/

Huomenta blogimaailma & talviaika! Sunnuntaiaamuun vaikka aamukahvin seuraksi ihania sisustuskuvia:

Sain näistä kuvista sellaisen kipinän, että pitäisikös pyytää mieheltä takkatulta heti tähän aamutuimaan ♥. Eikös sellaisista hetkistä ole tällaiset syksyiset (kohta talviset) sunnuntaiaamut tehty! Kahvikupposenkin voisin nauttia siinä samalla, kun yleensä hörpin sen vasta pojan päiväuniaikaan.

Huomaan näinä päivinä törmääväni tuollaisiin isoihin kaktuksiin tämän tästä:

Näyttäähän se kieltämättä kivalta! Minulla on nyt vain joku viherkasvimasennus päällä, sillä ruokailutilan fiikus näyttää aikamoisen karulta ja on kohta lehdetön (vaikka kuuluu asiaan, harmittaa silti); Ruokailutilan vihreä nurkkaus -postauksessani nähty look on pian mennyttä. Peikonlehtikin näyttää tykänneen aika huonoa, kun siirsin sen kesällä uuteen ruukkuun. Muutama lehti on kuollut eikä asiaa lainkaan auta se, että taapero käy ohimennessään repimässä liuskoittuneisiin lehtiin omia liuskoja… Mietin, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi ostaa toinen, sillä olen niin nauttinut peikonlehdestäni ja nyt se on kuin varjo entisestään.

Tästä talviaikaan siirtymisestä; mitä mieltä olette? Yrittäjä minussa sanoo Jes! Yksi lisätunti aikaa tehdä töitä! Äiti-ihminen minussa sanoo, että tästä voitaisiin luopua. Aika piankin. Esimerkiksi nyt heti. Onnekkaasti poika kuitenkin nukkui eilen päiväunet, jonka johdosta jaksoi valvoa normaalia pidempään ja näin ollen hän kävi yöunille iltayhdeksältä ja nukkui lähes kahdeksaan. Eli talviaikaa kello oli lähes seitsemän. Tämän voin hyväksyä, sillä pelkäsin, että päivämme tulevat tästä eteenpäin alkamaan kuudelta. Juuei.

Tämä viikonloppu on pitänyt sisällään hurjasti töitä, mikä onni että rakastan näitä nykyisiä töitäni! On tehty MioSa. designin tuotteita (perjantai-iltana pojan käytyä yöunille jopa miehen kanssa yhdessä :D) ja on kuvattu jouluaiheisia juttuja blogiin – lopputuloksia pääsette näkemään marraskuun aikana. Näiden lisäksi on vielä hieman säädetty uutta blogia, joka aukeaa teille ylihuomenna ja voi että mua jännittää enkä edes tiedä miksi! Ehkä siksi, että pelkään koko blogin haihtuvan kuin tuhka tuuleen, mutta ehkä se ei ole kovinkaan todennäköistä :P. Uusi blogi löytyy osoitteesta allyouneediswhite.com. Toivottavasti pysytte muuttomatkassa mukana, mutta vielä huomenna tapaamme täällä viimeisen kerran.

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Perjantai-iltaan muutamia faktoja – tiesitkö jo nämä?

Olen asunut puolen vuoden aikana saman katon alla kymmenestä eri maasta tulevan ihmisen kanssa.

Eräs ihana ystäväiseni, jonka kanssa jouduimme tänään perumaan treffit, on erään suositun Maajussille morsian -kauden maajussin ensi kesän morsian (terkkuja! ♥).

Olen haaveillut jo aika pitkään eräästä asiasta, jota en ole vielä koskaan kertonut kenellekään. Enkä kerrokaan.

Olen käynyt lentopelkoni takia hypnotisoijalla. Se auttoi, mutta teho kesti vain noin kolme vuotta.

Pelkään olla pimeällä yksin kotona.

En ole koskaan juonut yhtä kokonaista olutpulloa.

Olen asunut yhden pitkän (mutta supermahtavan) talven Levillä. Tiedän, mitä on -40 astetta ja sen johdosta kulmikkaat autonrenkaat.

Haluaisin tykätä tomaatista ja olen tätä useasti harjoitellutkin, mutta en vain tykkää. Eiii pysty. Jatkan muiden tomaattileipien perään kuolaamista.

Olen perheessäni ainoa, jota ei nappaa hiihto, laskettelu eikä lautailu. Kaikkia on kokeiltu, jälkimmäistäkin. Musta poski ja lievä aivotärähdys. Kiitti, mulle riitti.

Vaikka kerran opiskeluvuosinani tein yhden kuukauden ajan kolmessa eri työpaikassa töitä, niin en ole siltikään koskaan tehnyt niin paljon töitä, kun tämän viikonlopun aikana tulen tekemään.

Näiden faktojen myötä toivottelen teille hauskaa viikonloppua!

/

Jossainpäin Suomea on satanut jo lumi maahan, oi että! ♥ Täällä ei ole vielä lumesta tietoakaan, mutta tänä aamuna Facebook muistutti, että neljä vuotta sitten tänä päivänä tänne satoi ensilumi eikä sitä tullut ihan vähääkään, kuten tästä vanhasta postauksestani näkyy. Tuossa postauksessani olohuoneen ikkunoista näkyvä lumimaisema ei kyllästytä koskaan, se on joka kerta yhtä taianomainen. Niin taianomainen, että se ihan pysähdyttää. Miten lumen valkaisema maisema onkin niin kaunis! Olen useaan otteeseen kiitellyt sitä, että tulin tuon kuvan aikoinaan pikaisesti napsaisseeksi, sillä se on tuottanut valtavasti hyvää mieltä vuosien varrella. Tuo kuva tuo joulunodotukseen ihan erilaisen, sykähdyttävän fiiliksen, jonka varmasti ainakin jouluihmiset ymmärtävät.

Talvi on meillä yleensä hyvin kylmä vuodenaika ja aika pitkältäkin se tuntuu, joten siitä kannattaa kaivaa ne hyvät puolet esille, jotta kuukaudet eivät vierähdä valittaessa. Kotona on kuitenkin lämmintä, se on pääasia. Kun ripset ja kulmakarvat ovat kuurassa, kengän alla narisee puhtaan valkoinen lumi eikä sormissa ole juurikaan tuntoa, sitä odottaa kodin lämpöön käpertymistä kuin kuuta nousevaa! Se hetki, kun pääset sisälle lämpimään, sytyttelet kynttilät ja takkatulen, valmistat koko perheelle lämpimät kaakaot ja käyt pehmeälle sohvalle kuuma kaakaokuppi kourassa istumaan – ihan parasta! ♥ Noita hetkiä ei saisi kokea, jos meillä ei olisi kylmää talvikautta.

Kaikki nämä talvimuistot tulivat mieleeni, kun selailin vanhoja kuviani uutta blogiani varten. Törmäsin mm. näihin viime tammikuussa paukkupakkasilla ottamiini kuviin:

 

Jatkanpas siis lumesta haaveilua; se on sata kertaa kivempi vaihtoehto kuin tämä valtava pimeys, joka iltaisin vallitsee. Mutta nyt vielä vähän töitä (mies kun on kotona pojan kanssa), sitten murkinaa ja käydäänpäs tänään vielä erästä synttärisankariakin moikkaamassa! Kivaa keskiviikkoa!

P.S. Huomasithan, että blogini muuttaa uuteen osoitteeseen jo ensi viikolla eli 1.11.2016 alkaen!