Täällä eräs haahuileva (loma)haaveilija, moi!
Ei kuulkaas millään pääse tähän viikkoon kiinni tai edes tähän päivään… Vietimme juhannusviikonlopun matkoilla ja kuten aina matkan jälkeen, haahuilen niissä muistoissa vieläkin ja vahva kaukokaipuu vaivaa! Kotiympyrät lähes ahdistavat ja haluan vain lomalle, pois pois täältä. Perheeni kera tottakai. Fyysisesti olen täällä, mutta henkisesti olen lomalla jossain. Tämä on todella rasittava piirre enkä tiedä, voiko tästä oppia pois vai kestääkö tämä fiilis aina tietyn oman aikansa, kun on palannut kotiin. Vaikka pidän itseäni erittäin hyvin kotona viihtyvänä ihmisenä, suorastaan rakastan olla kotona, niin lomamatkan (vaikka se olisi vain kotimaassa) jälkeen menee aikansa, ennen kuin taas asetun kotiin ja viihdyn siellä. Tunnistatteko näitä piirteitä itsessänne? En kyllä usko olevani ainoa :).
Odotin tätä matkaa valtavasti etukäteen, etenkin viimeiset kaksi viikkoa! Edessä häämöttävä viikonloppuloma toi potkua jokaiseen kotipäiväämme ja pojallekin kertoilin tulevasta laivalomasta. Katselimme netistä laivan kuvia ja odotimme… Kerroin, että hän saa pakata lomaa varten oman pienen, kaksivuotislahjaksi saamansa matkalaukun. Ja kuulkaas se oli tärkeä; se oli ihan oma ohjelmanumeronsa! Se oli tärkeä jo terminaalissa, jossa matkalaukkujaan pitelivät äitin ja isin lisäksi myös mummu ja pappa sekä kummisetä ja kummisedän tyttöystävä. Matkalaukku oli niin tärkeä, että se vietiin mukaan myös laivan aamiaiselle :D. Tässä tomerana odotellaan, joko meidän aamiaispöytämme on vapaa:
Reiluun kahteen vuorokauteen sisältyi hyvin lähelle 1000 km autolla ajoa, vuorokauden risteily, yksi hotelliyö sekä loppuhuipennuksena vielä puolipäivää Ikeassa (tai no pari tuntia on ehkä lähempänä kuin puoli päivää…). Ja tuona aikana tuo rakkain ja reippain aarteeni ei kitissyt eikä itkenyt kertaakaan (paitsi pari kertaa, kun äiti katosi yksin vessaan…)! Menomatkan Turkuun istui yksin takapenkillä Raumalle asti, jolloin minä siirryin hänen seurakseen ihan vain siksi, kun säälitti että toinen oli siellä niin reippaana yksin. Aivan uskomaton pieni matkustaja, mua ihan itkettää, kun hän on aina niin kovin kiltti ♥. Hieman ennen Raumaa niin nauratti eräs takapenkillä lausuttu kysymys missä laiva on? Alkoi varmaan jo usko loppumaan, että ollaanko tässä oikeasti laivalle menossa, kun matka vain kestää ja kestää, heh! Ja laivamatkan jälkeen hotellista herättyämme totesi lähes ensisanoikseen mennään laivalle! Ei siis epäilystäkään, oliko matka myös pienen mieleen.
Halusimme matkallakin järjestää hänelle kaikkea mukavaa ohjelmaa ja niin hän sai koluta laivan kaikki leikkipaikat nurkasta nurkkaan, samoin Ikeassa ja kaikissa muissakin pysähdyspaikoissamme. Laskea liukumäkeä aina kun sellainen oli näköpiirissä, heitellä kiviä vesilätäköihin ja syödä tuoreita marjoja niin että napa paukkui. Vadelmista tuumasi komialla pohojammaan murteella nenää nyrpistäen kirpiää!
Ehkä parhaat lomamuistot syntyivät iltaisin, kun kävimme nukkumaan. Hän nukahti aina meidän viereemme, josta sitten nostimme hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. Aamuisin hän halusi väliimme pötköttelemään ja jatkoi siinä uniaan vielä tunnin verran. Ihan kiinni minussa, joten nukkumisen sijaan vain katselin noita kauniita pieniä kasvoja. Kotona hän nukkuu aina omassa sängyssään, nukahtaakin sinne, joten en näe häntä näin läheltä hänen nukkuessaan ja se oli kyllä niin suloista katsottavaa, että muistokin liikuttaa. Laivalla nukkumaan käydessämme silitin hänen kasvojaan, kunnes kuului käsky älä silitä nyt :D.
Vähän väliä hän tokaisi M itse kävelee ja niin hän reippaasti käveli paikasta paikkaan. Välillä isi nosti huomaamatta syliinsä ja kantoi, sillä pienet jalat väsyivät väkisinkin ja askeleet lyhenivät lyhenemistään ♥. Kaiken kaikkiaan lomamme onnistui täydellisesti, vielä paremmin kuin viime kesänä. Tuosta reissustamme kirjoitin Matkalla yksivuotiaan kanssa -postauksen, joka täytyy kyllä itsekin käydä lähes vuoden tauon jälkeen lukaisemassa! Lomalla taaperon kanssa ei ollut minkäänmoisia ongelmia, vaikka mies automatkoja hieman etukäteen epäilikin. Itse olin jo ennen reissua varma, että automatkat(kin) sujuvat loistavasti ja niin kävi! Itsekin pääsin kunnolla irtautumaan arkiympyröistä ja olin täysin lomalla! Soitinkin jo aamupäivällä miehelle töihin, että voisiko hän säästää yhden kesälomaviikkonsa myöhemmälle, jotta voisimme lähteä aurinkolomalle… Vastaus kuului, että no katotaan sitä vielä myöhemmin – pelkäsi varmaan, että painelen saman tien matkaa varaamaan :D, kun itse lähinnä tarvitsin vain sellaista pientä vihreän valon vilautusta tätä lomaltapaluuahdistustani lievittämään…
Mutta nyt kun pojan päiväunet vielä jatkuvat, taidan siirtyä aurinkolomia selailemaan… Jotta saataisiin lisää lomamuistoja tuon aarteemme seurassa ♥.
Oliko teillä mitään viihdykettä takapenkkiläiselle vai menikö matka torkkuen? Meillä myös edessä pitkä ajomatka, joka vuosi sitten yksivuotiaan kanssa meni helposti, mutta nyt kaksivuotiaana alkaa nopeasti olla tylsää vain katsoa maisemia….
Heippa Taina!
Kerronpas meidän automatkoistamme tässä hieman… :)
Eli lähdimme matkaan lounaan jälkeen, joten poika nukahti melkein heti ja nukkui vakioautounet: 45 minuuttia :D. Sen jälkeen hän katseli maisemia ihan tyytyväisenä, kunnes teimme ensimmäisen pysähdyksen Vaasan paikkeilla. Pysähdyimme yhteensä kolme kertaa: kaksi vartin mittaista ministoppia ja yksi reilun puolen tunnin stoppi ruokailuineen. Ensimmäisen tauon jälkeen laitoin soimaan lastenlevyn, jota hän ei ole montaa kertaa kuullut. Se taisi pyöriä kaksi kertaa ympäri ja hän kuunteli tyytyväisenä laulaen välillä mukana. Ennen lähtöämme hän löysi kotoa eräästä laatikosta pari avaimenperää, jotka olivat hänen mieleensä ja ne lähtivät matkallekin mukaan, heh! Hän istui autossa ne kädessä aina Turkuun asti :D. Ne kilisi kivasti ja jostain syystä hän sai aikansa kulumaan niiden parissa.
Alkupätkän päikkäreidensä jälkeen hän nukkui vielä toiset tehotirsat, joilla oli pituutta 5 minuuttia; muutoin ei nukkunut. Viimeisen puoli tuntia istuin hänen vieressään takana ja siinä samalla hän naposteli pientä hedelmäiltapalaa. Koin, että kaksivuotiaalle asiat on helpompi selittää kuin viime kesänä yksivuotiaalle. Herra yksi vee sai kilarit about siinä paikkeilla, kun aloitin ”vielä hieman on matkaa…”. Nyt sain selittää lauseet loppuun asti, jonka jälkeen kuului hyväksyvä mmm-m. Eli ymmärrystä ja sitä kautta myös kärsivällisyyttä on enemmän! Paluumatka meni aika lailla samalla kaavalla, mutta tuolloin istuin hänen kanssaan takana jo Tampereelta lähtien. Oikein mainiosti pieni jaksoi ♥. Paremmin ei olisi voinut mennä! Mulla oli koko ajan ässänä hihassa tabletti ja sen lastenohjelmat, mutta niitä ei tarvittu koko matkan aikana.
Hyvää matkaa teille! :)
Moi, tuttu tunne tuo haikailu menneen loman perään. Muistan aina, kun yhtenä vuonna maaliskuussa olimme viikon Lantzarotella. Mua jurppi ihan hirveesti parina seuraavana päivänä olla kotona, olin ihan mieli maassa – jotenkin outo tunne. En saanut mistään kiinni, että mikä kotona muka olisi parempaa, kun siellä :) Lämpötilaerokin oli 35 astetta :)
Ja tuo mieheltäsi kysymä aurinkolomajuttukin on niin mua, jos vaikka vähän vihreää valoa näyttäisi, niin se on sitten siinä :)
Lohdullista kuultavaa, että en ole ainoa! Ja tuntuu kivalta, että joku tietää mitä tarkoitan :).
Eipä ehditty illalla lomia yhdessä katselemaan, mutta ehkä tänään…
Minä tunnistan saman ominaisuuden itsessäni eli laskeutuminen arkeen voi tuntua joskus tosi vaikealta kivan reissun jälkeen. Piirre on ollut minussa aina eikä se ole iänkään myötä muuttunut. Viihdyn itsekin kotona, mutta reissujen jälkeen on hankala asennoitua normiarkeen.
Kiva kuulla, että teillä sujui reissu mukavasti. Toivottavasti pääsette aurinkolomalle vielä tänä vuonna. Itse asiassa kirjoitan tätä matkalta. Olemme olleet 10 päivän reissussa Rodoksella, ja palaamme huomenna kotiin. Meidän perheellemme tämä on juuri sopivan pituinen matka. Omat lapset ovat koululaisia, mutta tässä paikassa on paljon myös ihan vauva- ja taaperoikäisiäkin.
Huomaan, että mulla on tämä piirre erittäin vahvana tässä nykyisessä kodissamme. Aiemmissa kodeissa ei ole tuntunut läheskään näin vahvasti… Ei se tästä kodista johdu, vaan tästä asuinpaikasta/ympäristöstä.
Oletko tykännyt Rodoksesta? Näkyykö siellä pakolaiskriisi jotenkin? Rodos on ollut meillä yhtenä kohdevaihtoehtona. Saaresta en niinkään piittaa (en ole kyllä koskaan käynytkään, mutta kuullut ja nähnyt kuvista…), mutta siellä on niin huippu hotelli, että pelkästään se saisi ehkä valitsemaan tuon kyseisen saaren. Haluamme tällä kertaa helppoa lomaa, jonka viettäisimme suurimmaksi osaksi hotelliympäristössä, joten sen täytyy olla täysi kymppi!
Me haemme lomilta lähinnä rentoa yhdessä oloa, aurinkoa, uimista ja hyvää/helppoa ruokaa. Emme tosin ole kulinaristeja enkä itse kestä nälkää kovin hyvin (muutun hyvin äreäksi verensokerin laskiessa), joten olemme käyneet parilla Kreikan saarella (2xRodos, Kos ja Korfu) juuri all inclusive -paikoissa.
Pari kertaa olemme olleet vain viikon, mutta olemme todenneet, että 10 päivän reissu on meille sopivin. Lennot ja hotelli on buukattu itse. Seuravaksi haluan Kreetalle mielellään jonkin ison kaupungin/kylän viereen.
Meillä on ollut reissuilla auto vuokrattuna joko päiväksi tai pariksi. Se kannattaa, sillä silloin näkee vähän muutakin kuin pelkän hotellialueen. Rodoksen luonto on jylhä ja kaunis, vaikkakin samalla kertaa kuiva ja karu. Jos haluaa käydä katsomassa yhden nähtävyyden, suosittelen Lindosta. Sieltä avautuvat upeat maisemat Välimerelle. Perille ja takaisin pääsee kätevästi aasin kyydissä, mikä sekin on elämys. Tosin suosittelen, että aasitaksin ottaa ylöspäin mennessä. Alaspäin tullessa voi jyrkällä rinteellä vähän pelottaa.
Me olimme reissussa nyt 18.-28.6. ja meille sattui aluksi vähän liian kuumat kelit (n. + 40 astetta). Silloin ei jaksa tehdä muuta kuin maata ja syödä, jos sitäkään. :-) Itse en lähtisi Kreikkaan heinä-elokuussa, sillä silloin on varmasti kesäkuutakin ruuhkaisempaa ja kuumempaa. Jos voisin valita, lähtisin syyskuussa, mutta koululaisten lomat ovat vähän hankalat tältä kantilta.
Niin, ja pakolaisia ei tarvitse pelätä ainakaan Rodoksella. Eli se valitettava kriisi ei näkynyt ainakaan meidän kohteessa Kolymbiassa eikä Rodoksen kaupungissakaan, jossa kävimme päiväseltään.
Kiitos kattavasta kommentistasi, Sara! Meilläkin on nyt lapsiperheenä ihan erilaiset odotukset ja vaatimukset lomalle kuin aiemmin kaksistaan matkustettaessa :).
Minä olen käynyt Kreetalla ja nykyään eniten Kreikan saarista mua kiinnostaa Parga, Lefkas, Korfu ja Zakynthos. Ja samaa mieltä; kesällä en halua Välimerelle matkustaa, sillä Suomen kesäkin on kiva. Yhden kokonaisen kesän Espanjassa viettäneenä olen vahvasti sitä mieltä, että vasta syksyllä :D.