Mun tämän torstain kohokohta taitaa olla lounastreffit: tapaan pitkästä aikaa erästä ihanaa ystävääni <3. Olemme olleet ystäviä lapsuudesta saakka; kasvoimme samassa korttelissa, mutta kävimme eri kouluja. Siitä huolimatta varsinkin kaikki lomat vietimme tiiviisti yhdessä. Kouluaikana kun aikaa tuli vietettyä lähinnä niiden samassa koulussa olevien ystävien kanssa.
Olemme molemmat asuneet vuosia eri paikkakunnilla; yhteen aikaan taisi hurahtaa muutama vuosikin, ettemme pitäneet yhteyttä. Olimme ajautuneet elämän mukana ihan eri suuntiin. Mutta sitten vuosien jälkeen, kun olimme molemmat palanneet takaisin kotikaupunkiimme, aloimme taas pitää yhteyttä. En edes muista tarkalleen mistä se lähti, olikohan se siitä kun huomasimme asuvamme lähes saman kadun varrella, aivan kuten lapsuudessamme :). Elämä oli taas tuonut meidät yhteen.
Ystävän tunnistaa siitä, että vuosienkin jälkeen ystävän seurassa on hyvä olla. Siihen ei ole vaikuttaneet välimatkat, ei erossaoloaika, ei mikään. Ei ole mitään vaivautuneisuutta tai kiusallista hiljaisuutta. Kaikki jatkuu siitä, mihin ne viimeksi jäi. Varmasti tuttu lause/tunne monelle ja hyvä niin.
Elämääni kuuluu muutama lapsuudenystävä sekä muutama aikuisiällä solmittu ystävyyssuhde. Muistan kotoa pois muuttaessani ja uudella paikkakunnalla elämää aloittaessani pohtineeni, syntyykö ystävyyssuhteita, siis sellaisia todella vahvoja suhteita, enää aikuisiällä. Kun lukion jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle, jäi näitä lapsuudenystäviäni kotipaikkakunnalle viisi. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo aika tuntuu kovin haikealta: sellaiselta eräänlaiselta virstanpylväältä. Siihen päättyi eräs elämänvaihe ja samalla alkoi uusi. Koin saman haikeuden pari vuotta sitten, kun se oli veljelläni ajankohtainen. Ei pelkästään perheen, vaan myös lapsuudenystävien lähettyviltä poismuuttaminen teki muuton uudelle paikkakunnalle kovin haikeaksi: mietin miten käy näiden koko siihenastisen elämän kestäneiden ystävyyssuhteiden, saanko mahdollisesti uusia ystäviä elämääni… Suureksi onnekseni sain, joka paikkakunnalta missä asuin. Ja he kuuluvat elämääni vielä tänäkin päivänä. Aivan samoin kuin nuo lapsuudenystävänikin.
Havahdun joskus siihen, miten ystäviä näkee ihan liian harvoin. Sen suhteen luulen, että itse kullakin olisi hieman petrattavaa. Arjen kiireet jotenkin saa usein aikaan sen, että silloin kun sitä aikaa ehkä olisi, tuntuu se omaan kotiin käpertyminen kaikista houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.
Olen mielestäni onnekas, että voin kutsua useampaa ihmistä ystäväkseni. Heitä asuu pitkin Suomea ja vaikka joidenkin kanssa harvoin pystymme tapaamaan, tiedän että se ystävyys säilyy. Tässä facebook tekee mielestäni erittäin hyvää työtä: mahdollistaa vaivattoman yhteydenpidon puolin ja toisin ja ennen kaikkea usein. On ihana sen avulla pysyä kärryillä kauempanakin asuvien ystävien kuulumisista :)
Jokainen ystävä ja ystävyyssuhde on arvokas ja ainutlaatuinen. Ystävyyssuhde on jokaisen kanssa niin erilainen: yhden kanssa yhdistävä tekijä on samat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, toisen kanssa saman alan työ, kolmannen kanssa samanlainen elämäntilanne tai ehkä yksinkertaisesti se, että ”ku me ollaan aina oltu ystäviä”.
Miten te vaalitte ystävyyssuhteitanne? Oletteko solmineet pysyviä ystävyyssuhteita vielä aikuisiälläkin vai muodostuuko ystäväpiirinne niistä lapsuudenaikaisista ystävistänne? Oli niin tai näin, muistakaa tämä veljeni päiväkodissa minulle tekemäänsä ystävänpäiväkorttiin kirjoittama lause:
Aina ei voi vain syödä kaalia, ystävyyttä pitää vaalia.
Tämä postaus sopisi hyvin ystävänpäivään, mutta saahan ystävänpäivä olla vaikka joka päivä, vaikka tänäänkin, tänä tavallisena torstaina! ♥
Niin ja ei, täällä ei valitettavasti ole lunta, vaan nämä kuvat olen ottanut 26.10., kun yöllä maahan oli satanut ensilumi.
Itse olen kyllä saanut ihan näin aikuisenakin ihan yhtä paljon uusia ystäviä kuin nuorempana. Nykyään ehkä vielä helpommin sellaisia jotka jäävät paremmin ikuisiksi ystäviksi, koska nykyään on helpompi tuntea se saman sieluinen ja myös arvostaa sellaisia ja sitä tahtookin pitää ystävyydestä huolta. Sitä myös tietää, että pikku kinat on tosiaan pieniä siihen verrattuna mitä ystävyys tarjoaa ja näitä kinoja osaa jo käsitellä ja säilyä ystävinä. Myös näin vanhempana tajuaa, että ketkä ei ole niitä oikeita ystäviä, vaan energian kuluttajia, joten kun nämä kuluttajat karsii pois, jää aikaa etsiä uusia kavereita ja jää enemmän aikaa niille jotka oikeasti välittää.
on se aikuisena ystävystyminen kyllä ihan erilaista kuin lapsena. ja ihan totta tuo viimeinen lauseesi: näin aikuisena niitä ystävyyssuhteita oikeastaan vasta koetellaankin, mm. vastoinkäymisten myötä. aika pian silloin huomaa, ketkä niitä todellisia ystäviä loppujen lopuksi onkaan.
Ihanan talvisia kuvia kun joensuussa sataa kaatamalla vettä. Meillä on muuten perheenlisäystä kissaperheessä ;)
http://pikkumamma.blogspot.fi/2012/11/perheenlisaysta.html
täälläkin oli tänään tihkusadetta, blaah… voi pitääpäs tulla kurkkimaan! :)
Kyllä hyvät ystäväni ovat elämäni suola :) Mitä olisin tehnytkään ilman heitä tässa elämän varrella , on tuettu toisiamme niin iloissa kuin suruissakin. Minulla on muutama ystävä ihan lapsuudesta asti.Asuimme melko lähekkäin ja kävimme samaa ala/ylä-astetta (yksi ystävä asui hetken muualla , mutta onneksi muuttivat takaisin) Pidämme edelleenkin tiivisti yhteyttä vaikka jotkut asuvat muualla kuin minä.
Aikuis iällä olen oikeastaan saannut 2 sydän ystävää, toinen entinen työkaveri ja toisen tapasin työpaikallani ja siellä aloimme juttelemaan ja huomasimme olevamme samalla aaltopituudella :)
Olen aina ollut sitä mieltä ystävyyttä pitää vaalia ja muistaa kuin mitä tahansa suhdetta, eikä vain silloin ystävänpäivänä. Ihanaa että ystäväni ovat olemassa :)
hyvin samoja ajatuksia mulla! kyllä, ystävyyttä pitää todellakin vaalia <3
Ihana postaus ystäväni <3
Itselläni on ystäviä oikeastaan jokaisesta elämänvaiheesta. Lapsuudesta, kouluista, töistä ja muualtakin. Useimmat asuvat muualla kuin täällä päin.
Kaikki ovat yhtä tärkeitä ja vaikka ei välttämättä usein tavata, niin silti on tunne kun tavataan, että kaikki jatkuu siitä mihin se viimeksi tavatessamme jäi. Ja Face on tosiaan tässä ihan verraton. Kiitos ystävyydestäsi ihanainen <3
ihana että tykkäsit! oot niin usein mun mielessä, vaikka ei usein nähdäkään :). ihana että oot olemassa ja mun elämässä <3
Ihana kirjoitus ystävyydestä <3
Mikä lattia teillä on? Parketti vai laminaatti ja minkä merkkinen?
Voi olla, että olen jo tätä aiemmin kysynyt, mutta en enää muista vastausta ja en löytänyt ;-)
moi Emma! meillä on laminaatti: Haro Tritty 75, sävy white oak :)