Mitä meille kuuluu vuonna 2025?

Heipparallaa pitkästä aikaa tännekin, reilun vuoden tauon jälkeen! Ajattelin näin perjantain kunniaksi kirjoitella hieman, mitä meille kuuluu näinä päivinä! Mietin tuossa juuri, että blogi on elänyt matkassa mukana jo lähes 15 vuotta. Siitä asti, kun tämän kotimme valmiiksi rakensimme ja tänne juhannukseksi 2010 muutimme. Silloin loppukesästä/syksyllä tämän starttasin ja siitä alkoikin kokonaan uusi elämänvaihe. Niin paljon tämä toi mukanaan; täydellisen uramuutoksen ensinnäkin, sillä aluksi starttasi yrittäjyys blogin parissa ja myöhemmin perustin verkkokauppani MioSa. designin. Kolme lasta olemme saaneet, joten koti on tätä nykyä aivan täynnä, mitä ihanimmalla tavalla! ♥

Surullista on se, että kissoja meillä ei enää ole, ei kumpaakaan. He olivat pitkään täällä blogissa isoissa rooleissa, meidän rakkaat karvahaalari matikaisemme, ensimmäiset lapsemme ♥. Muistan aina, miten joku lukija nimesi heidät tämän blogin suolaksi ja pippuriksi! Pitkään saimme kissatkin luonamme pitää ja siitä olemme kiitollisia. Valtavasti ihania muistoja, vaikka itselleni tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä muistelen ja nytkin kyyneleet valuen tätä kirjoitan enkä meinaa nähdä mitään. Sissy ehti näkemään kuopuksemmekin yli puolen vuoden ajan ja heistä ehdittiin onneksi saamaan paljon yhteiskuvia. Toukokuussa tulee täyteen vuosi ilman Sissyä. Ikävä on kyllä tosi kova ja on ollut vaikea tottua elämään ilman kissoja, sillä Tigru saapui elämääni vuonna 2002 eli kissaelämää tuli elettyä 2002-2024, pitkä aika, yli puolet elämästäni!

Hauska sattuma muuten, nyt kun tässä kolmannen lapsen päiväuniaikana tätä kirjoittelen; aivan kuten vietin lähes aina esikoisemmekin päiväuniajat blogia kirjoittaen; tämä kun oli silloin päätyöni. Ja juuri tänä päivänä yhdeksän vuotta sitten avasin MioSalle sivut Facebookiin, joka toimi Instagramin ohella päämyyntikanavana ensimmäisen vuoden ajan, ennen verkkokaupan avaamista. Eli tavallaan kuin jokin ympyrä sulkeutuisi :).

Tuossa ruokapöydän ääressä tällä hetkellä kirjoitan. Olen raahannut läppärin tähän, sillä viime aikoina on ollut paljon konehommia iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja koska työhuoneeni sijaitsee makuuhuoneen vieressä, jossa tyttö nukkuu, on se pois iltakäytöstä. Synttärikukkakimppu kukoistaa upeana viikon jälkeen ja miehen minulle yli 15 vuotta sitten ostama hiirimatto Tigrun kuvalla on jokapäiväisessä käytössä edelleen ♥.

Esikoinen täyttää tänä vuonna 11 vuotta, keskimmäinen 7 (hänenkin koulutaipaleensa starttaa syksyllä!) ja kuopuksemme tuli juuri vuoden ja viiden kuukauden ikään. Hän jatkaa kotihoidossa vielä ainakin muutaman kuukauden, aika näyttää, milloin on oikea ja töiden puolesta pakollinenkin aika aloittaa päiväkotitaival. Hänkin aloittaa kuitenkin ihan pienillä tuntimäärillä, aivan kuten isoveljensäkin aikoinaan. Tänä vuonna onkin mielenkiintoinen arkeenpaluu kesälomien jälkeen, kun täältä lähtee kouluun jo kaksi poikaa! Toivottavasti heidän lukujärjestyksensä sopisivat siten yhteen, että aamut alkaisivat samaan aikaan, niin voisivat mennä yhdessä kouluun ♥♥.

Tosi liikuttava etappi tuo kouluun meneminen, mutta esikoisen kohdalla se tuntui vielä isommalta harppaukselta. Luonnollisesti, koska sen koki silloin ensimmäistä kertaa. Nytkin tuntuu haikealta, mutta samalla ylpeältä, miten ihanan valmis koululainen tästä toisestakin pojastamme on kasvanut. Ja haikeutta lieventää se, kun isoveli on samassa koulussa tukena ja turvana. Toki myös se, että koulu mukavine henkilökuntineen on esikoisen kouluvuosilta jo tuttu.

Tällaista meille kuuluu tällä hetkellä, kiireistä ja täyttä lapsiperhearkea.
Jätäthän merkkiä, jos eksyt tänne asti lukemaan :)