Uuden viikon äärellä ollaan – juhlat juhlittu! Viikonloppu oli niin täynnä kaikkea puuhaa ja tohinaa, osittain suunnittelematontakin, että en ehtinyt blogin pariin ollenkaan. Jossain vaiheessa huvitti tulla postailemaan, mutta koska tekemistä oli yllin kyllin muutenkin, en lopulta enää yrittänytkään mahduttaa sitä viikonlopun ohjelmistoon. Päätinkin sitten pitää ihan kokonaan tietokonevapaan viikonlopun!
Perjantaina teimme pieniä synttärijärjestelyjä ja ostimme kaupasta herkkuja kahvipöytään. Ei huvittanut leipoa, joten ei leivottu suklaapiirakkaa lukuunottamatta mitään. Mentiin sieltä, mistä aita oli matalin, sillä joskus sekin on täysin sallittua! Olimme koko perhe flunssassa ja mehut oli senkin vuoksi normaalia vähemmässä. Torstain ja perjantain vaihteessa aikani meni myöskin kylpyhuonetta jynssäten, sillä nuorempi kissamme oli päästänyt sinne hajun perusteella parit(kymmenet) pisut, mutta jälkeäkään ei näkynyt. Hinkkasin ja kuurasin, pesin ja huuhtelin, mutta haju vain oli ja pysyi! Jopa poreammeen roudasimme pois paikoiltaan ja pesin lattian senkin alta. Kun kylpyhuoneesta oli pesemättä enää katto, alkoi ikävä haju hävitä eikä sitä lauantaiaamuun mennessä onneksi enää ollut. Aikamoinen mysteeri ja kissalle epätyypillinen tempaus! Jännitänkin nyt, että paljastuukohan tämän syyksi joku sairaus…
Perjantaina oli toisenlaistakin pesemistä… Poika villiintyi isänsä kanssa leikkiessään hieman liikaa; hihkui ja juoksi, jonka seurauksena sai valtavan yskänpuuskan, joka taas johti kaaressa lentävään oksennukseen. Osumaa ottivat sekä minä että sohva. Ei muuta kuin koko poika suihkun alle ja itse perässä! Tuo olikin helpoin osuus, samoin vaatteet, mutta sohvaapas ei niin vain pesukoneeseen nakatakaan! Eikä sohvamme istuintyynystä saa päällisiä pois vetoketjua rikkomatta (liian kireä päällinen), joten siinäpäs olikin urakka. Ja koska en omannut mitään aiempaa oksennuspesukokemusta, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, kuinka vaikeaa sitä oksennuksen hajua on saada tekstiilistä pois! Sehän puski läpi vaikka ja mistä! Pesimme sohvan kaksi kertaa tekstiilipesurilla ja jopa toisen pesun jälkeen lauantai-iltana sohvalla istuessani oksennuksen lemu leijui nenääni. Hyvä ystävä Google tiesi kertoa toimivan konstin (laittakaahan ylös mahdollista myöhempää tarvetta varten!): sumuttelin sohvan jonkin verran kosteaksi sumutinpullolla ja sen jälkeen kaadoin siihen reilusti ruokasoodaa. Niin reilusti, että sohvatyyny oli ihan valkoinen. Annoin ruokasoodan olla siinä yön yli, kunnes se oli täysin kuivunut ja aamulla imuroin soodan pois. Miehen mielestä nenäni on epänormaalin tarkka ja se haistoi oksennusta edelleen jonkin verran, joten päätin toistaa käsittelyn. Toisen käsittelyn jälkeen en enää oksennusta haistanut, wo-hoo! Ruokasooda on kyllä niin huippu aine, sitä löytyy kaapistamme aina. Ostankin sitä yleensä sellaisen suhteellisen kookkaan purkin kerrallaan ja käytän sitä usein myös valkopyykin pesemisessä.
Että tällainen pala arkea tähän viikon alkajaisiksi! Nyt on juhlat juhlittu ja koska noista lemuista on onneksi päästy eroon, niin taidankin tänään poltella hieman pidempään kaikkia ihania tuoksukynttilöitäni – kyllä, ehkä jopa kaikkia kerralla :D.
Synttäreideni kahvikattauksessa näkyi jo keväisiä sävyjä kuten keltaista, vaaleanvihreää ja vaaleanpunaista. Syntymäpäiväni on itselleni usein sellainen merkkipaalu, josta pikkuhiljaa aloitan kevätkauden.
Loppuun vielä kiitos kaikille teille, jotka jaksatte ja viitsitte raapustella blogikommentin aina silloin tällöin! Sillä on minulle tämän blogin kirjoittajana hirmuisen iso merkitys ja jokainen kommentti piristää arkeani isosti! Tämän viikon aikana saatattekin törmätä erilaisiin ”kommentti ilahduttaa”-kuviin blogeissa, sillä päätimme erään bloggaajaporukkamme kesken viestiä tällä tavoin pienimuotoisen kiitoksen blogeissa käytävästä vuorovaikutuksesta ja keskustelusta. Tästä söpöstä kuvasta kiitos Pilkkeitä-blogin Piialle!
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Meillä on sairastettu viime viikko oksutautia, eka mies oli kolme päivää kylpytakissa ja voi huonosti, ei sentään oksunnut, sitten tietenkin yöllä tyttö oksusi sänkyyn ja joka puolelle… Kahdet petivaatteet pesuun. Se meni onneksi sillä yhdellä yöllä ja seuraavan päivän rauhallisesti ottamisella ohi. Ehdin jo toiveikkaana aatella että pelastuin, vaan tänään on sitten joka paikkaa särkenyt ja ollut ällö olo. Sit jännitetään että tarttuuko tuohon pikkupoitsuun. Pitäs lähtä viikonloppuna sinne reissuunkin.. Ja totta kai autoon syttyi uusi jännittävä varoitusvalo ja huoltoon pääsee vasta keskiviikkona. Tämmöstä arkea täällä.
Edellisenä viikonloppuna sentään oltiin melkeen terveitä ja kävi odotettuja vieraita etelästä kun ukki ja mummi ja täti ja serkut tuli kylään, kun sekin on ehtinyt jo siirtyä enterorokon ja mun vyöruusun takia..
Oi voi, nuo on tauteja kamalimmasta päästä! Ainoa hyvä puoli niissä on se, että menevät suht lyhyessä ajassa ohi, useimmiten ainakin. Voimia sinne ja toivon tosi paljon, että pääsette lomalle! ♥
En ole käynyt moneen päivään blogissasi. Hitsi, sulla on ollut synttärit! Siispä myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! :)
Voi kiitos Kaisa! Lämmittää mieltä yhtä paljon näin myöhässäkin nämä toivotukset :).
No kylläpäs teillä on jouduttu taistelemaan hajujen kanssa! :D No, tuttua tuo on meillekin, mutta harvemmin osuu samalle viikonlopulle molempia probleemia.
Meidän vanha kisu saattaa joskus lirauttaa väärään paikkaan. Se on kyllä tosi ikävä juttu! Onneksi harvoin, mutta kuitenkin… Kissanpissa on kyllä niin hirveä haju!
Jep ja nyt haiskahtaa siltä, että kylpyhuoneurakan saa aloittaa lähes alusta. En kestä! Tuo kissa on kohta 10-vuotias ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä alkanut tällainen show, ihmetyttää…
Yritin kyllä etsiä positiivista: onneksi tyttökissa, sen pissa ei haise niiiiiin vahvasti kuin kollin :D.
kissa jos pissii minne sattuu, niin se on silloin jostakin kipeä. Oot varmaan jo varannut ajan eläinlääkärille? Ja kylppäriiä pestessä älä käytä klooria, se vaan innostaa pissailemaan. Etikka on hyvä karkoitin.
No en ole varannut aikaa, koska ihan tuollaisesta ei kuitenkaan ole kyse. Ei pissaa kuitenkaan ihan mihin ja miten sattuu. Itse luokittelen tämän enemmänkin mielenosoitukseksi kuin sairaudeksi.
Moikka! Mistä mahtaa olla toi kirkas jalallinen tarjoiluastia? :)
Moi Tiiu! Se on ostettu aikoinaan Kodin Ykkösestä, merkkiä AmandaB-Collection :)
Hyvin harvoin tulee kommentoitua, vaikka käynkin lukemassa joka postauksen.
Minun jo edesmennyt kisukatti kans merkkaili väliin sisälle ja onhan se ihan jäätävä se haju ja sen pois saaminen oma operaationsa. Onneksi teiltä löytyy niitä tuoksukynttilöitä :D
Ihana että käyt! <3
Joo nyt tuntuu, että kohta ei enää tuoksukynttilät auta... Kisu on tainnut pissiä lattiakaivoon, josta haju puskee läpi hyvin sinnikkäästi :D