Muistatteko viime lauantaisen Kiva projekti käyntiin! -postaukseni, jossa kerroin alkavasta tuoliprojektistani? No nyt on ensimmäinen tuoli valmistunut ja se pääsi koristamaan pojan huonetta. Tuoli onkin ollut ahkerassa käytössä jo muutaman päivän ajan. Kun maalasin siihen alkuviikosta viimeisiä maalikerroksia, sanoin pojalleni, että tämä on sinun tuolisi. Kun se sitten valmistui, ei siinä saanut istua kukaan muu kuin poika itse :D. Sitä osoitellaan joka kerta sanoen painokkaasti: se on M:n tuoli.
Tuoli koristaa nyt siis pojan huonetta ja millainen siitä sitten tulikaan:
Pojan huoneessa oli ennestäänkin minttua mm. verhojen ja muiden tekstiilien muodossa, joten päätin heti, että hänen jakkarastaan tulee mustavalkominttu. Näin yhdestä jalasta tuli musta, yhdestä minttu ja kahdesta valkoinen. Jakkaran valmistuttua huomasin kuitenkin, että minttuja jalkoja olisi saanut olla kaksi ja valkoisia vain yksi. Mutta kiva tämä on näinkin! Ei muuten ollut kovinkaan iisi projekti tällaiselle pilkunviilaajalle, huh heijakkaa! Ajattelin, että tämä ei taida valmistua koskaan, sillä löysin aina jotain pientä korjattavaa… Helpompaa olisi ollut, jos jalat olisi saanut nätisti irti istuinosasta, mutta koska ne oli ruuvien lisäksi myös liimattu istuinosaan kiinni, päätin maalata jakkaran tällaisenaan. Näin ollen teippausteni raoista pääsi aina silloin tällöin väärää maalia toisenväriseen jalkaan ja kehä oli valmis :D. Jossain vaiheessa täytyy vain päättää, että nyt se on valmis. Ja kuten miehenikin sanoi, ei tuon istuinosan alle kukaan näe, mutta kun se juju onkin siinä, että itse tiedät siellä olevan paikattavaa… HUOH, vielä kolme jakkaraa kunnostettavana :D.
Tässäpäs pojan huonetta tänä päivänä! Oikeastaan mikään ei ole edellisistä kuvista muuttunut. Suurin muutos taitaa olla luvassa sitten, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, mutta tuo ajankohta on vielä täysin auki. Hän nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessamme omassa sängyssään ja tämä järjestely sopii meille vallan hyvin. Siinä hän minun puolellani porskuttaa lähes poikkeuksetta 11 tunnin yöunia inahtamattakaan, joten kukapa siitä häiriintyisi! Jotenkin vain tuntuu siltä, että en vielä raaski siirtää häntä omaan huoneeseensa aivan ypöyksin nukkumaan. Meidän vieressämme kuorsausääniämme kuunnellessaan hänen on varmasti hyvä :D.
Missä iässä teidän lapsenne ovat siirtyneet omaan huoneeseensa nukkumaan? Miten siirto onnistui?