Olohuoneemme on jo pitempään ollut mielessäni sellainen epämiellyttävän tuntoinen kysymysmerkki. Huone ei ole miellyttänyt melko pitkäänkään aikaan enkä enää edes muista, milloin aloin pilkkoa tuota ihan osiin ja mietiskelemään, mikä huoneessa tarkalleen ottaen mättää. Ikkunanurkkauksesta olen tykännyt aina aivan valtavasti: kun ikkunoita on neljä metriä leveästi ja kolmisen metriä korkeasti, ei voi oikein muuta kuin tykätä. Paitsi nyt, kun kevätaurinko alkaa porottelemaan ja ikkunat huutavat pesua… Mutta se on onneksi helposti hoidettavissa oleva asia!
Pitkäaikaisemmat lukijat varmasti muistavatkin epätoivoisen ja pitkän matonetsintäprojektini. Tuo kuitenkin ikään kuin ratkaistiin puolestani viime keväänä, kun sain tarjouksen lähteä yhteistyöhön VM Carpetin kanssa. Heidän valikoimistaan löysin aivan ihanan Valokki-villamaton, joka on nyt ollut olohuoneessamme kohta vuoden. Tykkään matosta niin hirmuisesti, että olen välillä jopa miettinyt toisen samanmoisen ostamista varamatoksi. Lapsi- ja lemmikkiperheessä kun tapahtuu ja koskaan ei voi tietää, milloin matto onkin yhtäkkiä entinen. Kokemuksesta myöskin tiedän, että uuden, mieluisan maton löytyminen olohuoneeseen on sellainen projekti, että ihan heti en ajatellut siihen uudestaan ryhtyä…
No joka tapauksessa tuosta matosta lähti liikkeelle valoisammat fiilikset olohuoneemme suhteen! Toinen huoneessa tökkivä asia on ollut kohta seitsemänvuotias sohvamme. Syksyllä hyvinkin vakavissamme jo uutta sohvaa etsiskelimme, mutta jätimme asian hautumaan. Vaikka sohvan väri ja muoto ei enää niin miellytä eikä sen alta pääse kunnolla imuroimaan, on se silti kiva. Sen paras puoli on ehdottomasti siinä, että siinä mahtuu koko perhe yhdessä makoilemaan ja tätä pidämme hyvin tärkeänä. Toinen plussa siitä, että mustaharmaan värinsä vuoksi sitä ei juurikaan tarvitse varoa.
Viime kesänä otin työhuoneeni työn alle ja järjestin sinne lisäsäilytystilaa. Tästä lähti liikkeelle huonekalujen kierrätysrumba, sillä nappasin olohuoneesta kolme Bestå-säilytyssarjan osaa työhuoneeseeni. Samassa rumbassa nappasin sinne myöskin puusepällä teetetyn olohuoneen sohvapöytämme :D. Työhuoneestani puolestaan siirtyi olohuoneeseen nelisen vuotta sitten ostamani HAY:n Tray-sohvapöytä. Pojan syntymän aikoihin kyllästyin siihen aika vahvasti, sillä siitä oli tullut ns. blogipöytä ja sitä näkyi ihan joka paikassa. Vauva- ja taaperoaikana koin sen myös turhan vaaralliseksi pitää olohuoneessa, joten se sai toimia työhuoneessani sivupöytänä.
Koska olohuoneen kalusteet alkoivat käymään vähiin, täytyi sinne hankkia jotain uutta. Olin pyöritellyt mielessäni ajatusta korkeammasta kaapista, sillä neljän metrin huonekorkeus tuntui vaativan sitä. Tämän pähkäilyyn menikin sitten muutamia viikkoja :D. Päädyin sitten lopulta String Systemiin ja pitihän siihenkin jokunen mutka vielä matkaan tulla: tuote toimitettiin juuri jouluksi, mutta muutama osa puuttui. Nyt se on kuitenkin paikoillaan, mutta vielä mietin tämän kohdalla muutamia seikkoja, joista kirjoittelen teille joku päivä oman postauksensa.
Tray-pöytä sai luvan tulla olohuoneeseen viime syksynä ja sen kaveriksi hankin By Lassenin Twin-sohvapöydän. Ostin sen nettikirppikseltä, jossa myyjä sanoi sen olevan käyttämätön eli uusi. Tässäkin oli lopulta niin monta mutkaa matkassa erinäisine kolhuineen, että ei siitä sen enempää, mutta kyllä tuli opetus siitä, mistä ja miten kannattaa käytettyä tavaraa hankkia! Loppu kuitenkin hyvin ja tykkään pöydästä ihan kympillä. Se sopii täydelliseksi sivupöydäksi tai toiseksi sohvapöydäksi; yksinään juuri tuo koko on sohvapöydäksi liian pieni.
Onko joku vielä kärryillä tässä muutosrumbassa, kummastelee tulppaanien nakertajakin…
Nyt fiilis olohuoneesta on jo huomattavasti kivempi kuin vuosi sitten! Rauhassa miettimällä hyvä tulee! Olisin voinut tehdä tässä matkan varrella vaikka kuinka monta hutihankintaa kiirehtiessäni, mutta onneksi en tehnyt yhtäkään. Kun antaa asioiden muhia, niin se yleensä auttaa ja tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen, olen huomannut.
Stringiin liittyen on tulossa vielä yksi postaus, kuten mainitsinkin, mutta eräs toinenkin juttu on olohuoneemme suhteen mielessäni… Eräs pieni muutos, joka maksaa nolla euroa, mutta johon tarvitsen miehen apua. Hän ei nyt ihan heti asiasta kovastikaan innostunut, mutta lupautui testaamaan, joten palataanpas tähän, kun tuo testiaika on alkanut! ;)