He-hei! Se on jälleen tämä odotettu perjantai-ilta käsillä! Vaikka tätä viikonloppua usein kovasti odottaakin, niin pyrin kyllä tekemään arjestakin mukavaa ja odottamisen arvoista, sillä arkeahan tämä elämä enimmäkseen on. Ei elämää voi elää niin, että aina odottaa jotain muuta kuin sitä nykyhetkeä. Elämä on tässä ja nyt. Jos huomaa aina odottavansa viikonloppua tms. todella hartaasti, kannattaa pysähtyä miettimään, mistä se johtuu ja mitä asialle ehkä voisi tehdä!
Täällä on tähän perjantaihin herätty tänä aamuna klo 6.10. Puoli seitsemältä olimme koko perhe olohuoneen sohvalla, mies tosin jo töihin lähtöä tekemässä. Meidän yksivuotiaamme on päättänyt, että aamukuuden jälkeen ei välttämättä tarvitse nukkua, ikinä, eikä kenenkään tässä talossa. Aika karu muutos, kun esikoinen saattoi päästellä kymmeneenkin… Toki hän vastaavasti valvoi sitten illallakin pidempään. Tänä iltana pojat kävivät yöunille jo puoli kahdeksan maissa. Jännä nähdä, alkaako huominen päivä vielä aikaisemmin kuin tänään! Tällainen rytmi on kuitenkin mukavaa nyt, kun lapsia on enemmän kuin yksi: on tärkeää saada iltaan tätä omaa aikaa!
Tulin piipahtamaan blogissa ennen kuin istahdamme miehen kanssa sohvalle tämäniltaisen Vain elämää -jakson pariin. Katsomme kaikki sarjat aina tallenteina. Vältämme näin mainokset ja voimme katsoa ohjelmat omien aikataulujemme mukaisesti. Odotan kovasti illan jaksoa, sillä luvassa on Lauri Tähkän päivä, jei!
Tähkästä heiniin ja trendeihin, nimittäin olen lukenut ja havainnoinut, että heinät ovat kuulemma nyt kovin trendikkäitä sisustuksessa! Viime kuukausina olen ollut kyllä pihalla kuin lumiukko kaikista sisustukseen liittyvistä asioista, mutta toki oman kodin sisustuksen parissa hääräillyt ihan entiseen tapaani. Heiniä meiltä on löytynyt jo vuosikausia erilaisina rykelminä ja kokoonpanoina; niiden sävyt on tosi kauniita eikä niihin kyllästy varmaan koskaan! Loppukesästä mulla oli aikomuksena poimia kotiin vielä muutama osmankäämi, mutta harmillisesti se aina jäi. Esikoisellekin tuosta pienestä haaveestani kerroin ja takapenkiltä kuului lähes joka automatkalla: ”Äiti tuolla on niitä juttuja mitä sää halusit! Mää voin tulla sun kans hakemaan!” Bongaamamme kasvupaikat vaan oli aina suht haastavia, joten taisi jäädä nyt seuraavaan kesään meidän osmankäämireissut.
Heinät säilyvät hyvinä vuodesta toiseen eikä kimppuja välttämättä tarvitse uusia. Tuo yläkuvan kimppu on alkukesältä ja käytin sitä mm. esikoisen synttäreillä toukokuun alussa. Se hieman varisee, jos sitä liikuttaa. Olen kuullut mm. äidiltäni, että siihen voisi suihkia hiuslakkaa, niin ei enää varisisi – en ole vielä testannut tuon toimivuutta, oletteko te?
Valkoisessa pullossa oleva heinä on peräisin upeasta kimpusta, jonka eräs ystäväni toi reilu vuosi sitten toisen lapsemme syntymän kunniaksi ♥.
Mutta nyt pieni kierros keittiöön ja sitten kutsuukin sohva!
Ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!