Pojan suusta eilen

Eilen oli niin kiva ja erilainen päivä, pitkästä aikaa. Mitään hirmuisen erikoista päivä ei sisältänyt, normikivoja ja arkisia juttuja vain. Olin jo edellisenä päivänä päättänyt, että huomenna vietän ”äippälomapäivän” ihan perinteisen kaavan mukaan eli blogi pysyi hiljaa ja pojan päiväuniajan tein vain kaikenlaisia muita juttuja. Illalla maalasin puuhelmiä ja katselin tabletilta hömppäsarjoja.

Pojan suusta tulee päivittäin niin mahtavaa juttua, että täytyy siirtää jokunen helmi tännekin! Mietinkin yhtenä päivänä, että miten erilaista tämä aika vauvavuoteen verrattuna onkaan. Vauvathan ovat aina ihania, ihan vain olemalla ja möllöttämällä, mutta nyt kun tämä sanallinen vuorovaikutus on jo tätä luokkaa, niin kyllä saa joskus nauraa mahansa kipeäksi! Koskaan ei tiedä, mitä vastaukseksi saa, kuten tästä Instagram-videostani huomaa. Aivan mahtavaa aikaa! Lisäksi minusta on valtavan söpöä, kun poika puhuttelee itseään vielä etunimellä. M itse kävelee, M menee paapimaan jne. Missähän kohti tuo muuten korvautuu minä-sanalla?

Eilen vierailin pojan ja äitini kanssa tätini ja hänen miehensä luona. Äitini kantaessa M:a sateessa autoon, tokaisi pieni äkkiä mummu, M kastuu!

Tällä viikolla eniten kuultu lausahdus on ollut tietyllä äänensävyllä lausuttu tota niiiin ja olen tunnistanut heti, keneltä moisen on oppinut… Tässä oppii kuulkaas niin hyvin, mitä itse tulee hoettua, kun ne kuulee lähes kaikuna tuon pienen suusta :D. 

Eilen isänsä tultua töistä koitti perinteinen painimatsi. Sen jälkeen poika tuumasi sormea leukaansa nojaten Hmm mitästäs sitten… tota niiiiin, sitten mennään kauppaan.

Syötetäänkö sun säästöpossua?, kysyin pojalta eilen, johon tämä vastasi Missä isin lompakko on? Nauroin varmaan puoli tuntia!

Illalla pyykkejä kuivumaan ripustaessani poika käveli ohi olohuoneeseen hokien kiitos päivästä.

Minä taas sanon, että voi kiitos maailma tuosta pojasta – on hän sellainen aarre ♥.