Kymmenen päivää sitten oli tuo maaginen ”100 yötä jouluun”, mutta en sinä sunnuntaina ehtinyt blogin pariin, mutta tänään ehdin, sillä huomasin, että 90 yötä Jouluun on… ♥ Eilen miehen oltua hetken kotona töistä tultuaan, hän kävi kurkkaamassa pakastimen oven kalenteria ja sanoi: jaahas, se on syyskuun 24. päivä! Ihmettelin, että mitä, onko nyt joku unohtamani merkkipäivä??? Hän siihen sitten tokaisikin, että syyskuun 24. ja täällä on alettu kuunteleen joululauluja! Kyllä, eilinen päivä oli sieltä hieman raskaammasta päästä oman ja lasten flunssien vuoksi, joten laitoin päivällä joululaulut soimaan! Michael Bublélla perinteisesti aloitin… (Vaikkakin aloitus on yleensä osunut lokakuun loppupuoleen.) Unohdin ne vain soimaan miehen kotiinpaluuseen asti :D.
Viime vuosina joulunodotukseeni on kuulunut aina jotain ns. extraa. Se alkoi oikeastaan kaksi vuotta sitten, kun perheenjäseneni sai syöpädiagnoosin kuukautta ennen joulua ja leikkaus oli ihan joulun alla. Tuosta joulusta on vain pieniä, hataria muistikuvia. Sitä joulua sävytti surullisemmat fiilikset kuin yleensä. Samaan aikaan olimme kuitenkin mieheni kanssa tietoisia, että perheeseemme olisi tulossa toinen lapsi ♥. Ristiriitaisia tunteita joulu täynnä! Iloa ja onnea, mutta myös suurta surua, huolta ja murhetta.
Viime jouluna oli ihana vauvaperheen joulu. Kuopuksemme oli vajaan viiden kuukauden ikäinen eikä hirveästi vielä joulusta ymmärtänyt, mutta mukana menossa toki oli. Jouluruokaa syödessämme pakkanen paukkui ja lasiterassin lasit olivat täynnä aivan upeita kuurankukkia. Vauva nukkui tyytyväisenä lasiterassilla lampaantaljojen alla mummuni päivitellessä, että vauva laitetaan noin kylmään nukkumaan :D ♥. Tuosta kyseisestä joulusta nautittiin edellisenkin vuoden edestä, sillä nyt ilmassa ei ollut samankaltaista murhetta.
Tänä vuonna joulu on taas perheessämme erilainen! Minusta on tulossa ensimmäistä kertaa elämässäni täti, sillä veljeni ja avovaimonsa saavat joulukuussa vauvan ♥. Tai laskettu aika on ihan joulun paikkeilla, mutta syntymäpäivähän voi osua vaikka tammikuulle tai marraskuulle. Joka tapauksessa joulunodotukseemme liittyy tänä vuonna tällainen toinenkin ihana odotus! Vanhempani saavat kolmannen lapsenlapsensa ja poikani saavat kolmannen serkun ja tällä kertaa serkku taitaa olla tyttö. Mietittiin vain miehen kanssa, että miten mahtaakaan käydä jouluna, jos meidän joulupukille ilmaantuukin keikka synnärille! ;)
Tällaisissa tunnelmissa käynnistyy siis joulunodotus tänä vuonna! Keräsin tähän muutaman kuvan aiemmilta vuosilta, enemmän ulkokuviakin tällä kertaa.
Viimeisessä kuvassa näkyvä Joy-kynttelikkö aloittaa meillä perinteisesti ns. näkyvän joulun, sillä sen otan esiin aina jossain vaiheessa lokakuuta! Aina jännittää kaivaa se esiin ja katsoa, montako lamppua on hyytynyt säilössä olevien kuukausien aikana… Onneksi jokunen vuosi takaperin hamstrasin noita polttimoita sen verran, että ei pitäisi muutamaan vuoteen olla huolta :D.
Ne ensimmäiset joululaulut ja niiden parissa fiilistelyt. Se ensimmäinen glögihetki kynttilänvalossa. (Muistan vieläkin, miten esikoinen sanoi vuosia sitten glögiä plökimehuksi :D.) Ne ensimmäiset jouluisemmat valot kotona. Kodin pukeutuminen askel askeleelta enemmän jouluiseksi. Salaiset joulupuuhat lapsilta. Lasten (tai tänä vuonna vielä lähinnä esikoisen) pukille kirjoittaminen ja se valtaisa jännittynyt ja riemastunut odotus! Tonttujen kurkkimiset ikkunoista ja tonttujen jättämät jalanjäljet pihallamme. Ne joulun tuoksut ja kaikki ihanat joulun maut! Joulukukat ja ainakin sata ihanaa muuta yksityiskohtaa! Mitä ihmettä tekisimmekään, jos ei olisi joulua! Jos ei olisi joulua, joka niin ihanasti katkaisee tämän pimeimmän vuodenajan!
Odottaako siellä joku muu joulua yhtä innokkaasti?
Heippa! En ole koskaan aiemmin kommentoinut mitään blogiisi, mutta lukenut kyllä ahkerasti kivoja postauksiasi. :) mukavaa, että olet taas ehtinyt kirjoittaa enemmän tännekin. :)
Täällä on toinen jouluihmiseksi tunnustautuva! parasta joulussa tuntuukin monesti olevan juuri kaikki nuo valmistelut vaikka toki myös itse joulun vietto rakkaiden kanssa on ihanaa. <3
Heippa Sonja!
Oi olipa ihana juttu, että nyt kommentoit ja olet siellä jaksanut odotella, kiitos! :)
Olen itsekin sitä mieltä, että ihan parasta joulussa on juurikin nämä kuukaudet/viikot/päivät ennen jouluaattoa! Jotenkin tunnelma vain kohoaa mitä lähemmäs aattoa mennään. Jouluaatto on sitten se kohokohta ja joulunpyhät ihanaa extraa ♥.
Ai, että on ihanaa, kun olet taas palannut blogin pariin! On niin kiva lukea ajatuksiasi. :-)
Minä yleensä alan miettiä joulua marraskuun puolella, mutta nyt kesän loppuminen ja syksyn alkaminen ottavat niin lujille, että taidan jo itsekin alkaa fiilistellä joulua. Sen tiedän, että tänä vuonna haluan hankkia joulukuusen (kaukasianpihtan) ajoissa. Meillä ei ole sitä ollut kahtena edellisenä vuonna kissojen takia, mutta nyt kissat ovat jo 2,5-vuotiaita, joten joulukuusi on hankittava.
Ihanaa joulun odotusta!
Tosi kiva kuulla! :)
Oi nyt saat nauttia kuusesta sitten edellistenkin joulujen edestä! Itse mietin, että mitähän meidän 1-vuotias tuumaa kuusesta ;D
Täällä ihan malttamattomana odotan joulua, olen niin jouluihminen kuin olla ja voi. Odotan esikoistamme ja LA on 13.12, saa nähdä milloin pieni päättää syntyä maailmaan. Toivon kovasti että saisimme olla joulun kotona. Joulua ainakin aloitan laittamaan ajoissa tänä vuonna että voi sitten fiilistellä, syntyipä bebe milloin vain :). Suurin osa lahjoista jo hankittu, ensimmäiset kausivalot on jo lyhdyssä ulkona. Kohta varmaan ensimmäinen joulusuklaa menee ostoslistalle. Ja se odotus on yksi parhaista asioista.
Ihanaa, että meitä on muitakin!
Ja mukava kuulla, että sinäkin olet yhä siellä lukijoiden joukossa! :)
Hirmuisesti onnea odotukseesi <3 Esikoisen odotus on niin ainutlaatuista, nyt jälkeenpäin sen vasta kunnolla ymmärtää! Ja nyt sinulla on todellakin hyvä syy aloittaa fiilistelyt ajoissa :)