Helatorstain ja viikon mietteet

Helatorstain viettoa, alkuilta jo, äkkiä meni tämä arkipyhä! Aamulla aika tuntui matelevan, mutta sitten päivään ilmaantuikin ohjelmaa kuin itsestään. Miehellä oli harrastushommia autotallissa, oli kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, Presidentti Mauno Koiviston hautajaisten seuraamista ja ajelullakin kävimme. Ostin pojalle samalla muutamia kesäulkovaatteita käytettyinä, sillä tällä menolla uudet eivät ulkokäytössä kovinkaan montaa päivää ehjinä pysy! Jos ensimmäisen ulkoilun jälkeen housunpolvet ovat puhki, harmitus on huomattavasti pienempi, jos housut ovat maksaneet euron eikä kolmekymppiä. Nyt ei tarvitse varoa eikä mielestäni noin pienen tarvitse muutenkaan vaatteitaan vielä osata varoa. Tässäpäs vielä muutama helatorstain miete…

Yksityinen terveydenhoito ei todellakaan automaattisesti tarkoita parempaa terveydenhoitoa, vaikka hintalappu jotain sensuuntaista olettaa antaisikin. Olen todella pettynyt siihen, miten poikaa maanantaina yksityisellä lääkäriasemalla hoidettiin tai oikeastaan jätettiin hoitamatta. Usko lääkäriin oli vielä maanantai-iltana kova, mutta tiistai todisti toisin. Harmitti, miksi ei tutkittu nielua, sillä kaulan imusolmukkeet selvästi pullottivat jo silloin ja poika oli kerran minulle kurkkuaan valittanut. Lääkäri vilkaisi yhden ainoan kerran nieluun ja koska se ei kunnolla onnistunut, jätti asian sikseen. Crp:n jälkeen kotiin, vaikka kuumetta oli 40 astetta. Sama tiistaina ja sanoin miehelle, että keskiviikkona teen uuden lääkärireissun, ei tästä mitään tule – tiedättekö, se äidinvaisto! Eilen tein sitten hetken töitä, kun äitini oli pojan seurana. Kuume nousi taas puoliltapäivin 40 asteeseen. Kun se hetkeä myöhemmin näytti jo 41 astetta, hyppäsimme autoon ja suuntasimme suoraan lastenosastolle. Kiitos julkinen terveydenhoito; minua pojan äitinä kuunneltiin, kun selitin hänen oireitaan ja kaikki tarpeellinen tutkittiin eikä mitään jätetty puolitiehen tai arvailujen varaan! Vieläkin pala kurkussa siitä kultaisesta ja rautaisen ammattitaitoisesta kohtelusta, jota osaksemme saimme ♥. Koska tämä tuntuu olevan jo enemmän kuin sääntö eikä poikkeus, taidan jatkossa kääntyä aina julkisen sektorin puoleen. Ainoana miinuksena olen pitänyt jonoja ja sen vuoksi erityisesti lapsen kanssa suosinut yksityistä, mutta hoidon laatu ratkaisee.

Poika sai antibioottikuurin, jonka aloitimme heti eilen illalla. Sen ansiosta kuume on pysynyt poissa ja pieni on virtaa täynnä! Siitä asti, kun hänen kuumeensa noin korkeaksi nousi, takaraivossani jyskyttivät sekä keuhkokuumeen että streptokokin mahdollisuudet. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vain noissa taudeissa kuumeeni on ollut korkeimmillaan – juuri siellä 40 asteessa. Näin tälläkin kertaa, sillä pojalla näyttää olevan juuri kyseinen nielutulehdus. Sydäntä särkee, sillä hän kärsi ihan turhaan kaksi lisävuorokautta sen ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen! Lisäksi missasimme pojan elämän ensimmäisen päiväkotikevätjuhlan, sillä koska hän ei saanut lääkkeitä ajoissa, ei hän ehtinyt toipua kuumeesta kevätjuhlaan mennessä. Varmasti uskotte ja tiedätte, kuinka kovasti olisin halunnut nähdä hänet siellä esiintymässä! ♥

Mietin tänään myös sellaista, miten helpottavaa uhmakohtaus voikaan kolmen päivän sairastelun jälkeen olla – helpottavaa kuunneltavaa äidille ainakin! Lapsella on energiaa uhmata, kun isi meni ja kääntyi aivan väärästä risteyksestä! Jaksoi raukka raivota 10 pitkää minuuttia. Näihin reagoimiseen saimme juuri kolmevuotisneuvolassakin infoa. Itse menen edelleen aivan täysin rauhalliseen tilaan, kun lapsi raivoaa enkä yritäkään hillitä hänen raivoaan. Täytyyhän sen päästä ulos, ei tunteita voi tukahduttaa! Noin kohtaus menee suht nopeasti ohi ja lapsi haluaa sen jälkeen heti syliin ja halaukseen; on selvästi itsekin hämmentynyt, mikä se sellainen raivo oli!

Kävimme Prismassa pienillä heräteostoksilla, miehen idea. Ajattelin ostaa samalla uusia kasvojenpuhdistussieniä, sillä olen luvannut tehdä tänään miehelle kotikasvohoidon, heh! Niiiiin kauan hän on sitä jo odottanut, että enää en keksinyt tarpeeksi hyvää syytä lykätä asiaa… :P Sanoin sitten siellä hammastahnahyllyllä, että ai niin, käydäänpäs hakemassa isille niitä meikkisieniä! Poika hihkui tuota kaupassa muutamaan otteseen hyvin kuuluvalla äänellä ”Isille meikkisieniä!”, mies oli ylpeä :D.

Tämä hortensiani voisi liittyä postaukseen vaikka siten, että hämmästelin tänään taas ties kuinka monettako kertaa, että kylläpä tuo vain imeekin vettä! Aika lailla joka tai joka toinen päivä saa olla kastelemassa?

Tällainen viikko täällä tähän mennessä! Seuraavaksi vähän iltapalaa ja sen jälkeen ilta-antibiootin kanssa vääntämistä… Sitten helatorstain iltaa viettämään! Jospas jaksaisin tänään itsekin hieman valvoa, eilen kun tuli nukahdettua pojan kanssa yhtä aikaa yöunille… :)