. Mummi kysyi, että missä? Jolloin tyydyin vain sanomaan, että näin ne siis eräässä lehdessä. :) Mummi ei tiedä mikä on netti, joten sana blogi, olisi mennyt ihan ohi! :)
Muistan itse nuo ekat potkut, olin ihan varma alkuun, että mulla on vaan ilmavaivoja :)
Hyviä joulunpyhiä, meille menee samoissa pyjama-sauna-leffa merkeissä loput päivät!
Heh, kuulostaa tutulta :). Mä sitten päädyin sanomaan, että no se yritys, jonne kuukausittain laskun lähetän, sijaitsee Helsingissä. Mummu oli tyytyväinen tähän vastaukseen :).
Ihan muuten ilmavaivoilta nuo tuntuukin, sellaisilta jotka olisivat tuossa mahan pinnassa! Ja hassusti mahaa liikuttavat :D.
Ihania potku-uutisia! <3 Pakko muuten jakaa tässä yhteydessä jo edesmenneen ihan mumman ensikohtaaminen mikron kanssa. Vietiin mummalle semmonen vanhan mallinen mikro varmaan jostain vuosikymmenen tai kahden takaa. Väriltään se oli ruskea ja kokoa varmaan tuplat mitä se nykypäivänä on. Mumma sitten vaan tuumasi, että ei mitään uutta telkkaria halua! ;) ikinä mumma ei kyllä tullut laitteen kanssa sinuksi eikä sitä koskaan käyttänyt. Ei varmaan, kun koko elämänsä oli pannulla kaiken lämmittänyt.
Voi ihana! :D Kiva että jaoit tämän hauskan tarinan! Meidänkään mummulla ei ole mikroa, joskus olemme vieneet, mutta ei käytä.
nuo ekat potkut on kyllä aika ihania, niitä odottaa aika malttamattomanakin ja sitten ihan hämmästyy kun yhtä äkkiä mellakka alkaa. :)
Mulla on tasan viikko laskettuun aikaan, alkaa noi vauvan liikkeet olla aika hassuja kun on niin ahdasta mahassa, välillä tuntuu kantapää tms. mahassa :D
No niinpä! Ihmettelin jo että mikä on vikana, kun ei vauva potki vieläkään ja liikkeitä tuntunut jo parisen kuukautta. Hassua kun tuolillakin istuu normikotihousut jalassa niin kyllä tippuu vyötärönauha alas potkujen voimasta :D. Voimia sulle viimeisiin hetkiin, onpa teillä jännittävää!
Tykkään todella paljon tyylistäsi, simppeli, yksinkertanen, mutta silti kaunis ja VALKOINEN!
Hyvää joulunaikaa teille :)
http://mdnepa.123kotisivu.fi/
Voi kiitos, mukava kuulla että miellyttää! :)
Ihania potku-uutisia :). Meillä kans on viime aikoina alkanut tuntua aika kipakoita potkuja, huomasin ollessani kammottavassa flunssassa viikon verran; aina kunnon yskänpuuskan laantuessa tuli kipakka potku! ”Lakkaatkos heiluttamasta siinä!” :D
Onneksi alkaa se flunssa jo hiukan talttumaan mutta oli se kyllä kamalaa, ei voi verratakaan menneisiin vilustumisoireisiin ennen raskautta.
Ja muuten, meidän pikkuinen liikkuu paljon istuessani ja liikkeellä ollessakin, aluksi tuntui vain nukkumaan käydessä kun makasin selällään.
Iso harmi ettei mies niitä vielä tunne.
Miehestä puheenollen, ostin vähän tylsästi lahjaksi Jari Sinkkosen kirjan Isäksi ensi kertaa, mies tykkäsi tosi paljon! Hän on kyllä ammattinsa puolestakin innostunut tuollaisista faktaan painottuvista teoksista, mutta ihmeen onnistunut lahja, itse kun en ollut tuosta yhtään varma. Voimme siis molemmat suositella!
Itse sain toivomani bola-korun, piakkoin alkaa pikkuisen kuulo kehittymään :).
Rentouttavaa pyhien jatkoa!
Hauska :). Ja voi ei tuota flunssaasi… Itse en ole moista nyt kuukausiin sairastanut, mutta satunnaisia aivastelu- ja yskäkohtauksia tulee: sattuvat jotenkin tosi kipeästi mahaan, auts!
Meidän vauvalle pitäisikin alkaa soittaa musiikkia jo, hän kun jo kuulee ääniä täältä keskuudestamme :).