Jo toinen pääsiäispäivä käsillä! Olen huomannut, että kun on lapsi, kuluvat pääsiäispyhät huomattavasti nopeammin kuin ennen lasta. Joskus pääsiäisenä tuntui jopa aika tulevan pitkäksi, mutta ei enää! Nyt olemme vain nauttineet lomailusta ja laiskottelusta koko perheen kesken.
Tykästyin viime vuonna Pääsiäisviikon kimppu -postauksessani vilahtaneeseen, keltaisista tulppaaneista ja pajunkissoista muodostuneeseen kimppuun, joten sellainen syntyi täksikin pääsiäiseksi kuin huomaamatta. Jotenkin se keltainen tulppaanikimppu on sellainen vakio pääsiäisenä; aivan kuten mämmikin. Joukkoon vielä pääsiäistunnelmaa kruunaamaan muutama pajunkissa ja se on siinä. Yksinkertainen toimii!
Olen tässä talven mittaan testaillut tulppaanikimppuja eri tavoin. Kun isken ne maljakkoon kauppareissun jälkeen alkuperäisessä kääreessään ja annan olla tunnin sillä tavoin, tulee kimpusta terhakas; tulppaanit sojottavat ryhdikkäinä ylöspäin. Jos taas avaan kääreet heti ja asettelen tulppaanit maljakkoon, muodostuu kimpusta jo ensimmäisen vuorokauden sisällä rennompi; tulppaanit nojailevat maljakon reunoihin laiskan näköisesti ja kaartuvat jonkin verran. Kummassakin asettelussa on puolensa!
Tänä pääsiäisenä olen huomannut, että mämmi ei enää minulle maistu. Aiempina pääsiäisinä olen nautiskellut sitä vaniljakastikkeen kera, mutta muistelin kyllä, että jo viime pääsiäisenä se jäi osaltani kaappiin. Tänä vuonna söin sitä kerran. Poika ei halunnut edes maistaa :D, kun taas mies on syönyt mämmiä jo yli kuukauden ajan…
Täällä on tänä pääsiäisenä lomailtu, lepäilty, kyläilty ja syöty hyvin! Kuten aina viikonloppuisin, myös nyt pääsiäispyhinä olemme tehneet niin, että joka toinen aamu toinen saa jäädä nukkumaan pitempään. Eilen ja tänään ei tarvinnut vuorotella, sillä poikakin nukkui kahdeksaan ja tänä aamuna jopa puoli yhdeksään! Ihanaa, että pienellekin uni maistuu eikä tarvitse aamuisin herätellä ♥. Saapa nähdä miten käy huomenna, kun koittaa päiväkotiaamu… Täytyy varmaan tänään yrittää skipata päikkärit, jotta uni tulisi illalla ajoissa. Eilen yritin saada häntä nukkumaan tunnin verran ja vasta vähän ennen puolta kymmentä alkoi tuhina kuulumaan!
Tänään ajattelimme tehdä ulkoiluretken Ohtakariin, jonne luontoäiti on tehnyt jäisen yllätyksen. Jääröykkiöitä on ajautunut rantaan valtaviksi kasoiksi ja ne loistavat kuulemma erikoisen sinivihreinä. Luin jostain, että viimeksi moista näkyä on voinut hämmästellä 60-luvulla, joten ei varmaankaan ihan heti ole uutta vastaavaa luvassa!
Aamiaisen jälkeen leivoin kirpsakan sitruunapiirakan viimeistä pääsiäispyhää juhlistamaan ja kohta ajattelin alkaa lämmittämään lounasruokaa eilisen jämistä. Ruokaa on kaapissa sen verran, että sitä taitaa riittää vielä muutamaksi päiväksi eteenpäinkin… Keksin tälle päivälle erään pienen askareenkin, kun satuin eilen vilkaisemaan kattoa juuri auringonsäteiden siihen osuessa: ilmanvaihtoaukkojen ympärykset ovat kipeästi pesun tarpeessa! Pojan synttäritkin lähestyvät, joten tarjoilujakin voisi hieman miettiä ja suunnitella…
Nyt näkyi tiellä isä ja poika lähestyvän kotia, joten lounasruokaa kehiin! Poika on päässyt nyt pääsiäisenä potkupyöräilemään ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn ja loistavasti näkyi sujuvan heti talven jäljiltä. Tuolla se pieni nytkin potkuttelee talvihaalari päällään ♥. Mitenkäs teidän toinen pääsiäispäivä on lähtenyt sujumaan?