Vanhemman kisuneidin kevät

Hei pitkästä aikaa! Täällä on pariviikkoinen mennyt ohi niin vauhdilla, että aika on riittänyt vain pakollisten arkitouhujen parissa hääräilemiseen. Miehellä oli useamman päivän työmatka ja se viikko meni kyllä täysin pikakelauksella ohi – omat kädet olivat niin täynnä töitä! Uuteen työtilaani tilaamani kalusteet ovat saapuneet ja pääsivät tänään paikoilleen. Vielä yksi iso kaappi puuttuu ja pöytätaso, sitten vähän valaistushommaa ja sen jälkeen saan alkaa täyttelemään kaappeja eli työhuoneen muutto lähestyy viikko viikolta! Tahti on ollut hyvin verkkainen alusta saakka ja ihan suunnitellusti. Kun työtilani on valmis, tulevat kotimme kolme makuuhuonetta kokemaan muutoksia myös, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Tänään ajattelin kertoilla vanhemman kisuneitimme kuulumisia. Hän tosiaan sairasteli tuossa parisen kuukautta sitten (postaus Vanhemman kisuneidin terveydestä) ja leikkauspöydälle tiemme lopulta johti. Olin tuolloin yhteyksissä neljään eri eläinlääkäriin, joista kolmen luona kävimme. Näistä yksi eläinlääkäri oli sitä mieltä, että leikkaus saattaisi olla turha, koska kyseessä on vanha kissa ja leikkaus on rankka. Toiset kolme eläinlääkäriä olivat ehdottomasti leikkauksen kannalla, koska 15-vuotias kissa on iästään huolimatta erittäin hyvässä ja pirteässä kunnossa. Lempieläinlääkärini Oulusta sanoi puhelimessa: Ehdottomasti leikkaukseen, kyllä Tigru sen ansaitsee! ja nämä olivat ne taikasanat.

Kokkolan eläinlääkäreissä on valitettavasti huomattavia eroja, mitä tulee kissatietämykseen enkä ole kyllä näiden vuosien aikana onnistunut täältä vielä tarpeeksi kissoista tietävää eläinlääkäriä löytämään. Perusasiat, kuten sterilisaatio ja korvapunkit, hoituvat, mutta siihenpä se tuntuu sitten jäävän. Myös hinnoissa on valtava ero! Yksi eläinlääkäri arvioi Tigrun leikkauksen hinnaksi 300-400 euroa, kun taas toinen 160 euroa. Niinpä veimme kisun kissoista hyvin paljon tietävän eläinlääkärin luokse Edsevöön (kiitos Suvi vinkistä!). Hän laskutti patin leikkaamisesta ja hammaskiven poistosta 160 euroa ja kissa oli jo seuraavana päivänä täysin ennallaan.

Onneksi kävimme leikkauksessa! Se oli ainoa mahdollisuus antaa kissalle lisäelinvuosia, kuten eläinlääkärikin ennen leikkausta sanoi. Tietenkään kukaan ei voi luvata kissan elävän vielä ainakin viisi vuotta, mutta emmepä tiedä sitä tällä pallolla kenenkään ihmisenkään kohdalla. Olimme miehen kanssa myös hyvin tyytyväisiä siihen, että kyselin mielipiteitä useilta eläinlääkäreiltä ennen kuin leikkaukseen päädyimme. Mies oli tosin alusta asti leikkauksen kannalla, kun itse jouduin miettimään hieman pidempään (pelkäsin leikkauksen olevan kissalle liian raskas). Oulun eläinlääkäri tietää kissoista aivan kaiken ja hän sanoi, että kissa sairastaa leikkauksen jälkeen vuorokauden ja on sitten ennallaan. Tämä ihan siitä syystä, että kissat eivät halua sairastaa pidempään. Jälleen kerran tuo kyseinen eläinlääkäri oli oikeassa.

Nukuin Tigrun kanssa sohvalla leikkauksen jälkeiset neljä yötä, sillä halusin vahtia, ettei kissa päässyt nuolemaan leikkaushaavaansa. Nuoleminen olisi aiheuttanut tulehduksen ja edessä olisi ollut uusi leikkaus. Niinpä keskitin energiani kissan hoitamiseen ja se kannatti! Haava parani täydellisesti eikä sitä enää edes huomaa. Eläinlääkäri laittoi kisulle kaulurin suojaksi ja kauhistelin sitä heti. Kissan luonteen tuntien tiesin, että kaulurin kanssa emme voisi elää… Nuoremmalla kisulla oli sterilisaationsa jälkeen kauluri kaulassa eikä hän ollut siitä juuri moksiskaan, mutta Tigru on eri maata. Niin pippurinen katti, että hän meni täällä lääketokkurassa pitkin seiniä kauluri milloin mihinkin törmäillen. Niinpä se oli otettava pois, vaikka tiesinkin, että se tietää sitten minulle 24/7 vahtimista… Värkkäsin kisulle pöksyt vanhasta tuubimainoshuivista; päiviä, joita emme kumpikaan muistele erityisen innokkaasti! Housuilla porskutettiin viisi päivää, kunnes uskalsin ottaa ne pois. Toki ne tippuivat jalasta useita kertoja päivässä ja joskus yölläkin, mutta äkkiä opin pukemaan ne tuolle pippuriselle kissalle ihan yksinänikin :D. Kermavaahtonokare pöydälle, kissa viereen herkuttelemaan ja sillä välin pöksyt jalkaan, hahah! Hieman saattoi kiloja tuolloin kertyä, mutta väliäkös tuolla!

Nyt Tigru on aivan kuten aiempinakin keväinä. Kevättä on rinnassa vaikka muille jakaa ja ulkona pieni nenä haistelee taukoamatta kevään tuoksuja! Vihdoinkin pakkaset hellittävät ja kissat pääsevät nauttimaan. Lasiterassilla on niin ihana makoilla iltapäivän auringossa, turkki on siellä suorastaan tulikuuma! Nyt onkin parhaat kissojen terassikelit, sillä keskikesän auringossa sinne paahtuu.

Nyt lähdemmekin ulkoilemaan ja pihaa siivoamaan koko perheen voimin. Yritän palailla tänne lähipäivinä, jotta ei menisi taas ihan sitä kahta viikkoa… ;) Ihanaa sunnuntaipäivää!