Mahtavan aurinkoista tiistaita!

Kylläpäs tuo auringonpaiste vaikuttaa kivalla tavalla ja kotielämäkin alkaa taas pikkuhiljaa maistumaan: hitaasti, mutta varmasti. Tämä päivä kun starttasi, huomasin, että mulla on kaksi vahvaa mielihalua: haluan kotiin pionikimpun (juhannusmatkamme aikana nuupahtaneen tilalle) ja haluan maalata ison taulun! Kumpikin ihan toteutettavissa eli ei sentään mitään mahdottomia toiveita ja kumpikin kätevästi kotona viihtyvyyttä kasvattavia tekijöitä. Mistähän Kokkolasta löytyisi tukevaa ja melko laadukasta canvaspohjaa? Mitään satasta en siitä ajatellut maksaa, sillä taulu voi mennä ihan pipariksi, mutta kehysrungon tulee kuitenkin olla suora. Mutkaisiakin kun on vastaan tullut!

Nämä molemmat mielihaluni löytyvät myös tämän seuraavan kodin kuvista, hauska sattuma!

SFD54C0C8A5885E4C88B0605D4522FC4297

SFD59A48CA5D45B4BC2B2D483464E90D8FD

Tosin ihan tuollainen taulu mulla ei ollut mielessäni kuin mikä tämän olohuoneen seinällä roikkuu. Aika helppo muuten toteuttaa tämän kuvien kaltainen – ainakin se siltä äkkiseltään vaikuttaa, mutta usein olen huomannut, että maalaamaan ryhtyessäni jokin helpolta näyttävä toteutus onkin käytännössä jotain ihan muuta!

SFDC7C2F75398EB41C191E357650589D488

Omaan tauluuni haaveilen seuraavia sävyjä: valkoista, harmaata, beigeä, nudea, persikkaa, kahta eri vaaleanpunaisen sävyä, vähän keltaistakin… Niin ja ehkä petroolinsinistä tai sitten mustaa pari ripausta. Miten sen sitten saisi näyttämään sellaiselta, että sen haluaisi ripustaa ihan seinällekin asti, on taas toinen juttu :D. Mutta jotain tällaista meidän olohuoneen seinän yksi kohta selvästi kaipaa; juuri näitä sävyjä isossa taulussa!

taulu

SFD90B90DDF2BB744DE8E30705490B6C9F7

Nyt tartun päivän työlistaan! Se onkin melkoisen pitkä, kun on tullut kolme päivää lomailtua… 

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

saaristo

Päätös juhannuksenvietosta laivalla syntyi ihan ex tempore, kun vanhempani kertoivat varanneensa juhannusristeilyn. Siinähän kävikin sitten niin, että he saivat risteilylle mukaansa molemmat lapsensa puolisoineen sekä (toistaiseksi) ainoan lapsenlapsensa! Hetken mietin, että onko juhannus sittenkään kiva viettää laivalla, mutta pian tulin toisiin ajatuksiin! Etenkin, kun kyseessä oli lempilaivamme (mielestämme laadukkain laiva, joka Suomesta liikennöi ja johon viime kesänä ensimmäistä kertaa tutustuimme) eikä sieltä ihan mikään perinteinen kopperohytti. Hytti oli normaalia kookkaampi, jossa oli todella iso ikkuna merelle. Laadukas parisänky sekä mahtavan kuohkeat, muhkeat ja pehmeät petivaatteet ♥. Kaiken kaikkiaan ihan huippu ja poikani on tänäänkin muutamaan otteeseen hokenut mennään laivalle, mennään hyttiin paapimaan! :D

Ja se hetki, kun torstaina hain pojan kanssa marjakojusta tuoreita mansikoita ja ihmisiä tuli vastaan aivan täpötäysien ostoskärryjen kanssa… Olin aivan valtavan onnessani siitä, että tänä juhannuksena saan skipata tuon osuuden ja astella laivan valmiisiin pöytiin! Jouluna en tuollaista valitsisi, mutta juhannus laineilla sopi oikeinkin hyvin. Olen lapsuudessanikin viettänyt muutaman laivajuhannuksen ja nyt mietin, että tuostahan voisi tulla vaikka tapa! Eihän se nyt mitenkään hirmuisesti juhannukselta tuntunut, mutta en nyt tiedä tarvitsiko edes. Juhannuksesta muistuttivat kuitenkin laivan takakannella tuulessa hulmuavat juhannuskoivut. 

meriaamiainen

Hyttiluokkaamme sisältyi parempi aamiainen laivan keulassa, jossa herkuttelimme pitkän kaavan mukaan ja ihastelimme aurinkoista juhannuspäivän aamua. Laivoja tuli vastaan, lokkeja lenteli ja upeita saaristohuviloita näkyi siellä täällä. 

laiva

laivalla

Aamiaisen jälkeen suuntasimme aurinkokannelle juhannuspäivästä nauttimaan, kyllä oli kelit kohdillaan! Kävipä jopa niin, että sekä minulta että veljeltäni paloi otsa :D. Ei onneksi kovin pahasti, mitä nyt pientä punoitusta… Aurinkokanneltakin löytyi lasten leikkipaikka eli ei tarvitse varmaan kertoakaan, miten poikamme aika kannella kului! Risteilymme oli 23 tunnin risteily Turusta Tukholmaan eli emme nousseet ollenkaan laivasta – silti turhan nopeasti kului aika!

suomenlippu

Ja niistä valmiista pöydistä puheenollen:

pasta

glassofwine

jäätelö

Luksusta oli sekin, kun pääsimme miehen kanssa juhannuspäivän päivälliselle! Kaksistaan, kiireettömästi syömään, sillä aikaa kun poika vilisti pallomeressä mummun ja papan kanssa. Tuossa yläkuvassa soitetaan puhelua, jäi vain vielä epäselväksi, kenelle tällä kertaa… 

seaview

Kyllä noissa maisemissa kuluisi juhannus jos toinenkin!

Koska laiva oli Turussa iltakahdeksan maissa, jäimme Turkuun yöksi. Olin varannut hotelliksi tarkoituksella jonkin sellaisen paikan, jossa emme olleet koskaan aiemmin yöpyneet. Ihan kiva hotelli oli tämä Centro Hotel; vanha rakennus, mutta huoneet täysin rempatut. Tykästyin huoneen katossa olevaan tuulettimeen, joka hurisi ihanasti viilentäen läpi yön. Tuollainen olisi kiva omankin makuuhuoneen kattoon ja tätä harkitsemmekin, sillä joskus kesällä lämpötilat nousevat sisälläkin turhan korkeiksi.

hotel

bathroom

Oletteko te viettäneet juhannusjuhlaa laivalla? Miten teidän juhannuksen viettonne muuten tänä vuonna sujui? :)

Täällä eräs haahuileva (loma)haaveilija, moi!

Ei kuulkaas millään pääse tähän viikkoon kiinni tai edes tähän päivään… Vietimme juhannusviikonlopun matkoilla ja kuten aina matkan jälkeen, haahuilen niissä muistoissa vieläkin ja vahva kaukokaipuu vaivaa! Kotiympyrät lähes ahdistavat ja haluan vain lomalle, pois pois täältä. Perheeni kera tottakai. Fyysisesti olen täällä, mutta henkisesti olen lomalla jossain. Tämä on todella rasittava piirre enkä tiedä, voiko tästä oppia pois vai kestääkö tämä fiilis aina tietyn oman aikansa, kun on palannut kotiin. Vaikka pidän itseäni erittäin hyvin kotona viihtyvänä ihmisenä, suorastaan rakastan olla kotona, niin lomamatkan (vaikka se olisi vain kotimaassa) jälkeen menee aikansa, ennen kuin taas asetun kotiin ja viihdyn siellä. Tunnistatteko näitä piirteitä itsessänne? En kyllä usko olevani ainoa :). 

Odotin tätä matkaa valtavasti etukäteen, etenkin viimeiset kaksi viikkoa! Edessä häämöttävä viikonloppuloma toi potkua jokaiseen kotipäiväämme ja pojallekin kertoilin tulevasta laivalomasta. Katselimme netistä laivan kuvia ja odotimme… Kerroin, että hän saa pakata lomaa varten oman pienen, kaksivuotislahjaksi saamansa matkalaukun. Ja kuulkaas se oli tärkeä; se oli ihan oma ohjelmanumeronsa! Se oli tärkeä jo terminaalissa, jossa matkalaukkujaan pitelivät äitin ja isin lisäksi myös mummu ja pappa sekä kummisetä ja kummisedän tyttöystävä. Matkalaukku oli niin tärkeä, että se vietiin mukaan myös laivan aamiaiselle :D. Tässä tomerana odotellaan, joko meidän aamiaispöytämme on vapaa:

lomalainen

Reiluun kahteen vuorokauteen sisältyi hyvin lähelle 1000 km autolla ajoa, vuorokauden risteily, yksi hotelliyö sekä loppuhuipennuksena vielä puolipäivää Ikeassa (tai no pari tuntia on ehkä lähempänä kuin puoli päivää…). Ja tuona aikana tuo rakkain ja reippain aarteeni ei kitissyt eikä itkenyt kertaakaan (paitsi pari kertaa, kun äiti katosi yksin vessaan…)! Menomatkan Turkuun istui yksin takapenkillä Raumalle asti, jolloin minä siirryin hänen seurakseen ihan vain siksi, kun säälitti että toinen oli siellä niin reippaana yksin. Aivan uskomaton pieni matkustaja, mua ihan itkettää, kun hän on aina niin kovin kiltti ♥. Hieman ennen Raumaa niin nauratti eräs takapenkillä lausuttu kysymys missä laiva on? Alkoi varmaan jo usko loppumaan, että ollaanko tässä oikeasti laivalle menossa, kun matka vain kestää ja kestää, heh! Ja laivamatkan jälkeen hotellista herättyämme totesi lähes ensisanoikseen mennään laivalle! Ei siis epäilystäkään, oliko matka myös pienen mieleen. 

Halusimme matkallakin järjestää hänelle kaikkea mukavaa ohjelmaa ja niin hän sai koluta laivan kaikki leikkipaikat nurkasta nurkkaan, samoin Ikeassa ja kaikissa muissakin pysähdyspaikoissamme. Laskea liukumäkeä aina kun sellainen oli näköpiirissä, heitellä kiviä vesilätäköihin ja syödä tuoreita marjoja niin että napa paukkui. Vadelmista tuumasi komialla pohojammaan murteella nenää nyrpistäen kirpiää

Ehkä parhaat lomamuistot syntyivät iltaisin, kun kävimme nukkumaan. Hän nukahti aina meidän viereemme, josta sitten nostimme hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. Aamuisin hän halusi väliimme pötköttelemään ja jatkoi siinä uniaan vielä tunnin verran. Ihan kiinni minussa, joten nukkumisen sijaan vain katselin noita kauniita pieniä kasvoja. Kotona hän nukkuu aina omassa sängyssään, nukahtaakin sinne, joten en näe häntä näin läheltä hänen nukkuessaan ja se oli kyllä niin suloista katsottavaa, että muistokin liikuttaa. Laivalla nukkumaan käydessämme silitin hänen kasvojaan, kunnes kuului käsky älä silitä nyt :D. 

Vähän väliä hän tokaisi M itse kävelee ja niin hän reippaasti käveli paikasta paikkaan. Välillä isi nosti huomaamatta syliinsä ja kantoi, sillä pienet jalat väsyivät väkisinkin ja askeleet lyhenivät lyhenemistään ♥. Kaiken kaikkiaan lomamme onnistui täydellisesti, vielä paremmin kuin viime kesänä. Tuosta reissustamme kirjoitin Matkalla yksivuotiaan kanssa -postauksen, joka täytyy kyllä itsekin käydä lähes vuoden tauon jälkeen lukaisemassa! Lomalla taaperon kanssa ei ollut minkäänmoisia ongelmia, vaikka mies automatkoja hieman etukäteen epäilikin. Itse olin jo ennen reissua varma, että automatkat(kin) sujuvat loistavasti ja niin kävi! Itsekin pääsin kunnolla irtautumaan arkiympyröistä ja olin täysin lomalla! Soitinkin jo aamupäivällä miehelle töihin, että voisiko hän säästää yhden kesälomaviikkonsa myöhemmälle, jotta voisimme lähteä aurinkolomalle… Vastaus kuului, että no katotaan sitä vielä myöhemmin – pelkäsi varmaan, että painelen saman tien matkaa varaamaan :D, kun itse lähinnä tarvitsin vain sellaista pientä vihreän valon vilautusta tätä lomaltapaluuahdistustani lievittämään… 

laivalla

Mutta nyt kun pojan päiväunet vielä jatkuvat, taidan siirtyä aurinkolomia selailemaan… Jotta saataisiin lisää lomamuistoja tuon aarteemme seurassa ♥.