Ikääntyvä kissakaksikko

Lupasin jonkin aikaa sitten kirjoitella kissojen kuulumisia ja niitä jo kyseltiinkin, joten nytpäs näitä olisi sitten luvassa! Kissaneitimme ovat jo hieman iäkkäitä ♥. Nuorempi täytti toukokuussa 12 (heillä hauskasti esikoisemme kanssa sama syntymäpäivä) ja vanhempi kisunen täytti syyskuussa 17. Nuorempi kissa eli Sissy on aika lailla ennallaan. Ei ole ulkoisestikaan muuttunut juuri lainkaan, en ainakaan itse sitä huomaa. Ei ollut moksiskaan kuopuksemme syntymästä, mutta esikoisen syntymä laittoi hieman pakkaa sekaisin. Hetkeksi vain. Rennosti elelevä matikainen kun on.

On edelleen perusilmeeltään suht jörö, vaikka luonne on hyvin lempeä ja leppoinen. On tottunut lasten rajumpiin otteisiin eikä ole moksiskaan, kuten ärhäkkäämpi kissakamunsa. Tässä hänen viimeisimmät poseerauksensa:

Siinä oli meidän sissukkainen, joka on erityisesti M:lle hyvin rakas. Hänellä onkin aina tapana sanoa, että Sissy on hänen kissansa.

Sitten meidän ikäneitimme, joka on aina ollut se minun sydäntäni lähempänä oleva kissa. Kissa, johon on muodostunut ihan erityinen suhde ja josta tiedän, että sellaista ei ikinä muiden kissojen kanssa tule muodostumaan. Tämä kissa on ottanut miehen lempi-ihmisekseen sen jälkeen, kun minusta tuli äiti ja vauva oli usein sylissäni. Olen onnellinen, kun hän niin onnellisen näköisenä miehen sylissä tai kainalossa iltaisin nukkuu ♥. Tigrun kanssa olimme alunperin kaksin ja nyt meitä on tässä perheessä jo kuusi!

Tigru voi yleisesti ottaen hyvin. Toki nukkuu paljon, mutta sitähän kissat tekevät tyypillisesti aina. Hän on edelleen ketterä, vaikkakaan ei enää niin usein korkealle hyppää. Nivelrikkoa on jo. Ruoka maistuu erinomaisesti. Viimeisen vuoden aikana hän on kuuroutunut lähes täysin. Tyypillinen vanhuuden vaiva, sanoi eläinlääkäri reilu vuosi sitten. Suretti kovasti, koska se oli ensimmäinen vanhuuden oire tuolla niin rakkaalla kisulla ♥. Tavallaan siinä kohtaa joutui myöntämään, että kissani on tosiaan jo aika vanha, vaikka ei siltä näytäkään. Meillä harvemmin käyvät vieraat ovat olleet ihmeissään, kun ovat kuulleet kisun iän! Moni ei meinaa millään sitä uskoa ja siitä olen tosi mielissäni, että hän näyttää niin nuorelta eikä vanhalta tai raihnaiselta. Toivottavasti hän on saanut elää meillä onnellista elämää ja toivotaan, että se jatkuu hyvänä ja onnellisena vielä vuosia!

Aluksi Tigrun kuulo vain huonontui ja piti huutaa tosi lujaa, jotta hän kuuli. Nyt hän ei kuule enää kimeitä vihellysääniä eikä juuri muutakaan. Onneksi kuuloaisti ei ole kissan aisteista se tärkein ja olen ajatellut, että ehkä kisu on vain hyvillään tässä meidän villien poikalasten perheessämme, kun ei kaikkea mekkalaa kuulekaan! Usein pojat leikkivät lattialla ja melutaso on melkoinen; silti Tigru nukkuu metrin päässä eikä tiedä mistään mitään :D.

Onneksi puolitoista vuotta sitten raskaana ollessani näin vaivaa ja kyselin Tigruun liittyen neljän eläinlääkärin mielipiteitä. Hänellä löydettiin silloin nisäkasvain ja kaksi ensimmäistä eläinlääkäriä pyysi minua harkitsemaan, kannattaako 15-vuotiasta kissaa enää leikata. En purematta niellyt noita mielipiteitä ja olin Ouluun asti yhteyksissä erääseen aivan mahtavaan kissatohtoriin, jolla olemme kisun kanssa pariin otteeseen käyneet. Hän oli sitä mieltä, että leikkaukseen ehdottomasti (”Kyllä oot sen velkaa Tigrulle!” kaikuu vieläkin korvissani), muuta ei edes harkita ja niinpä sitten ajelimme tunnin matkan päähän Edsevön eläinlääkärille, joka oli myös täysin leikkauksen kannalla.

Tunnin operaatio, noin vuorokauden toipuminen ja kissa oli oma itsensä eikä sen jälkeen ole ollut merkkiäkään kasvaimista! Surettaa ajatella niitä tapauksia, jotka vievät kissan tuollaisissa tilanteissa piikille, jos joku eläinlääkäri sitä suosittelee. Toki kaikkia täytyy harkita tapauskohtaisesti ja kissan yleiskunto vaikuttaa valtavasti, mutta meidän pikkutiikeri on niin hyväkuntoinen, että yksi leikkaus ei tuntunut missään! Enemmänkin minä olin puhkipoikki siinä raskauden puolivälissä, kun nukuin kissan kanssa sohvalla neljä yötä :D. Oli pakko, sillä hän ei mitään kauluria kaulassaan suostunut pitämään, joten tein hänelle vanhasta tuubihuivistani pöksyt haavan suojaksi ja jouduin sitten vahtimaan, ettei hän nuole haavaansa öisin. Siitäkin selvisimme! ♥

Täällä on talo hiljentynyt ja minäkin jatkan nyt keskiviikkoillan viettoani!
P.S. Täällä on tänään leikitty talven ensimmäiset lumi- ja mäenlaskuleikit!