Huomenta! Täällä on lyhyet yöunet takana, kivan turvonneet silmät, mutta jollain tapaa kovin huojentunut mieli. Törmäsin myöhään eilen illalla pariin blogiin, joita lukiessani taisin vuodattaa ehkä kaksi ämpärillistä kyyneleitä. Tosi huono idea lukea jotain niin surullista ennen nukkumaanmenoa; pyörimiseksihän se yö taas meni… Noita blogeja yhdisti se, että niissä molemmissa nuoret naiset (20-25-vuotiaat) taistelivat syöpää vastaan. Toinen oli oman taistelunsa jo hävinnyt, toinen vielä urheasti kamppailee.
Blogeja lukiessani vähän jopa häpesin omia ongelmiani, jotka tuntuivat naurettavan pieniltä noiden asioiden rinnalla. Tuli tunne, että ei mulla ole oikeutta valittaa, olen kuitenkin terve. Noilla kahdella nuorella naisella, pienten lasten äideillä, on oikeus valittaa, valittaa mm. elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Silti heidän asenteensa oli/on upea ja opettavainen. Ei sitä syyttä kuule usein sanottavan sanoja asenne ratkaisee…
Mutta sellaisiahan me ihmiset olemme. Olemme syvällä oman elämämme koukeroissa ja elämme niitä, sekä hyvinä että huonoina hetkinä. Omat ongelmat, oli ne vakavasti sairaan ihmisen silmin kuinka pieniä tahansa, tuntuvat itsestä juuri sillä hetkellä suurilta. Sen vuoksi onkin hyvä säännöllisesti avata silmiä muidenkin suuntaan ja saada hiukan uutta perspektiiviä. Laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja tehdä niitä tarvittavia/vaadittavia päätöksiä, sillä jos ei tee mitään, ei mikään myöskään muutu.
Uskon, että kaikella tässä elämässä on tarkoituksensa. Vaikka usein onkin tilanteita, joiden tarkoitus ei aukene ollenkaan… Silti uskon vahvasti tuohon ja nyt mietinkin, että mun oli tarkoitus törmätä noiden rohkeiden naisten elämäntarinoihin juuri eilen. Sain paljon mietittävää ja tehtyä sen oman päätökseni.
Koen, että meidän, jotka saamme täällä pallolla vielä terveinä tallustaa, tulee nauttia tästä elämästä kaikin mahdollisin tavoin. Ei pelkästään itsemme, vaan myös heidän vuoksi, joilta tuo oikeus liian aikaisin evätään. He olisivat varmasti halunneet vielä jatkaa elämää, nauttia siitä, arvostaa jokaista päivää ja hetkeä eikä valittaa turhasta. Joten jo kunnioituksesta heitä kohtaan on meidänkin pyrittävä siihen. Elämä on lahja.
Enkä nyt sano, että tämä oman stressini aiheuttaja olisi mikään hirmuisen pieni asia – ihan pienestä en tässä elämässä pitkäaikaisesti tai ylipäätään stressaannu enkä yöuniani menetä. Uskon myöskin niin, että jos elää jatkuvan stressin alla, se heikentää vastustuskykyä – koskaan ei siis tiedä, milloin se oma terveys on menetetty. Meillä on vain yksi terveys ja sen tulee aina olla etusijalla. Sitä ei myöskään missään nimessä voi pitää itsestäänselvyytenä, sillä hetkenä minä hyvänsä asiat voivat muuttua lopullisesti.
Tänään aion nauttia kauniista, aurinkoisesta kesäpäivästä! Aion hemmotella itseäni rentouttavalla kaunistautumishetkellä ja taidanpas noiden viikonlopun kuvien innostamana käydä ostamassa tuoreita mansikoitakin. Ja jos siltä tuntuu, laitan elämän oikein risaiseksi ja valmistan suklaadipin :D. Ehkä myöskin päikkärit terassisohvalla kahden kehräävän kissan kera tulevat tarpeeseen (neljän tunnin pyörivät yöunet ei ihan riitä…).
Loppuun haluan vielä kiittää teitä lukijoita ihanista viesteistänne mm. edelliseen postaukseen. Kiitos! On mukava huomata, ettei tullut tyrmäystä, vaikka kevyiden sisustusjuttujen sijaan tulikin vähän jotain muuta. Suoraan sanottuna tuntuisi aivan teidän huijaamiselta postailla niitä näitä, jossa sydän ei ole mukana, kun mielen on vallannut muut asiat.
Mutta, tästä on suunta vain ylöspäin ja sen kipuamisen voisi aloittaa vaikka jo tänään! Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä jo tänään… Hymyjä ja auringonsäteitä päiviinne!
Kiitos hienosta kirjoituksesta! Itse kun olen kroonisesti sairas niin yritän toki nauttia jokaisesta päivästä, mutta siltikin sitä tulee valitettua pienistäkin asioista, plaah.. Tuo ihmisen mieli on sellainen :) Tsemppiä sulle kovasti <3
voi, ole hyvä vain! ihan luonnollista tuo on, sellaisia me kaikki olemme :). kiitos Kaisa <3
Mä olen sitä mieltä, että vaikka maailmassa ja ihmisillä on isoja ongelmia, niin se ei poista sitä omien ongelmien tuomaa pahaa oloa. Käytän usein esimerkkinä sitä, että jollain on jalka poikki ja toisella varvas. Jalan poikki meneminen on toki isompi asia, mutta ei se tarkoita etteikö se varpaan rikki meneminen tuntuisi pahalta. Ongelmat on toki hyvä ”mittasuhteuttaa”, mutta meillä kaikilla on omat ristimme ja taakkamme.
Olen huomannut myös, että vaikka blogissa ei koko yksityiselämäänsä ruotisi, niin välillä on hyvä tulla oman elämänsä kanssa lähemmäksi lukijoita. Se tekee bloggaajasta aavistuksen inhimillisemmän, lähestyttävämmän ja vahvistaa tietyllä tapaa bloggaajan ja lukijoiden välistä suhdetta. Itse olen saanut vakavista asioista puhumisesta todella hyvää palautetta ja lukijat ovat pääasiassa vain tykänneet, kun sisustus- ja muiden aiheiden joukkoon tipauttaa välillä palasen omasta itsestä. Oman itsensä peliin laittaminen onnistuu myös ilman, että oma intimiteetti rikkoontuu.
Täältä siis saat arvostusta, tsemppiä ja halaukset! <3
oon samaa mieltä, ilmaisin ehkä hieman epäselvästi itseäni. tottakai jokaisella on oikeus murehtia niitä omia murheitaan niin paljon kuin tarve vaatii, mutta hetkellisesti tunsin nolostusta omista ongelmistani, jotka tuntuivat pieniltä noihin sairauksiin verrattuna. ei sitä missään nimessä niin voi ajatella, että en saa murehtia, koska jollain on suurempiakin ongelmia, koska AINA on joku, jolla on niitä suurempia ongelmia kuin itsellä. silloinhan murehtiminen olisi tässä maailmassa oikeutettua vain muutamille ihmisille.
ymmärrän mitä ajat takaa tuolla vakavien asioiden jakamisella lukijoille, mutta ymmärrän myös sen, ettei kaikki sitä halua tehdä. blogin lukijoihin mahtuu valtava joukko ihmisiä eikä kaikki asiat ole tarkoitettu kaikkien korville ;).
kiitos kovasti tsempeistä Irina! <3
Olen aivan samaa mieltä, kun Irina edellä. Välillä ärsyttääkin, kun jollain on sentäs sitä ja tätä. Ei ongelmia voi laittaa mihinkään järjestykseen. Jos jollain on tosiaan varvas poikki ja jollain vielä jotain ”suurempaa” niin ei niitä voi arvottaa. Juuri se oma asia on itselle sillä hetkellä se kaikkein suurin ja tärkein asia.
Voi kun hyvä kuulla, että sait päätöksen tehtyä – onnea siitä – niin ja laita nyt elämä risaiseksi ja valmista se SUKLAA dippi.. :)
juu itsekin olen hyvin pitkälti samaa mieltä, selitinkin vähän pitemmästi tuohon yläpuolelle. lisäksi jokainen tarkastelee tätä maailmaa ja elämää eri tavalla, omalla tavallaan. vakaviin asioihin suhtautuminen riippuu paljon myös siitä, millainen historia ihmisellä on takanaan. toinen pitää jotain asiaa huomattavasti suurempana kuin toinen jne.
dippiä en tehnyt, mutta mansikoilla ja suklaapaloilla herkuttelin :P. täydellinen yhdistelmä, oi nam!
Heippa ryökäle monien kuukausien jälkeen! Täällä sitä ollaan oltu ruudun toisella puolen. Tiedän tuon tunteen niin hyvin: jos toinen sairastuu vakavasti/jotain muuta elämää mullistavaa tapahtuu, niin niistä omista ”asioista” onkin vaikea puhua, ne tuntuu niin kovin pieniltä. Mutta siinä vaiheessa sitä unohtaa itsensä, niinkuin mulle kävi vuosien negatiivisten asioiden keskellä. Neljän vuoden sisällä meillä porukat erosi, siskon pieni ihminen kuoli synnytyksessä, toinen sisko sairastui syöpään, iskä kuoli ja nyt käännetään veistä haavassa, kun siskoni joutuu käymään lapsettomuusklinikalla. Vasta nyt, tänä päivänä, kun olen antanut itsellekin aikaa, tuntuu kaikki tekemäni päätökset juuri oikeilta, ja olen onnellisempi kuin koskaan! Ihan mielettömästi tsemppiä omaan päätökseesi! Ja rutistuksia sille jollekin, kuka on sinun mielessäsi syystä tai toisesta n enemmänkin.
Mahtavaa juhannusta teidän leveyspiireille, tänne etelään ainakin luvattu lämpöä <3
no moi! <3
voi kylläpä teidän perhettä on koeteltu :(.
mutta mullekin eilen sanottiin, että vastoinkäymiset vahvistaa ja niin ne on kyllä tehneet! ja suomalaista sisua löytyy, on aina löytynyt :D
oon todella iloinen, että voit kirjoittaa olevasi onnellisempi kuin koskaan – olet sen totisesti ansainnut. nauti onnestasi ja ihanaa juhannusta!
”Every cloud has a silver lining”… tämä on hyvä vähemmän aurinkoisina hetkinä muistaa. Ja se, että ympärillä on välittäviä ihmisiä <3
Lämmintä juhannusta sinulle!
Anne-Maria
näin on! kiitos muistutuksesta :)
ja ihanaa juhannusta sinullekin!
Kuulostaa siltä että olet helpottunut kun sait päätöksen tehtyä. On tosi että jotku ongelmat ovat pieniä toisten ongelmiin verrattuna, mutta silti itselle ne omat ongelmat voi olla suuria eikä niitä saa kukaan vähätellä.
Ja se että rohkeasti kirjoittaa jos on jotain mielen päällä niin on vaan lukijoille ainakin minulle sellainen asia josta pääsee vähän, mitenkähän se nyt sanois, mutta tavallaan pääsee näkemään bloggaajan kuoren alle ja näkee että blogin takana on ihan tavallinen ihminen jolla on samat ongelmat kun meillä muillakin. Ja minusta on rohkeaa kirjoittaa näinkin avoimesti tänne ajatuksiasi vaikka syytä stressille et koskaan haluaisikaan paljastaa, hyvin olisit voinut halutessasi pitää blogitaukoa hetken etkä kirjoittaa aiheesta mitään, mutta päätit rohkeasti avata sydäntäsi ja jakaa mietteitäsi muille.
Tsemppiä jatkoon!
näin on eikä kukaan voi tulla arvostelemaan, että mitäs tuota suret, ei tuo niin suuri asia ole tms. ne on niin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia juttuja ettei niitä tosiaan voi ulkopuolelta arvostella.
kiitos Hanna, oli mielenkiintoista kuulla sun mielipide tähän asiaan :). ihan tavallisia bloggaajatkin ovat, aivan jokainen!
”Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä jo tänään…”
..sillä jos se on oikein kivaa, voit tehdä sen huomenna uudestaan!
Aurinkoista juhannusta koko teidän porukalle!
no näinpä :)
kiitos, samoin teille Tintti!
Kaukohalaus S, asioilla on tapana järjestyä! <3
"Everyone wants happiness, no one wants pain. But you can`t make a rainbow without a little rain".
voi kiitti halauksesta! ja tuosta ihanasta lauseesta, jota en ollut aiemmin kuullutkaan. tuon painan mieleeni, niin ihana ja paikkansapitävä se on <3
Upea kirjoitus! ♡ Pysäytti ja sai herkistymään. Elämä on niin haurasta, mutta kuitenkin niin voimaannuttavaa. Mitä oon omien kokemuksieni kanssa oppinut, niin koskaan ei saa lopettaa uskomista ja pitää ammentaa hyvää energiaa sieltä mistä sen sillä hetkellä saa irti. Ja aina uskoa mahdottomaan! Jokainen on niin erilainen ja saman asian voi kokea usealla eritavalla. Mielestäni mulla on oikeus kokea tuntemukseni niin kuin ne tulevat. Ja vaikka elämässä on monenmoisia kuoppia ollut ja tulee olemaan, on se sen hetkinen aina se suurin, koska sieltä kipuaminen on vielä kesken. Täältä tulee iso ja lämmin tuuppaisu ylämäkeen! ♡ :)
voi että, kiitos sulle <3. kuulemma mun läheisetkin oli tämän luettuaan itkeneet :D
olen noista asioista ihan samaa mieltä kuin sinä! ja kiitos tuuppaisusta :)