Pieniä jouluaskelia kotonamme

Tähän vuodenaikaan kuuluu, että pikkuhiljaa otetaan pieniä jouluaskelia kohti joulua! Viime vuonna tämä meni hieman eri tavalla kuin olin suunnitellut, sillä kiireisen syksyn päätteeksi sain kurjan influenssan korkean kuumeen kera ja niissä tunnelmissa menikin sitten päivät ennen joulua. Muistan, miten puin kotimme jouluasuun viikko ennen joulua: koko jouluasu yhden päivän aikana! Toimi se niinkin, mutta oma tyylini on tämä, että niitä jouluaskelia otetaan pikkuhiljaa lokakuusta lähtien. Lokakuussa vielä hyvin maltillista, mutta nyt marraskuussa ikkunaan pääsivät ensimmäiset joulutähdet. Keittiön ikkunalle sekä eilen illalla olohuoneen ikkunoihin:

Nyt on tosiaan viime vuoteen nähden ihan eri tavalla aikaa valmistella kodin joulusisustusta, sillä nyt kaikki iltani ovat perheaikaa, kun viime vuonna pojan kotihoidosta johtuen tein kaikki illat töitä. Nautin niin paljon, että ehdin leipoa poikani kanssa pipareitakin minä iltana tahansa! ♥

On tainnut tämä rakkauteni jouluun tarttua jonkin verran tässä reilun vuosikymmenen aikana mieheenkin, sillä hän osti perjantain kauppareissulla heräteostoksena pikkukinkun. Miehet ehkä pitävät enemmän tästä joulun herkuttelupuolesta, varmasti naisetkin, mutta pääasia, että löytää sen oman tapansa nauttia tästä ihanasta ajasta! Niinpä täällä on nyt aamusta asti leijaillut ihana kinkun tuoksu ja kissat ovat parkkeeranneet keittiöön :D. Ikään kuin harjoitusjoulu ennen varsinaista joulua! Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun meillä tällainen pikkukinkku paistetaan. Illemmalla sitä sitten maistelemme; saapa nähdä miltä maistuu! Ja toki kissat saavat osansa myös, se on selvä.

Veljeni pyysi eilen kummipoikaansa heidän hoiviinsa sunnuntaipäivää viettämään ja niinpä poika lähti sinne aamupäivällä pulkka mukanaan. Minä olen tehnyt päivän töitä. Kovin jouluiselta on tuntunut, liekö syynä uunissa paistuva kinkku, joulumusiikki vai joulutähdet. Ihana sunnuntai joka tapauksessa! Illalla ajattelin vielä leipoa joulutorttuja pikkuapulaisen kera.

Se suurin kodin jouluaskel taitaa olla joulukuusi; valojen viritteleminen ja koristeiden asetteleminen. Joka joulu haaveilen aidosta joulukuusesta, sellaisesta oikein tuuheasta, mutta sitten mieleeni tulevat neulaset… Tökkii niin se ajatus niiden siivoamisesta joulunpyhien aikana, että ehkä vanha ikikuusemme pääsee esille tänäkin jouluna. Lisäksi nuorempi kissamme on sen verran kuriton tapaus vielä 10-vuotiaanakin, että tuskin antaisi aidon kuusen olla rauhassa. Mikähän olisi sopiva ajankohta kuuselle… Tosin ei sitä oikein osaa eikä tarvitsekaan suunnitella, se on sellainen fiilisjuttu – se ilmestyy olohuoneeseen sitten, kun siltä tuntuu!

Olohuoneen ikkunatähdet luovat huoneeseen sellaista ihanan tunnelmallista ja pesämäistä fiilistä, josta nautin suunnattomasti aina iltojen pimeydessä! On ihan täydellistä käpertyä sohvannurkkaan pehmoisten tyynyjen ja torkkupeittojen kera. Selailla joululehtiä ja vain nauttia siitä käsillä olevasta tunnelmasta. Tämä ominaisuus on saanut minut tykkäämään taas sohvastamme, vaikka ehkä muistattekin, miten kypsä olin siihen reilu vuosi sitten? Päätin sitten, että uuden sohvan aika koittaa joskus myöhemmin, nyt mennään tällä. Tuntui tuhlaukselta hankkia uusi sohva vain siksi, että olin nykyiseen kyllästynyt (vaikkakin monestakin syystä). Sohva on sen verran arvokas hankinta, että kulutetaan tätä nyt vielä, kun se kuitenkin ihan ehjäkin on. Ostimme sitten sohvarahoilla alkuvuodesta uuden sängyn, sillä se oli kiireellisempi hankinta vanhan oltua jo niin kulunut. Lisäksi olen uudestaan tykästynyt tuohon divaanisohvamuotoon, sillä tuo nurkkaus on just paras ja kisaammekin miehen kanssa iltaisin aina siitä, kumpi sinne ensimmäisenä ehtii…

Joulukuusi tulee kruunaamaan olohuoneen pesämäisen tunnelman, sillä se katkaisee joulun ajaksi suoran näköyhteyden olohuoneesta keittiöön ja rajaa olohuoneen paremmin omaksi tilakseen. En malta odottaa niitä iltoja! Nyt kun tulin muistelleeksi viime joulua, huvittaisikin laittaa joulukuusi paikoilleen mahdollisimman pian… Mutta kyllä me ainakin itsenäisyyspäivän yli odotamme, uskoisin… Jokos teillä on otettu jouluaskelia?