Ihanan aurinkoinen sunnuntai, joka on tässä osoitteessa kulunut lähes aamusta lähtien pihahommissa! Aurinkoinen sää houkutteli ulos heti aamiaisen jälkeen ja mies ryhtyi ensimmäisenä pesemään autoja ja sisäänkäynnin portaita. Poika leikki naapuruston lasten kanssa, minä suunnittelin päivän puuhia ja tein pientä huoltoa miljoonakelloamppelilleni. Nypin siitä ainakin puoli miljoonaa kukkinutta minikukkaa ja vieläkin jäi nypittävää, huh! Niin kaunis kuin se onkin, niin ei tätä ensi kesänä: isompia kukkia on paljon kivempi nyppiä pois kuin noita miniversioita…
Siinä mietiskellessäni ja lasten puuhia seuratessani tuli mieleeni, että tässä etupihan puolellakin olisi kiva olla jokin oleskelupaikka! Tähän paistaa aivan upeasti aurinko heti aikaisesta aamusta aina iltapäivään saakka. Niinpä roudasin varastosta yhden terassisohvan palasen tähän sisäänkäynnin yhteyteen. Tästä on kiva seurata lasten leikkejä pihatienpätkällä, sillä tällä puolen taloa he eniten viihtyvät. Kesäinen aamucappuccinopaikkani on selvillä! :)
Lounaan jälkeen mies pesi painepesurilla vielä terassin ja minä lakasin etupihan pihakivet ja imaisin lehti- ja havuroskakasat lehtipuhaltimella – kätevää! Sen jälkeen kiersin pihaa keräten suurimmat oksat, joita oli haravoinnin jälkeen pihaamme vielä pudonnut ja sitten mies ryhtyi nurmikkoa leikkaamaan – ensimmäistä kertaa tänä kesänä!
Minulla on nyt hetken verran töitä ja mies suunnitteli puuhastelevansa jotain autotallissa. Pojalla on hänen pitkään toivomansa leikittäjä, jonka ansiosta taitaa käydä niin, että pääsemme miehen kanssa pienelle prätkäajelulle kahdestaan! ♥ Olen ollut viimeksi prätkän kyydissä toukokuussa 2014, vain muutama päivä ennen pojan syntymää. Se ajelu päättyi omalla kohdallani lyhyeen, sillä kyydissä liitoskivut ottivat vallan ja sain huudahtaa miehelle, että heps, vietkö mut kotiin! Joka kesä sen jälkeen meillä on ollut aikomuksena lähteä yhdessä jossain käymään, mutta aina se on jäänyt. Mies ajelee yleensä iltaisin ja silloin on vaikea saada ketään pojan seuraksi, joten kotiinhan minun on aina jäätävä. Tänä kesänä aiomme päästä prätkän selässä kahdestaankin maantielle!
Viikolla ajattelimme jonain iltana pestä paljun, jotta pääsisimme ensi viikonloppuna sen tälle kesälle korkkaamaan. Tämä alkukesä on niin ihanaa aikaa, kun intoa vielä riittää ja pihahommissa vierähtää helposti aamusta iltaan päivä jos toinenkin. Kesällä yleensä syömmekin ulkona. Ja ne riippukeinussa otetut kesäpäivän ruokalevot ♥.
Pojalla on vielä ulkoillessaan kevyt pipo päässään ja tänään naureskelin, että hänen poskensa yläosassa menee selvä rusketusraita siten, että siitä ylöspäin hisrajaan asti iho on ihan valkoinen ja kasvojen alaosa kauniin vaaleanruskea. Joku äippä kun laittaa sen pipon lapsen päähän aina niin syvälle, että korvatkin peittyvät, joten rusketusraja menee sitten tasan siinä…
Eilen olimme ihanissa ylioppilasjuhlissa ja kahden viikon päästä kummityttöni kastejuhlassa ♥. Ihania kesäjuhlia jo kesäkuussa kaksin kappalein! Kastejuhlan jälkeen koittaakin jo juhannus ja sitten on kesäloma ihan nurkan takana… Ei siis enää pitkästi lomaankaan! Ihania kesäkuun päiviä teillekin!
Vinkkinä nyppimisen sijaan kannattaa kukkasia varovasti ravistella, ainakin pienempikukkaisten kuihtuneet varisevat helposti maahan. Itse huomasin tämän keinon kerran kun mies löi päänsä amppeliin ja pölähdys vaan kävi kun kukkineet kukat varisivat alas :)
Ai että nauratti tuo pääosuma :D. Kuulin tänään tuon saman eräältä naapuriltamme, mutta ei se kyllä tuohon mun amppeliin tehonnut. En tiedä pitääkö sitten mies laittaa asialle, heh!