Viime vuonna näihin aikoihin ihastelin kaupoissa erästä valkoista AmandaB-Collectionin kranssia. Jahkailin ja jahkailin: ostanko vai enkö… Lopulta niin kauan, että ne kaikki loppuivat! Olin niin iloinen, kun näin niitä tässä taannoin uudestaan myynnissä, tosin hieman muunneltuna versiona (jotain nauhahärpäkettä ja puinen sydänkin mukana), mutta kranssin pohja oli edelleen se sama kaunis valkoinen! Tällä kertaa siis ostin kranssin ja kotona eräs misukka oli tyytyväinen:
Siihen mahtuu istumaan, mutta ei makoilemaan (yritetty sinnikkäästi monta kertaa, mutta ei löydy sopivaa asentoa…). Kenties siitä tuo kyllästynyt ilme? ;)
Tai siitä, kun ulkoa kuuluu vesisateen ropinaa. Ei kiva. Ei ainakaan tähän aikaan vuodesta.
Täytyy tässä joku päivä koristella kranssia jotenkin… Mustaa ohutta satiininauhaa löytyy, ehkä voisi käydä kurkkaamassa korulaatikkoon, jos sieltä löytyisi jotain koristetta. Helmistä voisi saada jotain kivaa aikaan! Toisaalta se on kaunis noinkin. Löytyisikö teiltä koristeluideoita tälle?
Toinen istuu kranssissa ja toinen tassuttelee keittiön tasoilla… Mun hassukaiset!
Uutukainen tuolini ja Soihtu muodostavat kivan kepeän kaksikon tuossa kulmassa, sopivat hyvin yhteen! Aika mahtavaa muuten: enää kuukausi ja kymmenen päivää jouluun! <3
No, tylsaahan se on, kun sataa vetta eika paase ulos, joten taytyy sitten keksia jotain muuta puuhaa! :-)
Nuoremman kisun ilme kertoo kylla hyvin, mita mielta han on saasta ja siita, ettei kranssiin mahdu makoilemaan! Oisit ostanut isomman!!
Aina tulen niin hyvalle mielelle, kun naen teidan suloiset mussukat. <3
no nii-in, mun vika, TAAS! :D
ihana että tuut hyvälle mielelle! <3
Oi jestas miten erityisen ihana tuo toinen ja kolmas kuva ovat – aivan supersuloista :)
heh, niin on! tällä kisulaisella on niin hyvät ilmeet tilanteeseen kuin tilanteeseen :D
Mistä tuo olkkarin matto on?
parin vuoden takainen hankinta Anttilasta.
”Njääääähh, ei oo mun päiväni – eeiihh!. Vettä sataa ja palvelija on hankkinut mulle ihan liian pienen korin!!!”
Ihanan suloinen tuo äreähkö kisu :)
juuri noin! :D
ja pakko tarkentaa, että kisun luonne on kaikkea muuta kuin äreä, niin leppoinen pallero kuin olla ja voi! ilmeet vain joskus on tätä luokkaa :D
Kyllä sen ymmärtää, jos on pieni, niin sitten on, ärsyttäähän se :D Ihana kisuli. En ole kissaihminen, mutta teidän karvahanurit on kyllä niin ilmeikkäitä ja lutusia <3
nää on ihan huippuja, kuten kaikki kissat :)
Itselläni oli myös kranssipohdintoja tässä taannoin, omani koristelin simppelisti helmillä, saattaisi toimia sinullakin. Paksu nauha on myös aina kaunis.
http://www.lily.fi/juttu/paperinarukranssi
oi kuulostaa kauniilta! pitääpä tulla paremmalla ajalla vierailulle ja katselemaan :))
Voi toista, kun ei ihan siihen kranssiin mahdukaan nukkumaan :D. Ihania ilmeitä kyllä!
niinpä! yritys oli kyllä kova :D
Mistä mahdoit kyseisen kranssin ostaa? Kiinnostuin itsekin ;)
Kodin Terrasta :) en oo viime kuukausina muualta mitään ostanutkaan ;D
Ei oo todellista miten kertakaikkisen ihanan ÄKSY ilme teidän neitokaisella tuossa kranssissa istuessaan on! Voi toista! :)
Musta silkkunauha, valkoisia ja hopeisia koruja, helminauha kenties..? Näyttäis varmasti hyvältä!
Omaankin kotiin on ostoslistalla Lundian Soihtu -valaisin, todella kaunis yhdistelmä tuon tuolin kanssa!
hih :)
juuri jotain tuollaista koristusta mullakin on mielessä, saapa nähdä millaisen saan aikaiseksi! Soihtu on kyllä niin ihana, täydellinen hankinta :)
hehe, kylläpä siellä ollaankin äreän näköisiä :D Vähän niinkuin julkkis kun paparazzi siinä ympärillä pyörii. ja taitaa tuo ainainen sataminenkin alkaa ottaa pattiin. Meillä ainakin neiti kurkkaa joka aamu toivekkaana ulos ja nassua väännetään kun lumen sijasta on aina vain vettä.
kyllä, vesisade ottaa pattiin! :D tosin ei lumikaan ole näistä miisuista niin mukavaa: tassut paleltuu…
hei voi miten ihana kranssi! siis lähinnä toi joka on kranssin sisällä. kopat,korit pahvilaatikot, mikä niissä kiehtoo noita karvatteja? suloisen hurmaavaa. sadeterveisin kahden karvatassun omistaja Nitoja
kranssin sisus on kauneinta :))
yks päivä siivosin yhtä kaappia ja tyhjensin yhden pienen laatikon, minuutin sisältä sieltä löytyi eräs matikainen ja kyllä teki tiukkaa mahtua, mut mahtui lopulta :D
terkkuja sinne karvatassuille! :)
Onpa erityisen kaunis kranssi. Silkkinauha helmineen olis varmasti tosi kaunis ja aloin jo haaveileen tuota meillekkin… vaan meillä taitaa käydä samoin kun teillä… Liian pieni!!!! :D
eikö olekin! harmi vaan että kaupassa niistä puuttuu nuo sisukset ;D
Suloiset karvakaverit ja kaunis tuoli! Tuosta kranssista tuli mieleeni jo useita vuosia palvellut kranssini, jota uhkaa polttohautaus. Saisikohan sen uudistettua maalamalla…hmm… Kiitos inspiraatiosta ja tervetuloa vierailulle blogiini lähiseudulle! ;) Sielläkin vilahtelee välillä yksi karvakaveri.
kiitos Mirva! spraylla voit ainakin edullisesti koittaa pidentää kranssisi elinikää :))
ja kiitos kutsusta, tulen käymään!
Ihania kisu kuvia, mitä nyt virneestä ;D Mä laittaisin kranssiin vähän bling blingiä eli pisaran muistoisia ”timantteja” valkoisia/kirkkaita tietty ;) miksei punaisiakin jos sillaisia on olemassa ;D
kiva koristeluidea! katsotaan mitä tuosta kehkeytyy :)
Hihi :) No voi pirhana ku se henkilökunta meni ostaan niin pienen kranssin :D Ihanat kuvat! <3
heh :D
IIIIIhhhaaannaaa ♥ Voi että kun on suloinen palleroinen ♥ Mistäköhän johtuu, että nuo katit menee noihin pieniin tiloihin ja yrittää käydä pötköttämään? Meidän Cata menee heti, jos lasken maahan jotain, muovipussin, pahvilaatikon yms. ja aina änkeää sinne :D On pikku riiviö kasvanut paljon :D Mä toivon Catasta yhtä ihanaa palleroa kuin teidän ♥
:) en kyllä ymmärrä mikä kissageeni sen aiheuttaa ;D. tuunpas heti kattelemaan Catan kuvia! kiitos Janet kivasta kommentistasi <3
Voi, toi kranssi on ihana… samantyyppistä metsästän itsekin…
toivottavasti löydät! tai jos ei tuossa värissä, niin aina voi spraymaalata mieleisekseen :)
Voi että tulee näistä kuvista ikävä meidän jo edesmennyttä maatiaiskisua Töppöstä. Hän eli 2 kk vajaa 20-vuotiaaksi ja oli väritykseltään kuten teidänkin kissat.
Töppönen oli positiivinen ja hyväluontoinen misse. Ikävä on edelleen 4 vuoden jälkeekin kova.
Kyseinen neito kulkee rakkaan isäntänsä jalassa tatuointina tänä päivänä ja kehyksissä olevista kuvista löytyy kotimme seiniltä.
Perheenjäsenestä luopuminen on kova paikka.
Silitysterkut kattiloillenne! :)
voi että, ihan itku tuli näistä ajatuksista :( tiedän miltä karvaisen perheenjäsenen menetys tuntuu, se on aivan karmaisevan riipaisevaa. toivon, että saisin pitää nämä mun murut luonani yhtä kauan kuin sinä sait pitää Töppösen <3